Mitä kannattaisi viljellä?
Jotta viljely olisi kannattavaa, täytyisi myyntitulojen ylittää tuotantokustannus. Eli mitä tahansa kannattaa viljellä, jos sen saa myytyä sellaisella hinnalla että yrittäjälle jää rahaa menojen jälkeen.
Mitä kannattaa viljellä?
Otsikon kysymys on varmaan yleisin kysymys, joka minulle esitetään, kun saan yhteydenoton tilalta, joka on miettimässä uutta tuotantosuuntaa tai muuten tilanpidon tulevaisuutta. Kysymys on hyvä ja siihen on helppo vastata. Jotta viljely olisi kannattavaa, täytyisi myyntitulojen ylittää tuotantokustannus. Eli mitä tahansa kannattaa viljellä, jos sen saa myytyä, sellaisella hinnalla että yrittäjälle jää rahaa menojen jälkeen. Toisaalta käänteisesti ajatellen mitään ei kannata viljellä, jos sitä ei saa myytyä hyvään hintaan. Siispä helppo homma, tutkitaan mikä menee hyvin kaupaksi ja tuotetaan sitä? Monesti kysyjällä on myös näkemys, että mansikanviljely näyttää kannattavalle ja mansikalle on kuulemma kysyntääkin.
Suomalaisen viljelijän ei läheskään aina ole tarvinnut myydä tuottamiaan tuotteita. Erityisesti maidontuotannossa on ollut pitkään sellainen tilanne, että mitä enemmän tuotat, sitä enemmän saat myyntituloja. Eli tuotteiden myyminen ei ole vaatinut muuta kuin sopimuksen tekemistä. Tämä logiikka ei kuitenkaan automaattisesti toimi esimerkiksi puutarhatuotannossa. Puutarhapuolella on tyypillistä, että tuotteita myydään suoraan kuluttajille tai ainakin useammalle ostajalle. Tämä tietysti poistaa välikäsiä myyntiketjusta ja mahdollistaa tuottajalle paremman myyntihinnan.
Suoramyynti vai jotain muuta?
Suoramyynnin haasteena on kuitenkin erityisesti osalla tuotteista lyhyt myyntiaika sekä myyntikanavien toiminta. Maanviljely ei ole matematiikkaa mutta monesti asioita on helpompi hahmottaa, kun käyttää hiukan yksinkertaista matematiikkaa apuna. Esimerkiksi avomaan mansikalla on tuoreena myyntiaikaa yksi päivä. Aamulla poimittu mansikka olisi syytä olla asiakkaalla saman päivän aikana. Jos myynti tapahtuu suoramyyntinä tilalta, tulisi asiakkaan siis olla tilalla juuri tuona päivänä. Tyypillisesti mansikkaa myydään pääsatoaikana 5 kg laatikoissa, joita useimmat asiakkaat ostavat 1–3 ltk eli 5 – 15kg. Jos myytävä hehtaarisato on 5000 kg ja sato kypsyy kahdessa viikossa, tulee satoa keskimäärin 350/kg päivä. 350 kiloa on 70 kappaletta 5 kilon laatikkoa. Jos yksi asiakas ostaa keskimäärin 2 laatikkoa, täytyy tilalle saada 35 asiakasta joka päivä kahden viikon ajan. Ja tämä siis yhtä hehtaaria kohti. Lisäksi myyntityö vie helposti yhden ihmisen koko päivän työpanoksen. Tämän perusteella voi siis todeta, että suurimmalle osalle tiloista mansikan markkinointiin tarvitaan muitakin vaihtoehtoja kuin suoramyynti. Onneksi vaihtoehtoja on erilaisista sopimustuotannoista tilan omaan pakastamoon.
Johtaminen
Suomalaisen marjanviljelijän ja marjanviljelyn kannattavuuden suurin ongelma ei ole viljelytaidossa. Todellinen ongelma on johtamisessa. Johtamiseen kuuluu talousasioiden ja työntekijöiden esimiehenä toimisen lisäksi myös tuotantomäärien hallinta, sadon ajoittaminen ja yleisesti tulevaisuuden suunnittelu. Suunnittelun pohjaksi tarvitaan tietysti realistinen käsitys tilan nykyhetkestä esimerkiksi tuotantokustannusten ja ajankäytön osalta.
Tuotantokustannus on hyvä pohja hinnoittelulle. Mikäli marjakilon tuottaminen maksaa 5 euroa, ei sitä ehkä kannatta neljällä eurolla myydä. Tuotantokustannukset on hyvä selvittää myös siksi, että voidaan miettiä mistä voidaan hakea kustannussäästöjä. Jos esimerkiksi lannoituksen vaikutus mansikan kilohintaan on pieni, ei kannata yrittää säästää lannoituksesta koska todennäköisesti lannoituksesta säästäminen aiheuttaa myös tuottojen pienemistä.
Voisiko satoa myydä ennakkoon? Erityisesti marjatiloilla satokauden alku saattaa olla kassavarantojen suhteen haastavaa aikaa. Työntekijöille pitäisi maksaa palkkaa ja lannoite- sekä viljelytarvikelaskut maksaa, mutta myyntitulot odottavat vielä ensimmäisiä poimintoja. Entä jos myisikin vaikka lahjakortteja seuraavan kesän sadosta? Jos vaikka jouluna voisi ostaa ystäville tuoreita mansikoita, jotka voi käydä tilalta noutamassa seuraavana kesänä. Jos ensi kesän sadosta saisi ennakkoon myytyä vaikka kolmanneksen, olisi seuraavan keväällä kassavirran hallinta jo merkittävästi helpompaa.