"Luonnossakaan ei ole monokulttuuria" - maastovalmennus Anttilan tilalla
Kaunis auringonkukkapelto otti meidät vastaan, kun saavuimme maastovalmennukseen Anttilan tilalle Orimattilaan. Tilalla panostetaan toden teolla luonnon monimuotoisuuteen ja sen hyödyt tunnetaan. ”Luonnossakaan ei ole monokulttuuria” voisi hyvin olla tilan motto. Tilalla pyritään myös siihen, että maa olisi aina peitettynä eikä koskaan jäisi paljaaksi.
Esittelykierroksella selvisi, että mukana oli paljon viljelijöitä. Vajaan 20 hengen porukalla lähdimme tallustamaan polkua pitkin laidunlohkoille. Viime talvi oli ollut ankara nurmille sekä syysviljoille. Tilalla kasvatetaan Suffolk-lampaita ja Hereford-nautoja. Tilalla on käytössä rotaatiolaidunnus ja eläimet pääsevät uudelle lohkolle päivittäin.
”Näin myös loisongelmat pysyvät kurissa” totesi tilaa viljelevä Hannele Moisander. Lohkojen väliin valtaojan kohdalle tilan toinen omistaja Juha Moisander oli tehnyt pienen kosteikon. Sorsalinnut olivat löytäneet sen heti. Teot luonnon monimuotoisuuden hyväksi ei tarvitse aina olla isoja.
Laitumelle jätetty koivu ja kivikasa ovat siitä toinen hyvä esimerkki - lintuasiantuntija Juha Tiainen bongasi heti koivunlatvasta isolepinkäisen.
”Missä kaikkialla näette lumoa”? kysyi maisema-asiantuntijamme Katriina. Kivikasoissa, pajukoissa, pientareilla, laiduntavien eläinten luona, lantakasoissa, rikkakasveissa, pellon ja metsän välisessä reunavyöhykkeessä, metsäsaarekkeissa, lahojen puiden luona ja joutomailla. Lumoa oli lähes kaikkialla mihin silmä osui.
”Kuivaa on ollut”, totesi Hannele, kun saavuimme hiljan kylvetylle syysohrapellolle Porvoon joen rantaan. ”Emme pysty vaikuttamaan siihen mitä taivaalta tulee, mutta voimme vaikuttaa siihen, millainen säävara pellolla on.”
Maan multavuus ja hyvä rakenne ovat suuressa roolissa, kun aiemmin kutsutuista sään ääri-ilmiöistä tuleekin uusi normaali. Tilalla kylvettiin kokeeksi myös syysohra ja -rypsiseosta. Tämänkin takana ajatus siitä, että missään ei kasvaisi vain yhtä kasvia. Seuraavalla LHP maisema -lohkolla Hannele luettelikin lähemmäs toistakymmentä eri lajia, joita löytyi siemenseoksesta. Seoksessa oli mm. öljyretikkaa, mailasia, veriapilaa, koiranheinää, tattaria, pellavaa ja valkomesikkää.
Meidän tulee haastaa vanhoja ajatusmalleja ja tottumuksia. Sen sijaan, että tuomitsemme voikukan rikkakasviksi, voisimmeko pysähtyä katsomaan sen kauneutta ja pohtia kuinka tärkeä se on pörriäisille ja luonnon monimuotoisuudelle? Anttilan tilan yrittäjäpari on kalibroinut silmänsä uudelleen mitä tulee rikkakasveihin. ”Rikkakasvit” ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Anttilan tilalle on tullut hiljan tarhamehiläisiä ja niiden myötä yksi voikukka näyttääkin nyt 20 sentin kolikolta.
Päivän päätteeksi joimme kahvit ja saimme maistaa tilan omaa maukasta hunajaa.
