Nurmihavaintoja rehunteon kynnyksellä

Maan kasvukunnon merkitys tuli elävästi mieleen, kun kuivuus hyökkäsi taas Varsinais-Suomen savikoilla. Kun vettä on tullut vain jokunen tippa viikkojen aikana, voittajia ovat juuri ne lohkot, joiden kasvukuntoon on panostettu pitkäaikaisesti. Viiden asiantuntijan voimin vertailimme nurmisilmiämme yhdessä kesäkuun ensimmäisellä viikolla Mynämäellä.

Kierrämme nurmihavainnoilla aina lapion kanssa, koska nopeillakin lapiollisilla maata ja juuristoa esiin nostaen pääsee selville, kuinka syvälle kasvin on ollut mahdollista kasvattaa elinvoimaiset juuret. Eli millainen on kasvin veden- ja ravinteidenottokyky. Juuriston kasvuvoima ja ravinteiden tasapaino on iso osa sadonmuodostusta ja viljelyvarmuutta. Syvä juuristo kestää pitemmän poutajakson tai toisaalta välttyy kovina sadekausina tukehtumasta veteen. Tänä keväänä ja kesänä ei ole kyllä tullut mieleen veteen tukehtuminen.

Kasvien tuottamasta biomassasta puolet sijaitsee juurissa maan pinnan alla. Alkukesällä tutkitaan kasvustokierroksilla mielenkiinnolla uusien juurien määrää suhteessa maan lämpötilaan. Vielä viime viikolla mitattiin +9-13 asteen maan lämpötiloja ja pukeuduttiin pitkiin kalsareihin ja pipoihin. Nurmipalkokasvien typensidonta pääsee kunnolla vauhtiin vasta +10 asteen jälkeen.

Miltä näyttää timotei tällä lohkolla, entäs kuinka saman kasvin kasvuvoima näyttäytyy seuraavalla lohkolla? Miksi puna-apilan paalujuuri tekee käännöksen suoraan alas kasvamisen sijaan ja juurinystyröiden määrä hiipuu alakerroksissa samalla, kun maan mururakenne terävöityy? On myös havainnollista vertailla eri kasvilajien tyypillistä juuristoa samalla pellolla. Eniten havainnoista saa irti, kun niitä analysoi yhdessä muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa.

Rehunteon lähestyessä alkaa viimeiseksi pariksi viikoksi todellinen loppukiri sadonmuodostuksessa, mutta pohjatyö tehdään jo maan alla sitä ennen. Pohjatyön aika on kuitenkin Varsinais-Suomessa jo auttamatta ohi, kun koittaa kesäkuu. Silloin pitäisi päästä kunnolliseen loppukirivaiheeseen ja rehuntekoon.

Viimeiset viikot massaa tulee 100-jopa 400 kg ka/ha, ja vaatii pelisilmää löytää laadun ja määrän kannalta se oikein korjuuaika. Nyt osa on jo Varsinais-Suomessa aloittanut tai aloittamassa rehuntekoa, mutta useimmat vielä pohtivat korjuustrategiaansa kuivuusongelmissa.

Kasvusto on kovien hallojen ja kuivuuden takia odotuksia lyhyempää, mutta tiheys pelastaa osittain. Uskaltaisiko odottaa vielä pari päivää että massaa tulisi lisää, tai josko viikonkin?

Asiantuntijaporukalla lähestyimme asiaa punnitsemalla eri lohkojen satopotentiaalia sekä lähettämällä samoista pelloista näytteet analysoitavaksi. Tiheillä 5-8 lajin monilajiseosnurmilla vaihteli satotaso kesäkuun ensimmäisellä viikolla 2500-3500 kg ka/ha välillä. Koska tilalla oli tehty useita mittauksia samalta lohkolta jo aiemmin, saatiin päiväkasvun suuruusluokka tietoon ja sen perusteella voitiin ennustaa, että sadon määrä kasvaa 200 kg ka/ha/pv.

Näytetuloksissa D-arvo vaihteli 748-755 g/kg ka välillä ja raakavalkuainenkin oli vielä lähempänä 200 g/kg ka. Jos rehut tehtäisi viikon kuluessa näistä näytteistä, olisi D-arvo näin viileissä säissä reilusti yli 700 g/kg ka ja massaa tulisi lisää niin, että satotasoluokka nousisi 3900-4900 kg ka/ha. Tämä sato olisi jo lähempänä määrällisiä tavoitteita, mutta muutamia päivä myöhemminkin olisi vielä ok -paitsi jos sää lämpenisi selvästi. Koska havainnoitavalla tilalla oli käytössä useamman päivän kestävää rehuntekoa tarkoittava pyöröpaalausketju, pohdittiin korjuun aloittamista aikaisimmilta koiranheinälohkoilta jo hieman etuajassa.

Peltojen välisistä satoeroista pääsimme myös monipuoliseen ajatustenvaihtoon. Heikkosatoisimmat havainnoitavat pellot olivat tiheydeltään ja/tai kasvukunnoltaan heikoimpia. Porukalla on helpompi kyseenalaistaa esimerkiksi perustamistavan onnistumista, kun yksin omia peltoja tuijottaen. Kasvukunnoltaan hyvällä lohkolla nähtiin paljon satotappioita, kun perustamisvuonna oli ahnehdittu liian tuhti sato suojaviljasta. Ja tiheällä lohkolla havaittiin satotappiota, kun kasvukunnon ja ravinnetasapainon ongelmat rajoittivat kasvuvoimaa. Jos tiheys ja kasvukunto saataisi samalle pellolle, mikä olisikaan satotaso?