Miten selvitään tavallisesta talvesta

Yksi jos toinen suomalainen haikailee oikean kunnon talven perään. Sellaisen talven, jolloin on lunta ja pakkasta ja suojasäätä ja routinutta maata. Siinä haikaillessa tulee huokaistua: ”Voi kun vielä näkisi tavallisen talven”.

Onneksi olkoon! Olet ihan keskellä ihan tavallista talvea. Ei tosin semmoista entisaikaista, mutta tulevia talvia. Tämmöiseksi ne kuulemma menevät. Talvi alkaa kertaheitolla jonain lokakuun maanantaina, muuttuu syksyksi saman viikon torstaina, esittää kevättä lauantaina ja sunnuntai-iltana yrittää taas uhitella ihan kuin osaisi vielä entiset metkunsa.

Keskivertokansalaiselle tuo on harmin ja murheen aihe, mutta ei sentään käy suoraan lompakolle. Mökin ulkoseinä saattaa vähän homehtua ja hiekoittaa pitää ehtimiseen. Muuten tuosta kyllä selvitään.

Viljelijän sama talvi vetää jo vakavaksi. Nurmi makaa vesilätäkössä, paalit märän pellon reunalla odottamassa hakijaansa, talvehtivien kasvien juuret ovat rousteen katkomia ja kaikki työläästi pellolle kasvien hyväksi viety valuu hiljalleen valtaojaan. Mikäs nyt eteen?

Miksi vesi makaa pellossa?

Ainakaan se nurmi ei saisi lätäköissä lillua. Pellon rakenteen pitää olla sellainen, ettei vesi siellä makaa. Yleensä se onkin. Kevyet maalajit eivät tiivisty pahasti, harvoin myöskään turpeet ja multamaat. Vaaran paikka lienee savikoilla.

Onkohan se noin? Ihmeellistä on, kun märkänä syksynä pellon pinta litisee, mutta kyntäjä kääntää vaon pohjalta esiin rutikuivaa maata. Moreenista tässä nyt puhutaan, siitä minkä ei pitäisi tiivistyä. Mikä pitää veden pellon pintakerroksessa jos maa ei ole tiivis? Toimimaton salaoja tietysti, mutta eivät kai kaikki ojat voi tukossa olla. Tukkeutunut valtaoja tai laskuaukko pysäyttää veden juoksun samalla lailla, mutta kyllähän viljelijät ojansa perkaavat.

Olisikohan tässä ihan muunlainen rakenteellinen ongelma? Pienet pellonpalat, paljon päisteitä ja vähän liittymiä. Pitkät ajomatkat ja vähän aikaa ajamiselle. Tämän seurauksena painavat koneet ja kovat rengaspaineet, kun samalla koneella pitää ajaa tiellä ja pellolla. Hiukan puutteellinen viljelykierto, lannan levitys toistuvasti samoille pelloille, jolloin raskas kärrykin päästelee vuodesta toiseen samoja raiteita. Lietteen multaus; painava kärry, painava multain, painava traktori ja aikanaan perässä painavat rehukuormat.

Me olemme joutuneet sellaiseen häkkiin, joka tuntuu olevan tiukasti lukossa. Koneita pitäisi keventää ja viljelyä monipuolistaa ja samaan aikaan silti ehtiä tekemään työt. Ei viljelijä silmätön ole. Kyllä hän näkee, että yhdistelmäpaalain painaa, mutta sellaisella vehkeellä saadaan myös jotain aikaan. Paluuaurakin painaa rutkasti, mutta kyntö käy. Täytyykin käydä, syksy voi olla lyhyt ja lanta kuitenkin mullattava.

Katse ojitukseen

Pitää siis alkaa avaamaan noidanlukkoa: märkä maa tiivistyy, kuiva ei. Siksi pitää ainakin paneutua ojitukseen ja alkaa valtaojista. Toimivista salaojista ei ole apua, jos vesi juroo valtaojassa menemättä eteenpäin. Valtaojien lisäksi katsastetaan niskaojat sillä ei pelto enää lisää ulkopuolista vettä kaipaa. Kolmannessa vaiheessa tutkitaan varsinaiset salaojat. Laskuaukot ja niskakaivot kuntoon ja vielä mittaamaan paljonko laskuaukoista tulee vettä. Siihenkin on ohjearvo: 1 l/s/ojastohehtaari. Tukoksen etsiminen alkaa, jos vettä tulee ohjetta vähemmän. Lopuksi muistelemalla, ilmakuvia tutkimalla ja/tai lapiolla kaivelemalla etsimään onko ojalinjastoissa jossain yksittäisiä märkiä kohtia.

Laaja juuristo plussaa

Maan hyvä rakenne vaatii myös maaperäeliöstölle eväitä. Nämä eväät ovat orgaanista ainesta, kasvimassaa ja lantaa. Lanta on tuontitavaraa, mutta kasvimassa on kasvatettava paikan päällä. Tai ehkä sittenkin paikan alla; suuri osa kasvista on juuristoa! Lisäksi kasvin vihermassa viedään pellolta pois, mutta harva ryhtyy kaivamaan juuria ylös. Arvoon nousevat sellaiset kasvit joilla on laaja juuristo. Syväjuuriset ovat mainioita, mutta syväjuurisuutta tärkeämpää on, että juuria on paljon ja joka suuntaan. Siihen päästään kun tehdään mahdollisimman monipuolisia nurmiseoksia, tietenkin tuotannon ehtoihin sopeutettuna. Samaa tehtävää täyttämään voi viljanviljelijä käyttää kerääjäkasveja tai viherlannoitusnurmia.

Älä jätä peltoa paljaaksi

Paljas maa on kaihdettava asia, sillä jokainen päivä, jonka pelto on käytössä lisää orgaanista ainesta. Kasvusto myös suojaa pellon pintaa ja käyttää liiat vedet omaan kasvuunsa. Kerääjäkasvit ja pyydyskasvit eivät juuri kuulu nurmitalouteen, mutta on nurmitiloilla viljaakin ja ties mitä kaikkia kasveja. Älä siis panttaa maata turhan panttina vaan kylvä se. Raiheinä tai hätätapauksessa vaikka harva kevätvilja sellaisille aloille, jotka muuten jäisivät jouten odottamaan syyssateita.

Katkaise nurmikierto

Nurmen ikä pyrkii venymään sillä isossa osassa maata kyntö johtaa julmaan kivenkeruuseen. Siitä ei taida olla pääsyä, että vanha nurmi ei tehtäväänsä täytä, koska sen kasvilajisto on perin toinen kuin kylvövuotena. Uusimaan siis ajoissa ja muutenkin miettimään viljelykiertoa. Nurmellekin tekee hyvää vuorottelu. Kasvilajin vaihto kurittaa rikkakasveja ja katkaisee tautikierron. Nurmella ei vielä ole pahoja kasvitauteja, apiloilla ja palkokasveilla jotain jo on mutta lämpimät talvet voivat vielä tilanteen muuttaa. Katkaise siis nurmikierto, jos pinta-ala antaa myöten. Nuori kasvusto kasvaa paremmin, suuren sadon ohella tuottaa suuren juurimassan ja ajan myötä parantaa pellon tilaa.

Panosta satoon

Suuri sato kasvattaa juuria ja keventää mieltä. Tee siis kaikki kohtuullinen satosi eteen; kylvä monipuolinen seos, lannoita oikein ja tarpeeksi ajoissa, täydennä nurmiasi, jos niin täytyy, äläkä säästä kalkissa. Älä kuitenkaan aja kalkkia summassa. Laske tai lasketa mitä kalkkia peltosi todella tarvitsevat, kationinvaihtokapasiteettiin pohjautuvalla laskurilla se käy helposti. Älä käytä sopimatonta tuotetta, älä käytä liian isoa määrää äläkä kalkitse liian harvoin.

Lopuksi vielä; kevennä kaikkia koneita joita voit, levitä joka rengasta jota voit ja vältä märälle maalle menoa. Sillä tavalla saattaa tavallisesta talvesta selvitä. Äläkä myy suksia, vielä niitäkin tarvitaan!

Juhani Peltola
Maidon- ja nurmentuotannon asiantuntija
ProAgria Keski-Suomi