Kuivuus koettelee Norjassakin

Kesän ennätyskuivuus on ollut koko kesän puheenaihe niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa. Lähdimme Storbergin Jarkon kanssa Norjaan tapaamaan skandinaavisia nurmineuvontakollegoita elokuisena viikkona. Hamarissa heräsimme uuteen aamuun ja hyppäsimme autoihin perehtymään ensin paikallisten tilojen käytännön haasteisiin yhdessä norjalaisten ja ruotsalaisten kolleegojen kanssa.

Vierailimme tehokkailla ja norjalaisittain keskimääräistä suuremmilla, noin 50 lypsylehmän tiloilla, joilla kasvukauden kuivuus oli pahin miesmuistiin. Tiloilla oli tapana punnita korjattava sato tarkasti ja pohtia säilörehun saantia rehuyksikköjen kautta. Paalit punnittiin eläinvaakalla heti pihaan korjuun jälkeen siirrettäessä. Siilorehuista otettiin varaston kautta mitattavia paloja ja punnittiin palanen apevaunun avulla. Kuiva-aine määriteltiin rehuanalyysin avulla.

Ilman sadetusta puuttui ykkösniitosta kolmannes normaalista ja kakkosniitto oli pelkkä puhdistusniitto, esimerkiksi 1,5 paalia/ha. Niittoja Hamarin seudulla tehtiin kasvukaudessa 3-4. Yksi tila oli käyttänyt sadetusta jo vuosia, koska oli laskenut sen tuottavan joka neljäs vuosi vähintään 25% lisäsatoa ja muinakin vuosina sadetuskustannuksiin suhteutettuna kannattavan lopputuloksen. Tilan keskisato oli tänäkin vuonna nousemassa 10 tonniin kuiva-ainetta per hehtaari, kun kesäkuun alun jälkeen oli satanut vain 30 mm. Naapuri ilman sadetuskalustoa oli ongelmissa ja koitti haalia rehua ympäriinsä. Naapurien välillä oli jo kisaa, kuka ehti korjaamaan seudulta minkäkin epämääräisen huuhaaheinikon.

Nurmiasiantuntijat sadettamattomalla nurmella ja sadetetulla nurmella naapuritiloilla.

Kuivuuskriisin selviytymiskonsteja norjalaisittain:

• Kokoviljasäilörehun korjuuta viljalohkoilta
• Viljojen uudelleen kylvöä loppukesällä heti, kun oli sadetta luvassa edes vähän. Esimerkiksi heinäkuun viimeisellä viikolla ja elokuun alussa kylvettiin vielä vehnää/ohraa italianraiheinän kera, joka korjataan todennäköisesti vasta lokakuun alussa
• Ennakointitaktiikkana keväällä englanninraiheinän italianraiheinän ja rukiin seoskylvö, josta saatiin hyvin aikaisessa vaiheessa jo satoa
• Vanhan apevaunun hankinta, jotta saadaan sekoitettua säilörehun joukkoon tasaiseen tahtiin olkea ja jatkettua näin säilörehuja
• Sadetuskaluston käyttöönotto
• Kuivahtaneen heinän niitto vaikka satotaso olisi lähes nolla, jotta jälkikasvu saisi sentään mahdollisuuden
• Englanninraiheinän lisääntynyt käyttö seoksissa, joka parantaa kasvumahdollisuuksia verrattuna vahvaan timoteimäärään
• Kaistalaidunnus, joka lisää ylipäätään laitumen satopotentiaalia jättäen kasveille lepoaikaa nopean laidunsyötön jälkeen
• Rehuerien kuljetuksen aktiivinen kartoittaminen myös ulkomailta. Esimerkiksi Baltiasta ostetuissa rehuissa ilmeni pahoja hygieniaongelmia ja rehuja haluttaisi ostaa pohjoismaista. Norjan valtio tukee kuljetuskustannuksia. Kuivuuskatastrofi on kuitenkin nyt kaikissa pohjoismaissa.

Sadetusta käyttävä tila painotti, että sadetusta on tehtävä joko paljon tai ei lainkaan. Kuivilla pelloilla, joilla maa jo halkeilee, ei pieni sadetus vaikuta niin paljoa, että siitä saisi kustannukset takaisin. Tila sadetti 40 mm kerran viikossa. Sadetukseen kuluu paljon energiaa, mutta näin käytössä on aina riskittömästi riittävä määrä huippulaatuista säilörehua, jolla tilan lehmät lypsävät 11 000 kilon keskituotoksen. Isäntä vertasi sadetuskustannuksia väkirehun ostoon, ja totesi että lehmälle ykköslaatuinen säilörehu on korvaamatonta. Korjuukustannukset ovat sen verran merkittävät, että ei ole varaa tehdä epämääräistä laatua.

Urakoitsijoita suosittiin ja haluttiin rehunteko tehtävän uusinta tekniikkaa hyödyntäen. Urakoitsijan sai silloin kun halusi, kun sopi että meillä voi tehdä jopa hieman etuajassa. Toinen tila teki samasta syystä neljä niittoa, jotta oli muiden kanssa eri rytmissä ja aina huippulaadussa kiinni. ”Jos näen timotein tähkän, soitan 911”.

Oli mielenkiintoista pohtia erilaisia strategioita vierailutiloille yhdessä norjalaisten ja ruotsalaisten nurmineuvojien kanssa. Jatkoimme pohdintoja vielä työpajassa ja illan barbequessa sekä yhteisessä inspiraatiopäivässä, jossa kuulimme myös nurmiluentoja. Apelsvollin koekentillä näkyi norjalaisittain erikoisuutena meille suomalaisille ja samoin ruotsalaisille varsin tuttu ruokonata. Rehuretikkaa ja westerwoldinraiheinää nähtiin myös kokeissa. Tyypillistä vaikutti käytännössä olevan nurmiseos, jossa oli pääosa timoteita ja loppuosa jaettu tasaisesti englanninraiheinän ja nurminadan kesken. OSalla oli myös apiloita. Nurmikierto oli lyhyt, vain 2-3 vuotta jolloin englanninraiheinä pysyi mukana. Norjan murre hieman häiritsi osaltaan tuloksiin syvällisemmin perehtymistä ja pikkuhiljaa ruotsi alkoi päivien edetessä kuulostaa mukavalta ja hyvinkin selkeältä norjaan verrattuna. Esittelin muille suomalaisia nurmiryhmätuloksia ja siitä kirposi paljon jatkopohdintaa porukalla.

Jatkamme pohjoismaista neuvojayhteistyötä yhteisten neuvojaryhmän ja viljelijöiden nurmiryhmien myötä tulevina vuosina. Pohjoismainen nurmineuvojaporukka tulee ensi kesänä Suomeen käytännönläheiselle vierailulle. Jos joku nurmiajatus tuppaa puuroutumaan ja ideat hiipuvat, naapurimaiden kolleegat keksivät vaihtoehtoisia lähestymistapoja asiaan. Naapuriemme käytännön haasteetkin vaikuttavat hyvin samankaltaisilta.

Uutuutena starttaavassa viljelijöiden yhteistyöryhmässä kuusi suomalaista ja norjalaista (ja mahdollisesti myös ruotsalaista) karjatilaa samalla kasvuvyöhykkeellä toimivat yhteisessä nurmiryhmässä. Kukin ryhmä toimii kotimaassaan ja on yhteyksissä toisten maiden ryhmien kanssa etänä. Vierailemme kaikilla ryhmän tiloilla muutaman päivän opintomatkojen aikana kohdemaissa ja pidämme yhteyttä tapaamisten välillä. Tavoitteena on löytää parhaita käytäntöjä koko porukalle nurmitoiminnassa. Ryhmä toimii osittain englanninkielisenä ja kielen perusymmärrys riittää kielitaidoksi. Kielitaitoa myös tsempataan yhdessä maatalouspainotteisen kielikurssin avulla.

Ryhmän kustannuksia tukee Aikaa On -hanke, joten ryhmään haetaan ensisijaisesti satakuntalaisia, varsinaissuomalaisia ja pirkanmaalaisia tiloja. Samalla nurmiryhmien vetäjät saavat uuden ohjaajaparin naapurimaasta ideoineen. Ryhmästä saat lisätietoja allekirjoittaneelta.

Kirjoittaja:

Valtakunnallinen nurmiasiantuntija Anu Ellä

ProAgria Länsi-Suomi

+ 358 40 1801260