Nurmi lypsättää Irlantilaista lehmää

Irlantilaisen maidontuottajan tärkein ja lähes ainoa voimavara sekä maidontuotannon ravinnonlähde on nurmilaidun. Kierrellessä Irlannin maidontuotantoaluetta ei silmiin juurikaan osunut viljapeltoja tai muita kuin nurmentuotantoon tarkoitettuja peltoja. Lähes kaikki Irlannissa käytettävä täysrehu on tuontitavaraa, joten tuottajat pyrkivät saamaan kaiken mahdollisen irti nurmesta. Laidun on pääasiallinen nurmen käyttötapa, mutta säilörehuakin tehdään ”sisäruokintakauden” tarpeisiin.

Blogini havainnot perustuvat toukokuisen Irlannin opintomatkan tilavierailuihin maitotiloilla sekä keskusteluihin paikallisten asiantuntijoiden kanssa. Reissun muista näkökulmista Anu Ellä kirjoitti aiemmassa Vihreän saaren laitumilla -blogitekstissä.

Laidun kasvaa hyvin kun kasvusto on puhdas ja ravinteet kohdallaan. Kuvat yllä Greenhills Farmilta, jossa laiduntaa yli 800 lypsylehmää.

Laidunkausi alkaa tyypillisesti helmi- maaliskuun taitteessa ja jatkuu marraskuulle saakka. Poikimisissa yleisenä tavoitteena poikimakauden pituudeksi on noin kuusi viikkoa. Tänä aikana 90% lehmistä tulisi poikia, jotta nurmen kasvu saadaan parhaiten hyödynnettyä. Laidunkauden alussa lehmät saavat myös säilörehua laidunrehun tueksi, kun laidun ei täysin riitä kattamaan poikineiden lehmien energiatarvetta. Kevään edetessä nurmen kasvu kiihtyy ja samalla myös säilörehun syöttö jää pois.

Laitumen on tarkoitus tuottaa maitoa, ja sitä se todella tekeekin, jos väkirehulisä on noin 1-3 kilon verran päivässä lehmää kohden. Keskituotos tiloilla on 5000 – 6000 kg luokassa, alhainen siis meidän näkökulmasta katsottuna. Tuotantokustannus on kohtalaisen pieni litraa kohden, noin 20 senttiä litraa kohden. Maitotuotosta tärkeämpi on maidon tuotantokustannus ja maitolitrasta saatava kate – sitä haluttiin pitää tärkeimpänä mittarina maidontuotannossa.

Laiduntarkkailu tapahtuu rivakalla kävelyllä mittalautasen kanssa kerran viikossa. Kulkureitteihin panostetaan, jotta laiduntaminen sujuu. Hyvällä reitillä lehmä ei kuraannu vaikka sataa lähes päivittäin.

Irlanti antoi uusia näkökulmia laiduntamiseen. Erityistä tehokkaassa laidunkierrossa on laitumien kasvun seuranta. Seuranta on viikoittaista ja siihen liittyy ahkera mittalautasen käyttö jokaisella laidunnettavalla lohkolla. Mittaustieto kerätään ja se tallennetaan seurantaohjelmaan, kuten meillä esimerkiksi lehmien maitomäärät. Ohjelmaan tallennuksen jälkeen viljelijä saa päätöksenteon tueksi grafiikan lohkojen sadontuottokyvystä seuraaville päiville. Tuottajan tärkeimmät päätökset liittyvät siihen mitä lohkoja ja kuinka kauan niitä laidunnetaan. Tavoitteena on nurmesta saada täysi hyöty irti, eikä toisaalta päästää nurmea liian pitkäksi joista sato jää syömättä.

Tehokkaassa syötössä hylkylaikkuja jää todella vähän, mutta silti lohkoile tehdään puhdistusniittoja nurmen hyväksikäytön edistämiseksi. Nurmen puhdistusniitto tehdään monesti ennen syöttöä. Tämä tuntuu meidän näkökulmasta erikoiselta ajankohdalta. Niittoajankohtaa perusteltiin hygieniasyillä. Sadesäässä lehmien sorkista roiskuu savea nurmeen joka pudottaa nurmen maittavuutta. Niitetty nurmi ei kuraannu siinä määrin kuin pystyssä oleva ja näin hyötysuhdetta saadaan parannettua. Niin oudolta kuin se suomalaisesta näkökulmasta tuntuukin, näimme kuitenkin muutamalla pellolla niitettyä nurmea, jossa lehmät söivät innokkaasti esikuivunutta ruohoa.

MIttalautasen lisäksi hyödynnetään maalaisjärkeä ja saappaan mittaa, kun arvioidaan laidunnukseen ja säilörehuun soveltuva kasvuston mitta. Vasemmanpuoleisen kuvan laidun on juuri menossa syöttöön, oikeanpuoleisessa säilörehun teko lähestyi 1-2 viikon sisällä kuvan otosta.

Tilojen mielestä laiduntaminen on ainoa oikea tapa tuottaa maitoa. Jos lehmiä pidetään sisällä, ne eivät ole lainkaan niin onnellisia kuin laitumella, tokaisi isäntä kysyttäessä laidunruokina eduista. ”When cows are in pasture, I see, cows are happy”, totesi isäntä laiduntamisen hyvistä puolista.

Kirjoittaja: Jarkko Storberg, ProAgria Länsi-Suomi, Huippuasiantuntija, nurmi

Kuvat: Jarkko Storberg ja Anu Ellä