Helmi-perinnebiotoopit: Laidunyrittäjät, eläimet ja luontoasiantuntijat töissä Suomen uhanalaisimmilla luontotyypeillä

Laidunkäytössä olevien perinnebiotooppien määrä Suomessa on romahtanut maatalouden muutoksen myötä. Perinteisten maalaismaisemien lisäksi olemme menettämässä monimuotoisimpia ja runsaslajisimpia elinympäristöjämme, joilla elää satoja uhanalaisia lajeja. Tilanteen muuttamiseen tarvitaan yhteistyötä, sujuvaa tiedonvaihtoa sekä monenkirjava kokoelma laiduneläimiä.

Luonnonhoito käyntiin Helmi-tuella

Helmi-ohjelman perinnebiotooppiteemassa tavoitteemme on pitkälti sama kuin Laidunpankinkin: saada hoitoa tarvitsevat, heikkenevät perinnebiotoopit sekä laidunta tarvitsevat eläimet kohtaamaan. Ohjelman rahoituksella voimme kunnostaa perinnebiotooppeja laidunnusta varten esimerkiksi raivaamalla puustoa ja vesakkoa ja rakentamalla aitoja. Pyrimme suunnittelemaan kunnostukset niin, että mahdollisimman suuri osuus laidunten pinta-alasta täyttäisi myös ympäristösopimuksen ehdot.

Helmin hankaluutena on sopivien kunnostettavien alueiden pienuus. Eläinten tuominen pienille laitumille on usein työlästä ja kannattamatonta. Etsimmekin erityisesti sellaisia kunnostuskohteita, joiden pinta-ala olisi useita hehtaareja. Toisinaan laidunalaa voidaan täydentää myös muilla pienialaisilla viljely- tai metsätalouskäytön ulkopuolella olevilla aloilla, jotka alkavat laidunnuksen myötä kehittyä osaksi perinnebiotooppia.

Kunnostamme mielellämme myös pienempiä arvokohteita laitumiksi, jos sopivat eläimet alueelle löytyvät. Ilmianna siis itsesi, jos olet laidunyrittäjä, jolle kelpaisi pienempikin laidun, tai esimerkiksi maanomistaja, joka olisi valmis ottamaan hoitovastuun kiinteistölleen luonnonhoitotöihin tulevasta lammaskatraasta. Nautalaidunkunnostukset ovat kuitenkin toistaiseksi jäissä, sillä odotamme vielä tarkempaa tulkintaa EU:n metsäkatoasetuksesta.

Lajirikkaimmat perinnebiotoopit ovat niukkaravinteisia

Parhaimmillaan perinnebiotoopeilla yhdistyvät luonnon monimuotoisuus ja perinnemaisema-arvot. Erilaisia luontotyyppejä löytyy perinnemaisemista monia, aina tulvivista rantaniityistä paahteisiin kallioketoihin ja niittyaukkojen täplittämiin metsälaitumiin. Kaikkia perinnebiotooppeja yhdistää kuitenkin pitkä perinteisen maankäytön, kuten laidunnuksen tai rehuksi niittämisen historia ilman maan muokkausta, lannoitusta tai kylvöjä. Oikeanlainen hoito pitää alueen avoimena ja poistaa maaperästä ravinteita, minkä ansiosta kasvillisuus on matalaa, monilajista, ja usein värikkäiden niittykukkien kirjomaa. Oppikirjaesimerkin puustossa on monikerroksisuutta ja -lajisuutta, lahopuuta sekä valoisassa ympäristössä kasvaneita, leveäoksaisia, vanhoja puita.

Hoidotta jäänyt niitty alkaa pensoittua ja vesakoitua umpeen, korkeakasvuiset heinäkasvit valtaavat kenttäkerroksen ja lajisto yksipuolistuu. Myös rehevöittävä laidunnus voi yksipuolistaa perinnebiotoopin lajistoa: Yhdessä peltolaitumien kanssa laiduntaminen ja lisärehun antaminen laitumelle lisäävät maan ravinteisuutta niin, että vahvakasvuiset, typestä hyötyvät lajit, kuten voikukat, nokkonen ja vuohenputki, alkavat vallata alaa muilta kasveilta.

Kunnostustyöt tuottavat jo tulosta

Vaikka perinnebiotooppien tila on kriittinen, pieniä muutoksia parempaan suuntaan tapahtuu jo. Ympäri maan eläimet laiduntavat jo lukuisilla Helmi-ohjelman puitteissa kunnostetuilla laitumilla, ja lisäksi tiedon lisääntyminen on innostanut monia myös omatoimiseen maaseutumme helmien vaalimiseen. Kunnostetun laitumen maaperästä hoidon myötä heräilevät kullerot ja noidanlukot motivoivat jatkamaan tärkeää työtä.

Löytyykö sinulta luonnonhoitotyöhön sopivia laiduneläimiä tai perinnebiotooppia? Laidunpankissa ilmoittamisen lisäksi voit ottaa yhteyttä alueesi ELY-keskuksen perinnebiotooppivastuuhenkilöön. Yhteystiedot löydät Ympäristöministeriön sivulta tästä linkistä. 


Kirjoittanut Aura Tuominen, Ympäristösuunnittelija, Hämeen ELY-keskus.