Olipahan kesä!

Olipahan taas kesä. Viimeiset vuodet on tuntuneet siltä, että jokaisen satokauden jälkeen tuo lausahdus pitää yhtä hyvin paikkaansa. Ääripään olosuhteet tuntuvat tulleen jäädäkseen. Kulunut kausikin piti sisällään ääreisiä sääolosuhteita, mutta sen lisäksi oman ison ja ennen kokemattoman haasteensa muodosti Covid19 pandemia ja sen myötä koetut haasteet kausityövoiman osalta. Kaiken kaikkiaan työvoiman osalta päästiin suhteellisen hyvään lopputulokseen, vaikkakin työvoiman hankinta vaati yrittäjiltä suhteettoman paljon energiaa ja monilla takki oli aika tyhjä jo ennen varsinaisen satokauden alkua.

Säiden osalta Pohjois-Karjalan alueella oli sekä onnea että epäonnea tilan sijainnista riippuen. Alkukauden säät olivat suotuisia, mutta runsaat heinäkuun loppupuolen sateet pienensivät mansikan avomaan satoa. Useita päiviä jatkuneet rankat sateet pehmittivät ja homehduttivat marjat peltoon ja paikoin menetykset ovat olleet suuria. Sen sijaan keväällä istutetuista satotaimista kypsyi elokuussa varsin hyvä sato. Vadelmalla sääolosuhteet olivat paremmat ja runsas kosteus lisäsi marjan kokoa sekä kasvatti satotasoa. Herukoiden osalta on ollut myöskin suurta tilakohtaista vaihtelua sadon määrässä. Toiset saivat korjata ennätyssatoa kun taas toiset ovat joutuneet tyytymään keskinkertaiseen tulokseen. Tähänkin vaikutti sateiden sijoittuminen, kuivemmilla aloilla marjakoko jäi pieneksi. Keväällä ei juurikaan ollut halloja, joka olisi vaikuttanut satomäärään, mutta kulunut aika poikkeuksellinen talvi teki kasvustoihin paikoin talvivaurioita.

Etelä-Savossa marjasato oli keskimääräinen, vaihtelua lajien välillä oli. Mansikka kärsi jonkin verran edellisestä talvesta, alkukesän kuivuudesta ja kesäkuun helteistä, sekä paikoin poiminta-aikaisesta sateesta. Ajoittain markkinoilla olikin puutetta marjasta. Helle hankaloitti myös tunnelien sadonajoitusta ja loppukaudesta niissäkin oli ajoittain vähän kerättävää. Avomaan vadelma tuotti melko hyvän sadon ja laatukin oli kohtuullinen, loppua kohti sateet tosin pehmensivät marjaa. Punaherukan sato oli keskimääräinen, mutta mustaherukalla jäätiin paikoin normaalista.

Avomaan vihannekset kasvoivat olosuhteisiin nähden hyvin. Lehtivihanneksilla kastelu oli kuitenkin tarpeen. Juurekset taimettuivat keväällä paikoin epätasaisesti, joka johti osittain ylisuureen kasvuun etenkin varastolajikkeilla. Tuholaisia oli vaihtelevasti, mutta tänä vuonna säästyttiin mm. suurilta kaalikoiparvilta.

Hämeessä ja Pirkanmaalla kevään kosteus riitti juhannukselle, mutta sitten helle ja kuivuus haittasi vihannesten kasvua ja kastelua jouduttiin tekemään paljon. Avomaan salaatin laatu heikkeni huomattavasti. Sateet olivat kuuroluonteisia, mutta yleisesti sadetta saatiin sopivasti. Mansikan pääsatokausi oli ohi ennen suurempia sateita. Vadelmasta saatiin runsas ja hyvälaatuinen sato myös avomaalta. Satokausi jatkui pitkään. Pensasmustikan sato oli hyvä. Tuholaispainetta oli tänäkin vuonna riittävästi etenkin niittyluteita oli sekä kaaleilla että mansikalla. Mansikan kevättöistä saatiin tehtyä vain välttämättömimmät ja rivivälileikkuut jäivät tekemättä. Kaalikoita oli heinäkuussa paljon, mutta IPM-menetelmin tehdyt kasvinsuojelutoimenpiteet onnistuivat. Kukkakaalin sato oli elokuussa hyvä, mutta tuottajahinnat tippuivat viikossa 80 senttiä, joten osa kaaleista jouduttiin jättämään leikkaamatta, koska kustannuksia ei olisi saatu katettua tarjotulla hinnalla. Varastovihannesten sadonkorjuu on alkanut sateisessa säässä, mutta vedenkorkeudet järvissä ovat alhaalla, eikä määrkyys ole ollut haitaksi syyskuun puolivälissä.

Lounais-Suomessa kärsittiin paikoin pahoin etenkin maaliskuulle sattuneista kevätpakkasista, jotka vaurioittivat pahoin etenkin harson alla jo kasvuun lähteneitä mansikkakasvustoja. Jopa totaalisia kasvustotuhoja todettiin. Työvoiman puutteen takia osa hoitotöistä jätettiin tekemättä ja istutuksia siirrettiin. Osittain tämä näkyi notkahduksena sadontuotossa loppukesästä, kun tunnelimarjan tuotannon hiipuessa kevään istutusten satoa jouduttiin odottamaan. Myös lounaisessa Suomessa eniten sadontuottoon vaikutti juuri pääsatokauden alkuun sattunut useamman viikon pituinen sadejakso, minkä takia joillakin tiloilla laatutappiot nousivat merkittäviksi ja marjaa homehtui peltoon paljon. Alkukesän kuivuus vaikutti sekä uusien istutusten onnistumiseen että satoikäisiin kasvustoihin. Myös vadelma tuntui kärsivän laajoja talvituhoja mutta vastoin odotuksia satokaudesta muodostui kuitenkin hyvä ja laatu pysyä kohtalaisen hyvänä läpi satokauden.

Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa haastetta avomaavihannesten viljelyyn toi alkukasvukauden kylmyys. Toukokuun alkupuolen hallat vaativat kaalikasvustojen suojaamisen tuplaharsoilla ja sadetuksella. Toukokuun loppua kohti mentäessä ilmat lämpenivät ja niin kaali,- kuin porkkanakasvustotkin kehittyivät hyvää vauhtia. Ilmojen lämmetessä myös tuholaispaine kasvoi ja kesäkuun alussa havaittiin erityisen paljon kirppoja ja rapsikuoriaisia etenkin kaalikasvustoissa. Porkkanalla porkkanakemppejä ja porkkanakärpäsiä havaittiin eniten kesäkuun puolivälin paikkeilla. Kesäkuun kuivuus hidasti vihannesten kasvua peltolohkoilla, joilla kastelumahdollisuutta ei ollut. Heinäkuussa tulleet sateet saivat onneksi kuivuudesta kärsineet kasvustot uuteen kasvuvauhtiin ja erityisesti porkkanakasvustot piristyivät sateen ansiosta. Kasvukauden haasteista huolimatta vihannesten sadosta muodostui alueella vähintään keskinkertainen.

Keski-Suomessa mansikka selvisi liki lumettomasta talvesta odotettua paremmin eikä kukinnan aikaisia halloja ollut. Satokauden kynnyksellä vallinnut kuivuus ja helle pienensivät satoa etenkin niillä tiloilla, joilla kastelua ei ollut. Valko- ja punaherukasta saatiin keskimääräinen sato, mutta mustaherukan sato jäi vaatimattomaksi. Vadelmasato oli odotettua parempi. Hyvä metsämarjasato ei vähentänyt viljelyjen marjojen kysyntää. Covid 19-pandemiasta johtuvat ulkomaisen työvoiman maahantulorajoitukset aiheuttivat viljelijöille paljon epävarmuutta ja lisätyötä. Kotimaista työvoima oli aiempia vuosia enemmän tarjolla.

Trots allt omkring i världen har odlingsäsongen varit rätt så normalt. Vad detta år visat ordentligt är vikten av att ha god vattenhushållning. De som börjat med bevattning i direkt efter såd eller sttning har haft en god och förutsägbar skörd . Även ogräsbekämningen har varit framgånsrik på de skifterna. Utan vatten har det varit utmanade med ogräsbekämning och skördens kvalitet och kvanittet har lidit ordentligt. Specialodling på Åland Landets mest sydvästra delar är väligt utmanade utan vatten och en hygglig dränering. Skördarna och åtgång har varit riktigt bra för bevattnade fält. Där kvaliteten inte fyllt alla krav,mestadels obevattnade fält, har det varit besvärligare med avsättning.

Dennis Grönroos, puutarhatuotannon asiantuntija ProAgria Ålands hushållningssällskap