Mitä jäi käteen kesän Lumotaito-maastovalmennuksista – TOP 3

Vertaisoppiminen, ekosysteemipalvelut, luontokato ja luontopääoma ovat sanoja, jotka vilahtelevat viestintäkanavissa ja virallisissa puheissa. Näitä mekin olemme useasti käyttäneet teille viestiessä. Kesällä veimme nämä vaikeiltakin kalskahtavat sanat käytäntöön ja maastouduimme luonnonlaitumille ja pellon pientareille. Yhdessä opimme miksi härkäpavun viljelijälle pölyttäjät ovat kultaakin kalliimpia tai miksi joutomaita pitäisi arvostaa.

Lumotaito-maastovalmennuksia järjestettiin Pirkanmaalla, Kanta- ja Päijät-Hämeessä sekä Uudellamaalla. Yhteensä vierailimme seitsemällä tilalla. Tässä TOP 3 itselleni mieleenpainuvinta oppia kesän maastovalmennuksista.

1. Missä lumo luuraa?

No tämä on helppo. Otsikon kysymys kun oli meidän kesän maastovalmennuksien teema. Ja sehän luurasi vaikka missä; kivikasoissa, metsäsaarekkeissa, pientareilla, pajukoissa, lantakasoissa, lahoissa puissa. Maatilojen ympäristöt ovat oikeita lumon eli luonnon monimuotoisuuden keitaita. Maastovalmennusten tilat olivat tilakeskuksiltaan ja viljelyksiltään hyvin erilaisia. Yhteistä kuitenkin kaikille oli se, että luonnon monimuotoisuutta löytyi ja sitä pystytään myös lisäämään.

Labbyn tilalla nostettiin esiin erityisesti puiden merkitys. Tiesittekö, että haapa on metsäluonnon monimuotoisuuden avainlaji? Säästä siis haavat metsissäsi. Monilajinen puusto lisää myös muiden lajien määrää huomattavasti. Suosi siis monilajisuutta. Puiden lisäksi Labbyssa tunnistettiin porukalla yli 100 kasvilajia parissa tunnissa.

Hallittu hoitamattomuus nousi keskusteluun useammassakin maastovalmennuksessa. Raivaamaton pöheikkö, ladon reunalle unohtunut lautakasa, voikukat ja joutomaat. Ne eivät ole merkki laiskasta emännästä tai isännästä vaan luonnon monimuotoisuuden edistämiseen sitoutuneesta tilasta. Teot luonnon monimuotoisuuden hyväksi eivät tarvitse aina olla isoja. Jätä esimerkiksi kivikasoja peltojen reunoille, kivitasku kiittää. Ovat myös hyviä kohteita pölyttäjille.

Jokainen voikukka on 20 sentin kolikko – mehiläistarhurin ajatus rikkaruohoista

2. Linnut kertovat luonnon monimuotoisuudesta

Kesällä 2022 kanssamme maastovalmennuksissa kiersi BirdLifen lintuasiantuntija Jussi Tiainen. Monien muiden havaintojen ohella seurasimme lintuja ja kirjasimme ylös havaittuja lajeja. Linnut ovat hyviä ympäristön tilan indikaattoreita ja niiden kannanmuutokset kertovat elinympäristöjen tilasta. Lue lisää Birdlifen sivuilta.

Maastovalmennukset käynnistyivät aina tilakeskuksesta, jossa pääsimme tekemään ensimmäiset lintuhavainnot. Tilakeskukset ovatkin lintulajistoltaan monimuotoisimpia ja suurin osa tilakeskuksissa pesivistä lajeista hakee ravintonsa pelloilta. Arvilan tilalla Uudellamaalla havaitsimme 19 eri lintulajia 3 tunnin aikana. Siellä myös kuulimme, että ¾ Suomen linnuista käyttää peltoympäristöä elinympäristönään jossain elinkiertonsa vaiheessa.

Linnut suosivat harkittua hoitamattomuutta. Peltojen ja ojien reunapensaikot tarjoavat useille lajeille pesä-, suoja- ja ruokailupaikkoja. Ethän siis raivaa kaikkia pöheikköjä. Esimerkiksi peltopyy, pensastasku ja pikkulepinkäinen hyötyvät huomattavasti ojanvarsipensaikoista.

Hyvänä vinkkinä Tiainen kehottaa suosimaan pikkulintuja, kuten pääskyjä, tervapääskyjä, kivitaskuja ja kirjosieppoja, jos haluat vähentää paarmoja ja kärpäsiä navetan läheisyydessä.

3. Maaperän merkitystä ei pidä vähätellä pelloilla

Osa maastovalmennuksista keskittyi peltoluonnon monimuotoisuuteen. Niissä asiantuntijanamme mukana oli Tiaisen lisäksi ProAgrian luomutuotannon asiantuntija Laura Jäntti. Tietenkin tarkastelimme matkan varrella myös luonnon monimuotoisuutta ja lintuja, mutta reitit olivat valittu niin, että kuljimme erilaisilla pelloilla.

Näistä maastovalmennuksista mieleeni jäi ehkä parhaiten Päijät-Hämeen Anttilan tilan Hannele Moisanderin lausahdus: ”Emme pysty vaikuttamaan siihen mitä taivaalta tulee, mutta voimme vaikuttaa siihen, millainen säävara pellolla on”. Eli pitää löytää ratkaisuja, millä pidetään kosteus maaperässä. Maan multavuus ja hyvä rakenne ovat suuressa roolissa, kun aiemmin kutsutuista sään ääri-ilmiöistä tuleekin uusi normaali. Moisanderilla on hyvä ajatus siitä, että missään ei kasvaisi vain yhtä kasvia. Pääsimmekin tutustumaan heidän peltoihinsa, joiden siemenseoksissa oli poikkeuksetta toistakymmentä lajia. Jos jollekin lajille kasvukausi on huono, niin toinen yleensä pärjää paremmin. Viljeltävien kasvien lisäksi maaperäeliöstön hyvinvointi on sitä tärkeämpää, mitä hankalammat ovat olosuhteet.

Kylvä harkiten, oikeat kasvit oikeaan paikkaan kasvupaikkavaatimukset huomioiden.

Kuva: Hannele Moisander

Maastovalmennukset olivat antoisia ja aiheita olisi löytynyt vaikka top kymmeneen. Onneksi ensi kesänä jatkamme, ehkä vähän uudistetuin aihein, mutta luonnon monimuotoisuus on silloinkin keskiössä. Viimeisenä, mutta sitäkin tärkeämpänä ohjenuorana jäi ajatus, että verkostoitumalla ja vertaisoppimalla saavuttaa enemmän kuin yksin tekemällä.

Tavataan ensi vuoden Lumotaito-maastovalmennuksissa!

Kun haluat kuulla näistä asioista lisää, tule mukaan ProAgria Etelä-Suomen Lumotaito -hankkeeseen. Viestimme käytännönläheisesti luonnon monimuotoisuuden hoitamisesta.

Katriina Koski
Kirjoittaja toimii maisema- ja ympäristöasiantuntijana Etelä-Suomen MKN maisemapalveluissa.
Blogi on osa Lumotaito-hankkeen blogisarjaa

P.S vinkki: käy tutustumassa Punaisen kirjan verkkopalveluun, jossa pääset tarkastelemaan Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnin 2019 tuloksia.

Avainsanat: Luonnon monimuotoisuus Lumotaito