Maa on viljelijän työkaveri

Loimaan viljelymenetelmäkoepäivillä Tuomas Levomäki totesi maan olevan meidän tärkein tuotannontekijämme. On siis selvää, että meidän on huolehdittava maan kasvukunnosta, mikäli haluamme sen säilyvän tuottavana.

Loimaan viljelymenetelmäkokeen koeruutujen väliset erot ovat silmin havaittavat. Syksyllä kynnetyn ja keväällä kaksi kertaa äestetyn koeruudun kasvusto on heikomman näköinen verrattuna suorakylvöruutuihin. Levomäen mukaan lohko kuivi keväällä hyvin ja kylväminen onnistui helposti. Maa kuitenkin muuttui tiukaksi ja pelto näyttää köyhältä lannoituksesta huolimatta. Suorakylvölohkojen kasvusto näyttää sen sijaan hyvinkin elinvoimaiselta.

Lohkoille kaivettujen kuoppien avulla maiden halkaisijan rakennetta voidaan vertailla keskenään. Kynnetyllä lohkolla juuret kykenevät hyödyntämään vettä ja ravinteita aina kyntöanturaan asti, mihin niiden kasvu myös päättyy. Maassa ei kuitenkaan ole eloperäistä ainesta ja hajoamatonta olkea on runsaasti.

Suorakylvössä olleen lohkon maa näyttää sen sijaan eloisammalta ja se sisältää huokoista murua. Myös kasvijäte on hajonnut hyvin. Vaikka myös suorakylvössä voi syntyä tiivistynyt kylvöantura, ovat juuret kuitenkin kasvaneet syvemmälle kuin kynnöksessä.

”Viljelyä on tavoitteena optimoida”, toteaa Levomäki. Hän ei näe kynnön tuoneen lisäarvoa – lukuun ottamatta rikkakasvien katoamista. Optimoimismielessä parhaan tuloksen voisi saada yhdistämällä eri lohkoilla sekä kyntöä että suorakylvöä maan rakenteen mukaisesti.

Levomäen sanoin: ”Jyvää ei kiinnosta, onko maa kynnetty ja äestetty, tai millä kylvökoneella se on kylvetty. Jyvälle riittää, että se pääsee noin 4 cm syvyyteen”. Hän pyrkii itse häiritsemään maata mahdollisimman vähän, jotta maan mikrobitoiminta ja rakenne säilyisivät hyvänä. Hänen suorakylvölohkoillansa ei ollakaan viimeisen 15 vuoden aikana touhuttu alle 5 cm syvyydessä.

Vaikka viimekädessä sadon sanelee aina sää, voi omalla toiminnallaan pyrkiä hillitsemään sen vaikutuksen voimakkuutta.