Seljakämmekkä kukkii punaisin ja keltaisin kukin

Tutustuin tähän mielenkiintoiseen kasviin muutamakymmenen vuotta sitten, kun aloitin neuvojan työni saaristossa. Vuosia myöhemmin, keväällä 2014, olin mukana laskemassa vaateliaan kukan esiintymiä, ja havaitsin, että jotain on todella tehtävä, jottei kauniisti kukkiva seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina) eli paikallisesti Adam och Eva häviäisi.

Suomessa seljakämmekkä on harvinainen ja rauhoitettu laji. Sitä tavataan Ahvenanmaalla ja Manner-Suomen puolella mm. Turunmaan saaristossa, entisessä Houtskarin kunnassa ja yhdellä Nauvon eteläisellä saarella.

Laji on ollut yleinen myös muualla Lounais-Suomessa, mutta kadonnut useimmilta kasvupaikoiltaan. Orkideasukuista kasvia tavattiin aiemmin Iniössä, Korppoossa, Kemiössä ja Hiittisten saaristossa, mutta niistä se hävisi 1990-luvulla. Harvinaisuutensa innoittamana siitä tuli aikoinaan Houtskarin pitäjänkukka (sockenblomma).

Näyttävä kämmekkäkasvi kukkii touko-kesäkuussa keltaisina ja punaisina värimuotoina

Seljakämmekällä on kesäaikaan kaksi juurimukulaa: tumma edellisvuotinen ja vaalea tämänvuotinen. Nämä toisiinsa kietoutuneet mukulat tai ehkä kasvin kahdenväriset kukat ovat antaneet seljakämmekälle sen ruotsinkielisen nimen Adam och Eva. Toisissa yksilöissä kukka on kellanvalkoinen ja toisissa purppuranpunainen. Punainen värimuoto on yleisempi kuin keltainen.

Seljakämmekkä kärsii varjostuksesta ja lisääntyneestä kauriskannasta

Seljakämmekkä on kalkinsuosija tai -vaatija ja kasvaa Suomessa kuivahkoilla niityillä ja pientareilla sekä lehtoniityillä, mutta kärsii varjostuksesta, eikä jaksa kilpailla elintilasta voimakaskasvuisten kasvien joukossa. Viime vuosien uhka pitäjänkukalle ovat olleet runsastuneet valkohäntäkauris- ja metsäkaurisesiintymät. Kauriille maittavat kasvin mehukkaat kukkanuput.

Kukan esiintymälaskelmat vuodelta 2015 kertovat sen olevan häviämässä vanhoilta laidunmailta ja pihapiireistä, joissa se kukki runsaasti vielä 20 vuotta sitten. Eräällä Houtskarin saarella oli vuoden 1995 laskennoissa 1 015 yksilöä, nyt enää 30.

Toisenlaistakin kehitystä on. Metsähallitus on onnistunut uhmaamaan laskusuuntausta. 1980-luvulla laskettiin Houtskarin Jungfruskärin silloin hoitamattomilla, entisillä hakamailla 63 yksilöä. Parinkymmenen vuoden perinnebiotooppien ennallistamistyön tuloksena saarelta löytyy nyt yli kolmetuhatta seljakämmekkää.

Perinteinen maanviljelys laidunnuksineen ja niittoineen hyödytti seljakämmekkää

Perinteinen maanviljelys tarjosi täydelliset olosuhteet seljakämmekälle. Juhannuksen jälkeen kasvusto niitettiin, ja niittojäte vietiin rehuksi eläimille. Sen jälkeen kasvusto sai palautua. Vasta muutaman viikon kuluttua paikalle päästettiin karja viereisiltä metsälaitumilta laiduntamaan niityille. Kukkien pienet siemenet olivat ehtineet kypsyä ennen niittoa. Niitto varisti ja levitti ne alueelle, ja laiduntava karja rikkoi maanpintaa siemenille.

Tätä toimenpiteiden kiertoa on pyritty toteuttamaan Metsähallituksen parhaimmilla seljakämmekkäesiintymillä, ja kannan elvyttämisessä onkin onnistuttu. Jungfruskärin kukkaloisto kesäkuun alkupäivinä on henkeäsalpaava, ja sitä se voisi olla muuallakin Houtskarin kylillä.

Metsähallituksen hoitokohteissa on todettu nautakarjan sopivan parhaiten laiduneläimeksi kämmekkäniityille, mutta saarilla lisääntynyt lammastalouskin hyödyttää kasvia. Vaikka lammas parturoikin laitumensa tehokkaasti, voidaan oikein ajoitetulla laidunnuksella ja sopivalla eläinmäärällä lisätä niin seljakämmekän kuin muidenkin perinnebiotooppilajien elinmahdollisuuksia.

Kukkaniityt säilyvät vain hoitamalla

Kotimainen orkideakasvi ilahdutti paikkakuntalaisia ja kasvavaa kesävierasjoukkoa vielä jonkin aikaa sen jälkeen, kun laiduntava karja ja muu perinteinen niittyjen hoito hävisi kyliltä. 1950-1970-lukujen maaseudun murrosvaiheiden jälkeen niityillä elettiin ns. ”ihastuttavaa vaihetta”. Tätä nimitystä käytettiin, kun viikatteen ja karjan pitkään kurittama kasvillisuus puhkesi parhaimpaan kukoistukseensa. Nyt nopeakasvuiset heinät, pensaat ja varjostavat puut ovat valloittaneet kämmekän kasvupaikat monin paikoin Houtskarissä.

Houtskarilaiset ovat ylpeitä pitäjänkukastaan, jopa niin, että sen hupenevista esiintymistä ei kerrota kelle tahansa. Olkootpa esiintymät tiedossa tai ei, kasvit eivät selviä seuraaville sukupolville ihailtavaksi, jos alueita ei hoideta. Ensiarvoisen tärkeää seljakämmekän säilymiselle on huolehtia siitä, että saariston entiset niityt pysyvät avoimina. Raivaus-, niitto- ja siistimistyötä riittää paitsi paikallisille myös mökkiasukkaille ja muillekesävieraille.

 

Kirjoittaja Riitta-Liisa Pettersson haastaa kaikki mukaan hoitamaan niittyjä.

KESÄHAASTE Suomen juhlavuoden kunniaksi: Ota hoitoosi vähintään 100m2 hoitamatonta niittyä. Säilytä kotiseutusi niittykasveja.

SOMMARUTMANING, Finland 100 år. Börja sköta minst 100m2 oskött ängsmark. Hjälp hembyggdens kulturväxter.

 

Riitta-Liisa Pettersson, maisema- ja ympäristöasiantuntija, Finska Hushållningssällskapet – Suomen Talousseura

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.