Harkittu hoitamattomuus on hyvästä maatalousympäristöissä

Harkittu hoitamattomuus on yllättävän helppoa
Käytännössä harkittu hoitamattomuus voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jätät parturoimatta ojia, joissa umpeenkasvu on jo hyvässä vauhdissa. Tällöin ruoppausta ei tehdä pohjaa myöten, vaan ainoastaan niitetään tiiveimmät ja tukkoisimmat alueet kevyesti rantapenkoilta. Tämä tietysti siinä tapauksessa, ettei ole kuivatustarvetta. Myöskään puita ei kannata poistaa veden ääreltä - tai sitä tulisi ainakin tehdä vain vähän - ja pyrkiä siihen, että rantojen puustoinen suojavyöhyke pysyisi mahdollisimman laajana. Rantojen ryteiköt sekä pajupuskat ovat myös lukuisten eri lintu- ja hyönteislajien elinpaikka. Peltopyy, pensastasku ja pikkulepinkäinen myös kiittävät, kun peltojen ojanvarsipensaikkoja säilyy. Samalla kasvillisuus estää myös ravinteita pääsemästä veteen.

Harkittu hoitamattomuus voisi tarkoittaa myös sitä, että lisäät tai annat muodostua irtonaista puuainesta vesiuomaan tai rannalle ja samalla tarjoat vesistön pohjaeläimille ravintoa. Teko vähentää veteen päätyvää ravinnekuormitusta, sillä puuaines muodostaa vedessä eräänlaisen biologisen puhdistamon, kun bakteerit, levät ja sienirihmastot kasvavat puun pintaan ja alkavat näin sitoa veden epäpuhtauksia.

Helpoin esimerkki kuitenkin hallitusta hoitamattomuudesta on kotipihan nurmikon jättäminen leikkaamatta ja antamalla sen muuttua niityksi, tai että ajaa nurmen vasta myöhemmin kesällä, kun kukinta on jo ehtinyt päättyä. Eli oikeastaan varsin helppoa, eikö?

Laske irti vanhasta siisteysajatuksesta
Vaati aktiivista ajatustapojen muutosta, että pääsemme eroon liiasta siisteydestä luonnon suhteen ja sallimme hoitamattomuuden asettua maisemaan. Mutta juuri tämä olisi tärkeää. Esimerkiksi vanhojen viljelemättömien peltojen kehittyminen niityiksi, myöhäinen pientareiden niitto tai niittämättömyys, ojan varsien pajukkojen, erilaisten joutomaiden, rantaympäristöjen ja luonnontilaisten ryteikköjen säilyttäminen sellaisenaan lisäävät valtavasti lumoa. Talvella pystyyn jääneistä talventörröttäjistä esim. nokkosen, pujon, takiaisten ja ohdakkeiden siemenet kelpaavat mm. hempolle, tiklille ja urpiaiselle. Se, että nuo törröttäjät ovat jääneet kaikkien näiden lintujen talviravinnoksi on siis varsin arvokasta. Eikä tältä kantilta ajateltuna lainkaan epäsiistiä.

Luonnolle tekee hyvää, kun sitä ei hoideta turhan innokkaasti. Harkitulla hoitamattomuudella saadaan helposti tilaa luonnon monimuotoisuudelle. Ja samalla syntyy myös taloudellisia säästöjä.

Lahopuut lumon ytimessä
Koska hyvin monet eliölajit hyödyntävät kuollutta puuainesta elinympäristönään, on lahopuun jättäminen luontoon ensiarvoisen arvokasta. Lahopuusta riippuvaisia eliölajeja on Suomessa n. 4000 – 5000 ja koska lahopuista riippuvia sekä harvinaistuneita lajeja on meillä näinkin paljon, osuu lahopuiden vaaliminen luonnon monimuotoisuuden ytimeen.
Jätä siis aina kuolleita runkoja, kun vain voit, esimerkiksi pihan perälle, saarekkeisiin tai metsän reunaan. Kaikkia kaatuneita puita ei siis kannata lähetä poistamaan, jos ne sattuvat kupsahtamaan sopiviin paikkoihin.

Olisi jo korkea aika herätä oivaltamaan, että juuri tätä ”kuolemisen vaihetta” ei tarvitse siistiä pois, vaan se on itseasiassa elonkierron yksi välttämättömistä osista.

Lupa villiintyä, edes hiukan
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, myös niiden ”rikkaruohojen”, sillä kokemus on osoittanut, että minkään lajin yksipuolinen suosiminen ei pitkässä juoksussa ole hyvästä. Ja siitähän tässä kaikessa lopulta on kyse.

Kun puhumme luonnon monimuotoisuudesta, lumosta, puhumme siitä, että vaalimme ja ylläpidämme monia lajeja sekä luonnon monia muotoja. Nämä yksinkertaiset asiat saattavat ajoittain unohtua jatkuvasti lisääntyvän tietotulvan alle ja välillä onkin hyvä pysähtyä ja katsella hetki ympärille: ehkäpä olikin varsin hyvä, että tienvarren pajut jäivät tänä vuonna raivaamatta. Ja jospa ojanpenkan villiintyminen toikin vain lisää suojaa lukuisille eri lajeille, sekä arvokkaan startin tulevan kevään ihka ensimmäisille pölyttäjille.

Teot luonnon monimuotoisuuden hyväksi eivät tarvitse aina olla isoja. Itseasiassa riittää, että jättää ihan vain jotain tekemättä. Ja jättää jotain harkitusti hoitamatta.

Valokuvat: Auli Hirvonen


Lähteet:
European Environment Agency ”Luonnon monimuotoisuus – ekosysteemit” 
Kaupunkien lahopuuopas, Viherympäristöliitto ry 2020

Lisää aiheesta - Maisema mielessä blogi: Pientareet tarjoavat viljelykasvien pölytystä ja luontaista tuholaistorjuntaa

Hanna Eronen 
Kirjoittaja toimii maisema-asiantuntijana Etelä-Suomen MKN maisemapalveluissa.
Blogi on osa Lumotaito-hankkeen blogisarjaa.