10 + 1 keinoa vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä kasvintuotannossa

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA julkaisi arvion, jonka mukaan glyfosaattia ei luokitella syöpävaaralliseksi tehoaineeksi. Entäpä muut vaikutukset? Tutkimukset kasvinsuojeluaineiden käyttöjen haitoista ympäristölle käy kiivaana. Tuoreen tutkimuksen mukaan erittäin pienet jäämät glyfosaattipohjaista torjunta-ainetta maaperässä vähentävät viljeltävissä kasveissa eläviä endofyyttisiä mikrobeita. Mikrobeita, jotka edistävät isäntäkasviensa ravitsemusta sekä taudin- ja stressinsietokykyä. Tähän johtopäätökseen päätyivät Turun yliopiston tutkijat laajassa tutkimuksessaan glyfosaatin ympäristövaikutuksista.

Sillä välin kuin päättäjät raapivat vielä päitään, me viljelijät voimme monin eri keinoin vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja käyttää niitä vain tarkkaan harkittuun tarpeeseen. Tämä ei ole vain ympäristöteko, vaan järkevää myös tilan talouden ja jatkuvuuden kannalta. Taudinaiheuttajat, tuholaiset ja rikat ovat lukemattomia kertoja osoittaneet kykynsä sopeutua niitä vastaan käytettyihin kasvinsuojeluaineisiin. On hyvä ottaa muitakin keinoja rinnalle. Monet tilat noudattavatkin jo IPM menetelmiä eli integroitua kasvinsuojelua.

Alla pohdittavaksi keinoja vähentää kemiallisen kasvinsuojelun tarvetta. Toiset jo monelle tuttua juttua, toiset ehkä yleistymässä tulevaisuudessa tai vaativat vielä tutkimusta ja käytännön viljelyyn sopivia ratkaisuja ja hintojen järkevöitymistä.

1. Viljelykierto

Viljelykierrosta on höpisty jo iät ja ajat, mutta sen arvo viljelijöiden keskuudessa on päässyt uuteen nousukiitoon. Se on yksi tehokkaimmista ja tunnetuimmista keinoista vähentää kasvinsuojelutarvetta. Isot ja peräkkäiset alat samaa kasvia lisäävät kasvitautien ja tuholaisten leviämismahdollisuuksia. Etenkin erikoiskasvien välissä on järkevää pitää viiden vuoden tauko, ennen kuin samalla lohkolla viljellään uudelleen samaa kasvia. Samoja viljojakaan ei kannata viljellä samalla paikalla peräkkäisinä vuosina. Esimerkiksi vehnän pistelaikku on todennäköinen vieras puutteellisessa viljelykierrossa.

Jatkuva saman kasvilajin viljely lisää myös tietyn viljelykasvin kanssa elämään sopeutuneita rikkakasveja. Rikkoja tehokkaasti torjuvassa viljelykierrossa on mukana varjostavia kasveja sekä kylvöajaltaan eroavia kasveja, kuten syys- ja kevätviljoja. Säännöllisesti niitettävät nurmet auttavat rikkakasvipankin hallinnassa ja ovatkin oiva lisä kierrossa esimerkiksi lohkoille, joiden sadontuottokyky ei ole huipussaan ja joiden kasvukuntoon kaivataan buustia.

Lue lisää viljelykierrosta asiantuntijamme Taneli Rahjan blogista

2. Uudet teknologiat

Uudet teknologiat tuovat mahdollisuuksia kasvinsuojelun täsmentämiseen ja torjunta-aineiden vähentämiseen. Agritechnican – maailman suurimman maatalousmessun kärkiteemoina vuonna 2023 oli täsmennetty kasvinsuojelu teknologiaa hyödyntäen. Konenäköön perustuvat mekaanisen torjunnan menetelmät yleistyvät erityisesti erikoiskasveilla ja konenäköä hyödynnetään yhä enemmissä määrin myös kemiallisen torjunnan kohdentamisessa. Suomen ensimmäinen peltorobotti otettiin käyttöön sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksessa Paimiossa. Robotti kylvää ja kitkee. Kylvön yhteydessä jokaisen siemenen paikka jää robotin muistiin. Näin kone osaa harata pellon oikeista kohdista vahingoittamatta pääkasvia.

Ruiskudrooneilla voidaan levittää monenlaisia aineita halutuille alueille lohkoa. Niiden käyttö saattaa olla pian käytettävissä jo Euroopassakin. Tällä hetkellä lainsäädäntö sallii vain lannoitteiden levittämisen droonien avulla. Lohkoautomatiikka on jo tutumpi työkalu. Se estää päällekkäisen kasvinsuojeluaineen ruiskuttamisen. Myös satelliittikuvien hyödyntäminen yleistyy. Niiden avulla voidaan tarkastella lohkoilta esimerkiksi rehevämmät kasvustot ja täsmentää korrensääteiden ja tautiaineiden käyttö näihin kohtiin.

Tekniikkaa siis on, mutta monet niistä maksaa. Useimmille meistä liikaa. Mutta kehityksen vielä edetessä ja laitteiden yleistyessä hinnatkin kenties laskevat. Entistä mielenkiintoisemmaksi tämä muuttuu, kun teknologiaan yhdistetään uusien tutkimusten antama tieto. Luonnonkasveilla on hämmästyttävä kyky selviytyä elinvoimaisina taudeista ja tuholaisista aivan omin avuin ilman ihmisen apua. Luonnonkasvien sitkeyden takana piilevien mekanismien ymmärtäminen ja hyödyntäminen sekä tiedon yhdistäminen uusiin teknologioihin voi tulevaisuudessa olla avainasemassa kohti ympäristöystävällisempää maataloutta.

3. Maan kasvukunto

Maan kasvukuntoon panostaminen on rikkakasvien torjuntakeinona ehdoton. Maan toimivan kasvukunnon ansiosta¨ pääkasvin sadot ovat suurempia ja tilaa rikkakasveille jää vähemmän. Pääkasvi kasvaa voimakkaana ja vastustuskykyisenä ilman stressiä kasvuoloista ja pärjää näin paremmin tauteja ja tuholaisia vastaan.

Toimiva ojitus, kalkitus, tarpeenmukainen muokkaus, oikeaikaiset viljelytoimenpiteet, vihreät viikot, viljelykierto, maan parannusaineet… koska maan kasvukunnosta voisi kirjoittaa useamman oman blogin ja asiasta on jo hyviä materiaaleja, kannattaa aloittaa esimerkiksi Maaneuvo-hankkeessa tehdyistä muistikorteista.

Maaneuvo muistikortit löydät täältä

Yksi työkalu maan kasvukunnon tarkempaan selvittämiseen on laaja maaperäanalyysi eli NIR-analyysi.

Lue lisää NIR-tietokortista

4. Mekaaninen rikkakasvitorjunta

Mekaanista rikkakasvien torjuntaa voidaan hyödyntää myös tavanomaisessa tuotannossa täydentämään kemiallista suojelua. Teknologia on löytänyt tähänkin maailmaan, esimerkiksi optinen hara on kameraohjattu rivivälihara, joka automaattisesti siirtää sivuttaissuunnassa riviväliharaa pitäen haraa kylvörivien välissä.

Mekaanisessa rikkakasvitorjunnassa ajoitus on kaiken a ja o! Esimerkiksi rikkaäestys on tehtävä ennen kuin rikat juurtuvat yli 2 cm syvyyteen. Viljelykasvin tulisi olla ylittänyt kompensaatiopiste, jolloin se kestää paremmin mekaanisen rasituksen.

Mekaanisen rikkakasvitorjunnan yhteydessä on oiva paikka kylvää myös kerääjäkasvi.

Lue lisää mekaanisesta rikkakasvitorjunnasta Ympäristökioskin sivuilta

5. Kerääjäkasvit

Kerääjäkasvien käyttö rikkakasvien hallinnassa perustuu lisääntyvään kilpailuun valosta, ravinteista ja vedestä. Aluskasvin tulisi tuottaa nopeasti rikkakasveja peittävä kasvusto, mutta ei kilpailla liikaa satokasvia vastaan. Kerääjäkasveilla on myös paljon muita hyötyjä, jotka vaikuttavat maan mikrobistoon ja kasvukuntoon ja sitä kautta pääkasvin kykyyn taistella tuholaisia ja tauteja vastaan. Lisäksi niistä saatava tuki houkuttelee! Monipuolinen kasvusto suosii lisäksi hyödyllisiä pölyttäjiä ja petohyönteisiä, kuten mehiläisiä, hämähäkkejä ja loispistiäisiä.

Lue käytännönläheinen opas kerääjakasvien viljelyyn ja hyötyihin:

Carbonaction Kerääjäkasvi-opas

Katso asiantuntijamme Elina Valkeisen ja Malmgårdin Riistasiemenen Topi Maanelan video kerääjäkasveista

6. Kynnysarvot

Oikea-aikaisen ja tarpeeseen tehdyn torjunnan avulla vältytään turhilta käsittelykeroilta, mutta ei myöskään päästetä ongelmaa kasvamaan liian suureksi.

Kannattaa napata ProAgrian kasvintuotannon kehityspäällikön Sari Peltosen toimittama Peltokasvien kasvinsuojeluopas 2024 käteen, kun lähtee suunnittelemaan kasvinsuojelua ja tekee tarkkailua kasvustoissa. Oppaasta näkee tautien ja tuholaisten kynnysarvot torjunnalle.

Peltokasvien kasvinsuojeluopas 2024

7. Houkutuskaistat

Houkutuskaista on pääkasvin yhteyteen viljeltävä alue, jonka kasvi ”uhraa” itsensä ja houkuttelee tuhoeläimiä pois pääkasvin kimpusta. RypsiRapsi 2025 -hankkeessa on testattu erilaisia houkutuskaitoja öljykasvien suojelemiseksi. Kokeiden perusteella rypsi houkutteli tuholaisia parhaiten. Myös öljyretikka houkutteli kirppoja puoleensa. Houkutuskaista on syytä kylvää noin pari viikkoa pääkasvia aikaisemmin, jotta se ehtii taimettumisessa edelle. Houkutuskaistasta voi näin ollen seurata tuholaistilanteen kehittymistä ja tehdä tarvittaessa torjunta vain houkutuskaistalle, mikä säästää koko alan ruiskutukselta. Hankkeessa kokeiltiin myös rypsin kylvämistä CL-rapsin joukkoon, jolloin rypsi voidaan hävittää rikkatorjunnan yhteydessä.

Tutustu RypsiRapsi-foorumiin

8. Sekaviljely

Erilaiset seoskumppanit muodostavat kasvustoon fyysisiä esteitä tautien leviämiselle. Monipuolistuva mikrobisto vähentää taudinaiheuttajien painetta maassa. Yleisin sekaviljelyn muoto on seosviljely, jossa kasvilajit tai -lajikkeet kasvavat lohkolla sekoittuneena. Muita sekaviljelyn muotoja ovat vuorosekaviljely, rivisekaviljely ja kaistasekaviljely. Esimerkiksi rypsin ja härkäpavun kaistasekaviljely vähensi tutkimuksissa rypsin kasvintuholaisten runsautta.

Vuoden 2023 KM Ruutukisan voittajajoukkueen ruudulla kasvoi kahta eri ohralajiketta.

Lue Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä pellolta kuluttajalle (MURU) -hankkeen koostama tietopaketti sekaviljelystä.

9. Biostimulantit

Biostimulanttivalmisteita on tullut markkinoille runsaasti ja näiden aineiden kirjo on hyvin laaja. Valmisteissa liikkuu miljoonien bisnes. Biostimulantit ovat kasvin kasvua edistäviä bioperäisiä valmisteita, jotka vahvistavat kasvien stressin sietoa ja voivat auttaa kasvien ravinteiden otossa. Biostimulanteissa voi olla potentiaalia ja niiden huippu ollaan vasta saavuttamassa, mutta ainakaan NSL kokeissa käytetyt biostimulantit eivät aiheuta riemunkiljahduksia. Eroja satoon tai sadon laatuun ei juurikaan saatu.

Tässä Satotason nosto Uudellamaalla järjestämässä webinaarissa NSL koetoiminnan johtaja Patrik Erlund kertoo saadut tulokset biostimulanttien käyttökokeista

10. Laadukas kylvösiemen ja uudet peittausmenetelmät

Kylvösiemenen tulee olla puhdas muun muassa rikkakasveista. On myös tärkeää huomioida, että käytettävä siemen ei ole saastunut taudinaiheuttajilla. Siemenen mukana leviäviä kasvitauteja viljoilla ovat muun muassa ohran lentonoki ja viirutauti ja siemenlevintäinen verkkolaikku sekä kauran avonoki ja vehnän lento- ja haisunoki.

Tilan oman siemenen (TOS) laadun voi tarkistuttaa esimerkiksi Ruokaviraston siemenlaboratoriossa tilaustutkimuksena. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa puhtaus. Näytteestä voidaan tarkastaa myös siemenlevintäiset taudit.

Täältä voit katsoa lisää Ruokaviraston palveluista oman kylvösiemenen testauttamiseksi

Myös kylvösiemenen peittaukseen on tullut kemikaalittomia vaihtoehtoja. Esimerkkinä Lantmännenin ThermoSeed, joka on kuumaan vesihöyryyn perustuva menetelmä, jonka sanotaan tuhoavan siemenessä olevat taudinaiheuttajat ja nopeuttavan siemenen kasvuun lähtöä. Menetelmällä voidaan mahdollisesti korvata perinteinen kemikaaleihin perustuva peittaus.

Hivenravinnepeittaukset kevät- ja syysviljojen kylvösiemenelle saattavat parantaa siementen itämistä ja stimuloida juuriston kehitystä. Tämä puolestaan auttaisi viljoja nopeaan kasvuun ja näin taistelemaan muun muassa rikkoja vastaan.

11. Lajikevalinnat

Lajikkeiden taudinkestävyydessä, korrenlujuuksissa ja pituuksissa on eroja ja lajikevalinnoissa voidaan painottaa hyvää taudinkestävyyttä ja korrenlujuutta. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen puolueettomien lajikekokeiden tuloksista voi tarkastella eri lajikkeisiin ilmaantuneiden kasvitautien määrää verrokkilajikkeeseen verrattuna.

Täältä pääset katsomaan Luonnonvarakeskuksen lajikekokeen tuloksia

Kasvinsuojelu vaatii suunnittelua, mutta myös nopeaa reagointia, tarkkailua ja omien ratkaisujen analysointia. Kasvustoissa olisi hyvä kierrellä säännöllisesti, ennen juhannusta vähintään viikoittain. Nollaruutujen jättäminen on loistava tapa analysoida omien ratkaisujen toimivuutta. Ei siis tehdä kasvinsuojelua rutiininomaisesti, vaan pysähdytään asian äärelle ja annetaan sille hetki aikaa. 

Loppuun vielä mielenkiintoinen webinaari katsottavaksi:

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marja Jalli kertoo kokemuksia IPM-kasvinsuojelukokeista

Blogi on osa Lumotaito-hankkeen ja MaKe-hankkeen blogisarjaa