Diginurmi-hankkeen opintomatka MaatalousKonemessuille Helsinkiin

Keskiviikko 16.10.

Lähdimme matkaan bussilla pimeästä ja syksyisestä Oulusta aikaisin keskiviikkoaamuna, ja aamun kirkastuttua olimme keränneet kyytiin muutkin matkalaiset reitin varrelta. Koska ajomatka oli pitkä, sekä meno- että paluumatkoille oli varattu vain yhdet vierailukohteet.

Matkan ensimmäinen kohde oli Alahärmässä sijaitseva Lilja Farms. Tilan isäntä Rami Lilja on todellinen monialayrittäjä ja osaava kasviravitsemusasiantuntija, joten vierailuun varattu kaksituntinen hujahti hetkessä, kun kuuntelimme asiaa tilan toiminnasta sekä nestelannoitteiden valmistamisesta ja käytöstä. Täsmäviljelyä suosivalla Ramilla on peltopinta-alaa viljelyssä noin 200 hehtaaria, josta osalla viljellään perunaa. Tilan yhteydessä toimii myös Suomen Nestelannoite Oy, joka nimensä mukaisesti valmistaa nestelannoitteita. Näitä myydään ympäri Suomen, suurimmaksi osaksi nurmitiloille. Suurin liikevaihto tilalle tuli ennen perunasta, mutta nykyään nestelannoitteista, joita yritys valmistaa neljättä vuotta. Paitsi että tuotteet ovat toimivia ja laadultaan hyviä, ovat niiden raaka-aineet kotimaista alkuperää.

Jotta kasvi voi hyödyntää ravinteet parhaiten, on tavoitteena saada pellon pintaan optimaaliset kationisuhteet. Tämä on aihe, johon Rami on perehtynyt syvällisesti ja, johon häntä innoitti englantilainen tutkija ja maatalouskonsultti Neil Fuller. Nestelannoitteiden käytön myötä hän on voinut vähentää ylläpitokalkitsemista ja suosiikin nykyisin täsmäkalkitsemista. Tämä onnistuu, kun peltojen referenssipaikoista tehdään luotettavia mittauksia. Hän kehittää toimintaansa ottamalla uutta teknologiaa käyttöön, esimerkiksi tänä vuonna peltoskanneri on ollut käytössä ensimmäistä kertaa. Satotasovaihtelut ovat tilalla pieniä. Vaikuttaakin siltä, että mitä haastavampi kasvukausi on, sitä paremmat edut nestelannoitteen käytöllä saadaan. Tällä on merkitystä etenkin nykyään, kun sään ääri-ilmiöt ovat vuositasolla yhä yleisempiä. 

Lilja Farmsin lähellä sijaitseva nautatila on käyttänyt nestelannoitteita kahdeksan vuoden ajan ja käyttö on näkynyt mm. sadonlisäyksenä, minkä myötä nurmialaa on voitu pienentää. Samalla ruokinnallinen laatu on parantunut. Yksi nestemäisten lannoitteiden hyödyistä on kuuleman perusteella siinä, että kun kasvi ei kuluta energiaansa typen muodon muuttamiseen, voi se ikään kuin keskittyä laadukkaamman proteiinin valmistamiseen. Haihtuminen ja huuhtoutuminen typen osalta vähenevät, kun sitä on enemmän amidimuodossa nitraattimuodon sijaan. Tämä vaikuttaa myös taudin- ja laonkestävyyteen.

Väittämät nestelannoitteiden hyödyistä lyhykäisyydessään:

• Maan rakenne ja pieneliötoiminta paranevat
• Kasvien typen tarve pienenee 100 kilosta 80 kiloon
• 30 % pienemmällä rehualalla saadaan sama maidontuotantomäärä

Kierros päättyi John Deeren 750A -kylvinkoneen ihailuun. Kyseistä mallia on Suomessa vain kolme kappaletta, vaikka se on maailmalla yleinen. Kone on mahdollistanut työajan optimoinnin tilalla, kun siementen ja lannoitteiden täyttö voidaan tehdä samanaikaisesti. Kone soveltuu myös lähes minkä vain siemenen kylvöön ja varmistaa hyvän maakontaktin.

Päivä huipentui hotelliin majoittumisen jälkeen yhteiseen illalliseen ja saunatilaisuuteen, joka vietettiin Suomen Merivoimien entisellä sota-aluksella, alun perin miinanraivaaja Röytällä eli nykyisellä Vartiovene 55:llä. Puitteissa olisi viihdytty pidempikin tovi, mutta puolenyön jälkeen opintomatkalaisten oli aika suunnata joko Helsingin yöhön tai lepäämään seuraavaa päivää varten.

Torstai 17.10.

Kolmipäiväisen opintomatkan messuvierailupäivä oli torstai. Saavuttuamme messupaikalle lähdimme kukin kiertämään aluetta omaan tahtiin. Nähtävää oli paljon, kuten oletettavissa olikin ja lisäksi ohjelmassa oli kuuntelemisen arvoisia puheenvuoroja ja paneelikeskusteluja. Esillä oli myös paljon uutta, mitä esimerkiksi viime vuoden KoneAgrian opintomatkalla ei vielä ollut nähtävillä. Mieleen jäi esimerkiksi AgXeed-robottitraktori, jonka maahantuonti on alkamassa tänä syksynä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka pian näitä täysin itsenäiseen peltotyöhön kykeneviä robotteja alkaa näkyä Suomen peltomaisemassa.

Automatisaatio ja robotiikka tulivat esille myös Väderstad AB:n Crister Strakin tulevaisuuden viljelyä käsittelevässä puheenvuorossa, joka kuultiin torstaina Kasvu-lavalla. Vädestradilla on 61:n vuoden kokemus maatalouskoneiden innovaatioista ja kehittämisestä. Aluksi esityksessä käytiin läpi viljelyteknologian historiaa viime vuosisatojen ajalta. Tämä toimi ikään kuin peilauksena tulevaan ja pohjusti hyvin pohdintaa siitä, miten innovaatiot voisivat seuraavaksi kehittyä. Ennen kaikkea katsaus korosti, kuinka pitkälle on jo tultu. Esityksessä käytiin läpi uusinta kehitystä Väderstadin koneiden osalta sekä sitä, mitä uutta teknologiaa tullaan seuraavaksi näkemään. Esimerkiksi dronet maanviljelyn apuna eivät ole enää kaukaista tulevaisuutta. John Deerellä on ollut valikoimissaan automaattitraktori vuodesta 2022 saakka ja Cristerin mukaan ei välttämättä mene kauaa, että automaatiota tarjotaan mahdollisuutena kaikkiin uusiin traktoreihin.

Onko tulevaisuuden maanviljely siis sitä, että maanviljelijä istuu yksikseen ohjaamohuoneessa ruutuja tuijottaen ja nappeja painellen? Tätä on hyvä pohtia, vaikka homma tuskin tulee aivan pian olemaan kuvatunlaista. Maailman väestönkasvun myötä ainakin jonkinlaista tehostamista ruoantuotannossa tulee tapahtumaan ja robotit saattavat olla jonain päivänä arkipäivää. Crister näkee maatalouden tulevaisuuden valoisana, ja hänen mukaansa tehtävää ja saavutettavaa on vielä paljon.

Kuuntelimme myös paneelikeskustelua, jossa keskeisiä teemoja olivat kotimaisen ruoan tuotanto, sen tuottajat ja kuluttajien mieltymykset. Paneelissa esitettiin eriäviä näkemyksiä mm. eläinperäisten tuotteiden tulevaisuudesta ja tuotantoeläintaloudesta. Toisaalta lihan kulutus tulee laskemaan ja vaihtoehtoiset tuotteet lisääntymään.

Sari Essayah piti huolestuttavana sitä, kuinka paljon ruokaa tuodaan Suomeen, kun omaakin tuotantoa on. Hinta on liian suuressa roolissa kuluttajan ostopäätöksissä, ja suomalaisen ruoan turvallisuuden ja puhtauden tulisi olla painavampi seikka jokapäiväisissä valinnoissa. Tätä laatua tulisi tuoda paremmin esiin teollisuuden toimesta. Suomalaisen ruoan brändi maailmalla kiteytyykin juuri puhtauteen ja luotettavuuteen, minkä vuoksi tuotteille löytyy vientiä. Esimerkiksi Kiinaan kotimaisen ruoan vientiä olisi mahdollista lisätä. Ministerin viesti oli, että kaikkialla Suomessa pitää olla jatkossakin ruoantuotantoa, ja kannattavan maatalouden tukemisen ja rahoittamisen pitää jatkua.

Maatalouden rakennemuutos on johtanut siihen, että jatkavat tilat kasvavat ja isompia investointeja tehdään koko ajan. Kuinka rahoitukset saadaan järjestettyä vastuullisesti? Pankkien rahoitus maatalouden suuntaan on hankaloitunut ja estää investointien toteuttamisen. Tulevaisuudenuskon luominen alalle on erittäin tärkeää, jotta nuoret uskaltavat lähteä alalle ja, jotta heidät saadaan myös pidettyä siellä. Investointitukien saamisen takaaminen on tässä olennaisessa osassa. Olisikin ehkä syytä muistuttaa, että pankkien ydintehtäviin rahoittajana kuuluu kilpailukyvyn lisääminen. Yhteiskuntavastuun vaatiminen tässä asiassa ei ole perusteetonta.

Perjantai 18.10.

Perjantai eli kotiinpaluupäivä koitti ja lähdimmekin hotelliaamiaisen jälkeen paluumatkalle. Matkan vierailukohde oli Ala-Marttilan tila Jalasjärvellä. Tilan isäntä Matti Marttila toimii tilalla osakkaana vanhempiensa ohella. Tila työllistää neljän hengen perheen ja kaksi vakituista työntekijää. Sesonkiaikoina tarve on neljälle tai viidelle lisätyöntekijälle. Tästä voikin siis päätellä, että kyseessä on suurempi kokonaisuus.

Tällä Juustoportille vapaan lehmän maitoa tuottavalla kolmen robotin tilalla on 150 lypsävää lehmää ja lisäksi kaksi sikalaa, joissa on 1200 sikaa. Tällaisia yhdistelmätiloja on Suomessa yhteensä noin sata kappaletta. Peltoa tilalla on viljelyssä noin 500–600 hehtaaria, josta 130:lla hehtaarilla kasvaa nurmea. Tilalla viljellään myös hernettä, rapsia ja viljaa. Tila tuottaa biokaasua ja pihasta löytyy tankkausasema, josta riittää kaasua lähialueen kaasuautokannalle. Asemaa ei olla mainostettu suuremmin, sillä kapasiteetti riittää tällä hetkellä sopivasti nykyiselle kävijämäärälle.

Tilan vuosittainen 500 000 kWh:n sähkönkulutus oli asia, mikä innosti omaan energiantuotantoon. Tämä johti siihen, että tilalla on ollut biokaasulaitos toiminnassa nyt jo neljä vuotta. Lisäksi aurinkopaneelit tuottavat sähköä. Sähkön osalta tilalla ollaan täysin omavaraisia; syntynyt lämpö hyödynnetään maataloudessa ja lisäksi kaasua myydään liikennekäyttöön. Biokaasuinvestointi ei ole vielä maksanut itseään takaisin, mikä olikin oletettavaa. Voi kuitenkin olla, että seuraavan kymmenen vuoden aikana näin käy. Mikäli omalle tilalleen mielii sekä reaktorin että puhdistusyksikön, on kyseessä noin kahden miljoonan euron investointi. Ala-Marttilan tilalla osa työstä tehtiin itse ja pumput tilattiin Tanskasta, mikä pienensi hiukan kustannuksia.

Reaktorin syötteenä käytetään pääasiassa oman tilan lantaa. Tulevaisuuden investointeja Matilla on mielessä useitakin, mutta päällimmäisenä haaveissa on lisätä sikalaan automaatiota. Tavoitteena on myös saada rakennettua toinen biokaasureaktori, sillä nykyinen syötemäärä riittäisi siihenkin. Tätä investointia on jarruttanut Kurikan kaasuputkihankkeen hidas eteneminen. Kiersimme valvontahuoneessa tehdyn esittelyn jälkeen myös biokaasulaitoksen tiloissa. Tyytyväisen oloinen ja hyvissä oloissa märehtivä ummikkojengi seurasi tarkasti joukkomme kulkua, kun kävimme tarkastelemassa nautojen tiloja ulkopuolelta käsin.

Tautipainetta tilalla on saatu hillittyä jokapäiväisin jämptein toimenpitein sekä pienentämällä eläintiheyttä eli tarjoamalla eläimille riittävästi tilaa. Crister Starkin torstainen puheenvuoro ja hänen pohdintansa tulevaisuuden maanviljelijän työnkuvasta tulivat puheeksi. Matin kokemus on se, että työt eivät tilalta vähene, vaikka automatiikka ja robotiikka lisääntyvät. Hän antoi myös matkalaisille hyvän mietelauseen pohdittavaksi: ”Mitä sellaista olen tehnyt tänään, jonka avulla toimenpiteet saadaan muutettua euroiksi?”. Lopussa mielenkiintoa herätti Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan peltojen hinnan vertailu. Erojen todettiin olevan huomattavia.

Reissu oli kaiken kaikkiaan jälleen oikein onnistunut. Projektipäällikkö kiittää kaikkia mukana olleita ja toivoo, että päivät olivat sisällöltään antoisia. Pidetään kukin omilla tahoillamme huoli siitä, että meillä on, maailman myllerryksistä huolimatta, saatavilla turvallista kotimaista ruokaa myös tulevaisuudessa. 

Nähdään Diginurmen loppuseminaarissa, joka järjestetään Kalajoella 27.-28.11.2024!

Yhteistyössä: SMA Mineral ja Kinnusen Mylly