Näkymät ensi kasvukauteen

Viljelysopimuksien mietintä ajankohtaista

Lannoitehinnat ovat laskeneet, mutta yhdessä sadon hintanäkymien kanssa viljojen satovaatimus ensi vuodelle on 4 200–5 200 kiloa hehtaarilta, jotta kulut saadaan katettua. Viljelypäätösten pohjaksi onkin nyt tärkeä tehdä oman tilan tiedoilla ja kustannusrakenteella ennakkolaskelmia hehtaarisatovaatimuksen tai toisaalta sadon hintavaatimuksen määrittelemiseksi. Parhaillaan annetaan sadon syksyn hintoja, ja monissa tapauksissa nyt on järkevä ja myös tärkeä suojata ainakin osa sadon hinnoista viljelysopimuksin.

Tällä hetkellä on ratkaisevaa laskea oman tilan tiedoilla, onko esimerkiksi viljoilla nyt tarjotut 230–250 euron tai öljykasveilla 450 euron tonnihinnat jo kiinnittämisen arvoisia. Näillä ratkaisuilla tehdään iso osa tulevan kasvukauden tuloksesta. Kevättä ja varsinkin sadonkorjuuaikaa kohden mentäessä, ja maailman, Euroopan ja Suomen satoarvioiden tarkentuessa hinnat lähtevät normaalitilanteessa usein laskuun uuden sadon, yleensä suuren tarjonnan myötä. Ainoastaan uutiset sadon laajoista epäonnistumisista tai muusta poikkeuksellisesta voivat nostaa hintoja, ja yleensä nekin vain lyhytaikaisesti.

Viljelyn riskien hajauttaminen tärkeää

Sääriskien hajauttamisen kannalta viljelykasvivalikoiman monipuolistaminen mahdollisuuksien mukaan on tärkeää. Monivuotiset, syyskylvöiset ja syväjuuriset kasvit ovat hyviä vaihtoehtoja kevätviljoille, kuten taloudellisista tuloksista viime vuosien ajalta on nähty. Jos viljely nojaa pelkästään kevätviljoihin, sääriskien toteutumista voidaan pienentää eri kasvuaikojen lajikkeilla, kylvöajankohtia vaihtelemalla tai eri muokkausmenetelmillä, mikä tuo joustoa kylvöajankohtiin ja tärkeän kevätkosteuden säästämisen näkökulmasta.

Muut pellonkäyttömuodot, kuten luonnonhoitonurmet, viherlannoitusnurmet, monimuotoisuuspellot ja riistapellot ovat varteenotettavia vaihtoehtoja epävarmoille ja kasvukunto-ongelmaisille pelloille. Näillä peltolohkoilla kannattaa myös selvittää kasvuongelmien syyt maan rakennetta ja viljavuustietoja analysoimalla viljelyvarmuuden parantamiseksi tulevina vuosina.

Tulevaa kasvukautta ajatellen on hyvä tiedostaa, että rikka- ja tautiongelmia periytyy viime kesältä tavanomaista enemmän. Tämän takia viljelykierrot on hyvä suunnitella huolellisesti, myös tukiehtojen viljelykiertovaatimus huomioiden. Kylvösiemenen itävyydet ovat edellisvuosia heikompia ja tämä tulee huomioida niin oman kuin ostosiemenen osalta. Syyskylvöjen ja -muokkausten aiottua pienempi toteutuminen viime syksynä lisää ruuhkaa kevättöihin. Samoin runsaasti rehevöityneiden kerääjäkasvien käsittelyyn ja mahdollisiin korjuujälkien paikkauksiin kannattaa varata aikaa. Se, mitä on opittu lannoitteiden käytön tarkentamisesta edellisinä vuosina, kannattaa säilyttää.

Viljalle uusia laatuvaatimuksia

Ensi syksyn viljan vastaanotossa on hyvä varautua uusiin laatuvaatimuksiin. Punahomeen tuottamille toksiineille koskien elintarvikeviljaa on säädetty EU:ssa uusia raja-arvoja, jotka tulevat noudatettaviksi 1.7.2024 alkaen. DON-toksiinin raja-arvoa kiristetään vehnän, ohran ja rukiin osalta 1 000 mikrogrammaan kilolta (aiemmin 1 250 µg/kg). Kauralla raja-arvo säilyy samana, 1 750 mikrogrammaa kilolta.

Uutena seurattavana raja-arvona viljan vastaanottoon elintarvikekäyttöön tulee T-2 ja HT-2 toksiinien summapitoisuus. Kyseessä on myös punahomeen, mutta eri lajin kuin DON:n kohdalla, tuottama toksiini, joka on huomattavasti DON-toksiinia myrkyllisempi ihmisille ja eläimille. T-2 ja HT-2 toksiinien esiintymistä on seurattu Suomessa jo pitkään osana vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) toteuttamaa turvallisuustietoseurantaa. Sen perusteella tiedetään, että ajoittain löydetään kohonneita pitoisuuksia, mutta selvästi DON-toksiinia harvemmin. Kohonneita pitoisuuksia löytyy etenkin kaurasta, mutta jonkin verran myös ohrasta. Kevätvehnästä sen sijaan tätä toksiinia ei tavata.

Huonona puolena on, että T-2 ja HT-2 toksiinit esiintyvät usein eri näytteissä kuin DON-toksiini. Tällöin, vaikka satoerä on todettu puhtaaksi DON-toksiinista, siinä voi olla raja-arvon ylittäviä määriä T-2 ja HT-2 toksiineita. Tämä johtuu siitä, että T-2 ja HT-2 toksiinin aiheuttajaa suosivat erilaiset sää- ja ympäristötekijät kuin DON-toksiinin aiheuttajia. DON-toksiinista poiketen, T-2 ja HT-2 toksiineita ei synny enää sadonkorjuun aikana.

Yleisesti samat toksiinien viljelytekniset hallintakeinot pätevät niin T-2 ja HT-2 kuin DON-toksiineihin. Kunnostettu ja peitattu siemen, viljelykierto ja ylipäätään hyvät viljelymenetelmät, jotka tähtäävät hyvän ja laadukkaan sadon aikaansaamiseksi pienentävät toksiinien riskiä. Punahome on kuitenkin haasteellinen hallittava. Kasvukauden sää saattaa pyyhkiä hyvien viljelykäytäntöjen yli, ja kohonneita toksiinipitoisuuksia saattaa esiintyä sadossa, vaikka viljelyssä olisi noudatettu kaikkia hometoksiinien hallintakeinoja parhaalla mahdollisella tavalla.