Edistä peltoluonnon monimuotoisuutta hyödyntäen maatalouspolitiikan (CAP) valinnaisia toimenpiteitä

Luonnonhoitonurmille suotuisia alueita ovat sellaiset lohkot, jotka eivät välttämättä ole otollisia aktiiviseen viljelyyn. Näitä ovat pienet peltolohkot peltoaukeiden keskellä, aurinkoiset metsänreunat sekä peltolohkot, joilla luonnonvaraiset eläimet viihtyvät. Luonnonhoitopelloille kannattaa valita monipuolisia seoksia ja mahdollisuuksien mukaan suosia kotimaisia lajikkeita sisältäviä seoksia aina kun se vain on mahdollista. Luonnon monimuotoisuuden kannalta on tärkeää säilyttää luonnonhoitonurmet pitkään samoilla peltolohkoilla. Niitto kannattaa ajoittaa kukinta ajan jälkeiseen aikaan. Luonnonhoitonurmen etu pitkällä aikavälillä on se, että se muuttuu luonnonvaraisemmaksi, kun pikkuhiljaa luonnonvaraiset lajit pääsevät asettumaan lohkolle.

Luonnonhoitonurmen tukitaso pysyy pitkälti ennallaan, koska tällä ohjelmakaudella se lasketaan mukaan talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen. Luonnonhoitonurmet eivät kuitenkaan saa tällä ohjelmakaudella luomukorvausta.

Monimuotoisuuskasvit

Edellisellä ohjelmakaudellakin on ollut mahdollista käyttää maisema-, riista-, niitty ja peltolintukasvustoja. Kasvustot perustetaan kevään/kesän aikana. On kuitenkin mahdollista hyödyntää viime syksynä kylvettyjä kasvustoja, kunhan siemenseoksien vaatimustaso täyttyy. Monimuotoisuuskasvien siemenseoksiin on tullut hieman muutoksia edeltävään kauteen verrattuna. Listaus siemenseoksista löytyy Ruokaviraston sivuilta. Kasvustoa ei voida perustaa suorakylvämällä nurmeen ja kasvusto on säilytettävä 30.9. saakka. Niitto on sallittu aikaisintaan 1.8., kuitenkin pääasiallisesti vasta kukinnan jälkeen. Monimuotoisuuskasvien tuki on 300 €/ha ja toimenpide voi olla niitty- ja peltolintukasvustoilla kaksi vuotinen ja samalle kasvustolle voidaan hakea tukea kaksikin vuotta peräkkäin. Tämän jälkeen se voidaan ilmoittaa jonain muuna esim. viherkesantona, luonnonhoitonurmena jos siemenseos on ehtojen mukainen tai vaihtoehtoisesti voidaan perustaa uusi monimuotoisuuskasvusto esim. pölyttäjähyönteis- ja maisemakasveilla.

Monilajisella seoksella saadaan parannettua kasvuston kasvuedellytyksiä. Heinäkasvit esim. westerwoldinraiheinä, italianraiheinä, jäykkänata, niittynurmikka sopivat hyvin kaveriksi kukkivien kasvien kanssa monimuotoisuuskasvi seoksiin. Muun muassa ahdekaunokki on pölyttäjien erityisesti suosima kasvi, joka menestyy myös peltomaassa.

Monimuotoisuuskasveja on hyvä perustaa kuiville, poutaisille ja hieman karummille peltomaille, jossa on hyvät edellytykset monimuotoiseen kasvi- ja hyönteislajistoon. Näihin sopivat oivasti hieman pienemmät peruslohkot, joita mahdollisesti tilan hallinnasta löytyy.

Erikoiskasvit

Tietyt kasvit saavat tukijärjestelmän kautta erikoiskasvipalkkion (kevät- ja syysrapsi/rypsi, ruistankio, öljyhamppu, öljypellava, herne, härkäpapu, tattari, tarhaherne, auringonkukka), jotka ovat osittain tai kokonaan riippuvaisia pölyttäjähyönteisistä. Erikoiskasvi valinnan lisäksi on hyvä pohtia ympärillä olevaa maatalousympäristöä. Muun muassa sarkaojat ja teiden pientareet luonnonkasveineen toimivat petopenkkoina ja parantavat hyötyhyönteisten elinoloja erikoiskasveille kylvettyjen peltolohkojen ympärillä. Lisäksi pölyttäjiä hyödyttävät monilajiset, kukkivat nurmet, luonnonhoitonurmet, kukkivat kerääjäkasvit, laitumet, sekä pajut, raidat ja lahopuut.
Kaikki pölyttäjälajit pystyvät lisääntymään ainoastaan paikoissa, joissa on sopivat resurssit kesällä ja riittävästi suojaa talvella. Näin ollen pölyttäjät tarvitsevat sopivia kukkia, perustarpeita lisääntymistä varten, ja muita lajikohtaisia resursseja kuten talvehtimispaikkoja. Suomen mesipistiäisistä noin kolmannes pesii maanpäällisiin koloihin tai rakoihin ja loput maahan. Maanpäälliset pesijät käyttävät pesimiseen kuivuneita kasvien varsia, lahopuuta tai vanhojen hirsiseinien koloja. Kivi-, lehti- ja multakasat sekä erilaiset reuna-alueet, kuten ojanvarret ja metsänreunat, luovat tärkeitä suojapaikkoja ja mikroilmastoja eri lajeille.

Ympäristökorvaus

Ympäristösitoumuksen valinnaisissa toimenpiteissä voidaan esimerkiksi valita pölyttäjien ravintokasvit, joihin siis kelpaavat sadontuottotarkoitukseen öljykasvit, tattari kumina, sinappi, härkäpapu, herne, öljyhamppu, morsinko, mansikka vadelma, hedelmämpuut, tai marjapensaat.

Monivuotiset monimuotoisuuskaistat on myös valinnainen toimenpide, minkä avulla peltoluonnon monimuotoisuutta voidaan edistää. Kaistat perustetaan kahden yksivuotisen kasvin viljelyssä olevan peruslohkon kaikille reunoille. Kaistan tulisi olla keskimäärin 3 m leveä monivuotinen nurmikasvusto. Peruslohkon vähimmäis- pinta-ala on oltava 0,5 ha/lohko. Olemassa oleva vanha nurmikasvusto kelpaa monivuotiset monimuotoisuuskaistat toimenpiteeseen ja näin voidaan säilyttää kaikilla reunoilla olemassa oleva nurmikasvusto ja kylvää lohkolle muuten yksivuotinen kasvi.

Suojavyöhykkeet ovat edelleen osa ympäristösitoumuksen lohkokohtaisia toimenpiteitä

Uuden ohjelmakauden myötä suojavyöhykkeisiin tulee muutoksia ja korvaus jää pois valtaojien varsilta. Vesistöjen varrella olevien lohkojen koko peltopinta-alaa ei välttämättä voida ilmoittaa tällä ohjelmakaudella suojavyöhykkeeksi. Jos peruslohko on kokonaisuudessaan 50 metrin sisällä voidaan koko lohko ilmoittaa suojavyöhykkeenä. Poikkeuksena alle hehtaarin lohko voidaan ilmoittaa kokonaisuudessaan suojavyöhykkeenä, vaikka se ei olisikaan kokonaisuudessaan 50 metrin sisällä vesistöstä. Suojavyöhykkeen tulee kuitenkin olla vähintään 30 metriä leveä, jotta se voidaan perustaa suojavyöhykkeenä. Suojavyöhyke tulee säilyttää koko ohjelmakauden ajan, jos toimipide valitaan.

Suojavyöhykkeen hyöty on estää ravinteiden huuhtoutumista vesistöön, jonka vuoksi nurmien niittojäte on korjattu lohkoilta pois. Korjuun myötä maaperän ravinnevarat pääsevät ajansaatossa köyhtymään, mikä parantaa luonnonkasvien ilmaantumista ja näin monipuolistavan lohkon lajikirjoa. Kasvillisuuden monipuolistuminen yleensä vaatii noin kymmenen vuotta, joten suojavyöhykkeiden etu saavutaan viiveellä. Suojavyöhykkeen voi ajatella myös vihervyöhykkeenä, mitkä palvelevat peltolintuja.

Laura Jäntti

Kirjoittaja toimii luomukasvintuotantoneuvojana Etelä-Suomen ProAgrialla

Blogi on osa Lumotaito-hankkeen blogisarjaa.