Heittäydyimme norjalaiseen arkeen!

3 min lukuaika

Ruohonjuurella

Vihdoin viime viikolla koitti elokuinen päivä, jolloin pääsimme matkaan pelipaikalle, Norjan maaseudulle.

20190814 155339

Kansainvälinen nurmiryhmämme on intoa ja rohkeutta täynnä. Siis matkaan!

Pitkin talvea olemme virittäneet maatalousenglantiamme ja kokoontuneet keskustelemaan etäyhteydellä norjalaisten kanssa. Olemme perehtyneet Norjan nurmituotantoon ja laatineet tilaesittelykortit englanniksi, jotta on helpompi myös kertoa omasta tilasta toisille. Ryhmässämme on pitkän linjan nurmiryhmäläisiä laadukkaana kokoelmana eri ryhmistä ja päätimme tehdä nyt yhdessä jotain ihan erilaista. Tavoitteenamme oli oppia toisiltamme erityisesti nurmituotannossa ja ymmärtää, mitä on olla maidontuottaja toisessa pohjoismaassa.

Vihdoin viime viikolla koitti elokuinen päivä, jolloin pääsimme matkaan pelipaikalle, Norjan maaseudulle. Ensimmäisenä iltana tsemppasimme toisiamme Oslossa ja heti aamusta rinkka selkään ja etsimään sopivaa junaa kohti Hamaria. Hamarista jatkoimme yhdessä norjalaisten nurmiasiantuntijoiden Stein Jörgenssenin ja Ragnhild Borscheriuksen kanssa. Saimme alkuun hyvän katsauksen norjalaisesta nurmituotannon periaatteista seoksineen ja satotasoineen.

Iltapäivällä tapasimme vihdoin norjalaiset nurmiryhmätoverimme! Suomalais-norjalaisin parein lähdimme ensimmäiselle pellolle tekemään nurmihavaintoja ja lapiotkin otettiin mukaan. Samaa asiaa voi selvästikin katsoa ihan eri tavalla, mutta lopputuloksena löytyi samansuuntaisia ajatuksia esimerkkilohkon kehittämisestä. Keskustelu virisi edelliseen kuivaan kesään, kylvötaktiikoihin, laadunhallintaan ja nurmiseoksiin.

Norjalaiset kiinnostuivat meidän monilajiseoksista jo etätapaamisissamme ja osa oli esimerkiksi lisännyt ruokonadan seoksiinsa erittäin kuivaa kasvukautta muistellen. Norjalaiset puolestaan olivat kokeilleet keväällä kylvetyn ruis-italianraiheinän laidunnusta ja tämä kiinnosti monia suomalaisia kovasti. Apilaväsymyskin kaikkoaa, kun välissä on taukoa. Ruis-italianraiheinästä on saatu paitsi nopeasti laidunnettavaa, myös korkeaa ruokinnallista laatua.

Seuraavana aamuna odotti hotellin aulassa hieman jännittynyt porukka, kun jakaannuimme työpäiviksi kukin eri tiloille. Mukana oli liuta ammatillisia kysymyksiä selvitettäväksi, joskin tärkein suoritettava tehtävä oli olla kiinnostunut vastaparin maatilasta ja elämästä. Hmm, ehkä koko päivä on liian pitkä aika, mitä siellä teemme kaiken päivää ja entäs jos en osaa puhua mitään, mietti moni. Ohjaajat lähdimme myös yhdelle maitotilalle Steinin ja Ragnhildin kanssa havainnoimaan apilanurmia.

Päivän mittaan whatsapp-ryhmämme täyttyi iloisista selfieistä, kun oltiin päästy jo rentoon tunnelmaan kiinni. Joku oli laittamassa hiehoja vuorilaitumille, toinen kolasi lantaa ja ruokki vasikoita ja kolmas laski lypsylehmiä laitumelle. Yksi robotti + laidunnus oli tyypillinen toimintatapa. Hakukierroksella paluumatkalle kyytiin hyppäsi iloisen oloista porukkaa. ”Ei, en muistanut yhtään nurmikasvia englanniksi mutta koin kylläkin, millaista on norjalainen karjatilan arkinen päivä. Ja ei, aika ei käynyt lainkaan pitkäksi vaan suorastaan hurahti… Oli parasta, kun ehti kyselemään itse kaiken maailman kysymykset ja kertomaan myös omasta tavasta tehdä sama asia… Kiivettyäni vuoristolaitumilla ymmärsin, miksi konekannan kannattaa täällä olla hieman pienempää sorttia. ”

Illanvietossa vuoristotilalla unohdimme (viimeistään aquavit-tarjoilun jälkeen), että suomalaiset ovat hiljaista ja jäykähköä kansaa. Puheensorina ja nauru raikui, kun jokainen analysoi norjalaisparinsa kanssa päivän kulkua kertoen muillekin parhaat palat. Vuoristotilan isäntäväki valmistautui lähipäivinä kuljettamaan karjansa alas laaksotilalleen, kävellen lehmien kanssa noin 15 kilometrin matkan. Ragnhild oli kokannut meille perinteisiä norjalaisruokia illaksi, hapanta puuroa suolaisten lihojen kera ja manteliperunoita. Aloimme jo suunnitella ensi kesää, jolloin norjalaiset tulevat vastavierailulle Suomeen. Vuoristotupa oli täynnä innostusta!

Kansainväliset ryhmäreissut ovat porukkamme mieleen ja olemme matkanneet nurmiryhmäläisten kanssa yhdessä noin 15 eri maassa. Paikkansa on myös tällaisilla Survivol-reissuilla, jotka kehittyvät yhteistuumin päivien edetessä, eikä tilausbusseista tai tulkkauksista ole tietoakaan. Skotlannissa kokeilimme jo edellisvuonna jakaantumista pienissä porukoissa, mutta yksin meneminen paikallisiin koteihin, navetoihin ja pelloille oli vieläkin aidompaa. Lähtöpäivänä kävimme vielä Holmenkollenin huipulla tuulettamassa onnistunutta reissua. Jokainen ryhmäläinen ansaitsi ykköspaikan palkintopallilta.

Kirjoittaja ja kv-ryhmän ohjaaja:

Anu Ellä

ProAgria Länsi-Suomi

+358 40 1801260

Kansainvälistä nurmiryhmää ohjaavat Suomessa Anu Ellä ja Jarkko Storberg, ProAgria Länsi-Suomi ja Norjassa Stein Jörgenssen ja Ragnhild Borcherius, Norsk Landbruksrådgiving. Suomalaisryhmässä oli mukana Eero Saari, Simo Mäki, Mari Alanen, Jenni Jankkari, Riikka Lehtinen, Olli Pakula ja Juha Levonen.

Matka toteutettiin Aikaa On -hankkeen Suuntaa maailmalta osion tuella. Tämän pilotin avulla luodaan uutta pienryhmämallia, jossa voidaan jakaa parhaita käytäntöjä myös eri maiden yrittäjien kesken luontevasti.