Luonnontilaisessa kasvustossa pientareilla vallitsee kauhun tasapaino. Voimakkaat ja tehokkaasti leviävät kasvit, eläimet ja muut eliöt valtaavat alaa. Pienet ja vain tietyissä vaativissa oloissa lisääntyvät lajit väistyvät ja joutuvat antamaan tilaa vahvoille. Luonnontilassa on kuitenkin kaikille oma paikkansa. Ilman toista ei toinenkaan pysty elämään vahvasti, vaan yhdessä pysytään hengissä ja voidaan hyvin.
Ihmisen viljelmillä, pelloilla ja kasvihuoneissa on yritysten koko kasvanut jo pitkään. Vaatimustaso on kasvanut ja hyvä taloudellinen tulos ajatellaan saavutettavan parhaiten isoilla volyymeillä. Ihmisellä on suuruuden ihanne, pellot kasvavat kymmeniä hehtaareita saamaa kasvia, isot koneet, tuottava työ, panokset ovat suuret ja paine kasvaa taloudessa. Kysymys kuitenkin kuuluu - Miten saan kassan pysymään tasapainossa korkean liikevaihdon lisäksi?
Millainen on ihmisen kokoinen viljelmä? Riittääkö muutama hehtaari antamaan perheelle elannon ja kattamaan kiinteät kulut? Kansainvälistyneen yhteiskuntamme vaatimukset lyövät helposti lähimpänä luontoa työtään tekevää kanssaihmistä vasten kasvoja. Riittämättömyyden tunne on usein vahva. Pilaamme ympäristön, emmekä sido hiiltä riittävästi, vaikka kasvit ovat ainoita, jotka tarvitsevat hiilidioksidia elääkseen. Tämä mielipiteistä tuleva paine kumpuaa ihmisten käsityksistä ja poliittista päätöksistä, usein tuijotetaan yhtä asiaa toisen kustannuksella, eikä peilata asioita kokonaisuuteen. Luonto on viljelijän kumppani, jonka kanssa töitä tehdään luonnon ehdoilla. Mielipiteet tai päätökset eivät auta. Sateet, pouta, kuivuus, kasvintuhoojat, viljelykasvit, rikkaruohot, hyönteiset, linnut, loiset ja maaperän eliöt, ovat kaikki tuttuja kavereita viljelijöille.
Peltojen kasvustot, jotka kasvavat vain yhtä lajia, ovat alttiita kasvintuhoojien hyökkäyksille. Kasvintuhoojat tarvitsevat lisääntymispaikkoja ja niille viljellyt pellot ovat oiva kohde asettua. Lentävät perhoset kuten kaalikoit ja gammayökköset lähtevät isoina parvina maailmalle kiertämään tuulten mukana ja satavat sateen kanssa alas. Onnistunut laskeutuminen vihannesmaalle tietää hyvää lisääntymispaikkaa, missä ruokaa jälkikasvulle riittää. Samaa ei voi hehkuttaa vihannesviljelijä. Ennaltaehkäisevät toimet, kuten kasvustojen kattaminen harsoilla tai riittävän tiheällä verkolla on hyvä alku kasvavan sadon turvaamiseksi.
Integroidun kasvinsuojelun periaatteita noudattavassa tuotannossamme lisänä ovat kemialliset kasvinsuojeluaineet. Useat hyönteiset ovat kehittyneet sukupolviensa saatossa vastustuskykyisiksi ja immuuneiksi aikaisemmin hyväksi havaituille torjunta-aineille. Tutkimusten valossa kasvinsuojeluaineiden tehoaineet ja kasvinsuojeluaineyhdisteet ovat osoittautuneet vaarallisiksi myös muille kuin kasvintuhoojille. Käytettävissä olevien kasvinsuojeluaineiden määrä on vähentynyt. Entinen kasvinsuojeluaineisiin nojannut viljelytapa on muuttunut. Yhä tärkeämmäksi on tullut viljelytoimenpiteiden oikea ajoitus. Jos torjunta-aineita on vielä käytössä, käytetään aineita vain todettuun tarpeeseen ohjeen mukaisesti. Tavoitteena on kasvustot, jotka kestävät tauteja ja tuholaisia antaen viljelijälle hyvän sadon.
Keskeiset IPM viljelyn keinot auttavat pääsemään tavoitteeseen, käytetään hyvää viljelykiertoa ja mahdollisuuksien mukaan kestäviä kasvilajeja ja -lajikkeita. Huolehditaan maan kasvukunnosta, parannetaan pellon vesitaloutta ja maan rakennetta. Tarkistetaan kasvien ravinnetarpeet ja korjataan puutteet, jolloin maa kasvattaa hyvän sadon.
Tiheä viherlannoituskasvusto, jonka seassa on palkokasveja, sitoo sekä hiiltä että typpeä ja lisäksi edistää pölyttäjiä.
Kasvuston kattaminen hyönteisverkolla on hyvä alku sadon turvaamiseksi sekä yksi työkalu lisää IPM työkalupakissa.
Kaali on monien tuholaisten herkkua.
Marja Kallela, Erityisasiantuntija puutarha- ja erikoiskasvit ProAgria Etelä-Suomi
