Luomuteemainen opintomatka Itävaltaan

Tiistai 9.8 oli ensimmäinen varsinainen vierailupäivämme. Matkaa ensimmäiselle tilakohteelle yöpymispaikasta oli noin 70 kilometriä. Yrittäjä esitteli meille tilan toimintaa, ja kertoi tilan olleen heillä muutaman sukupolven ajan. Lisäksi hän toimii opettajana paikallisessa maatalousoppilaitoksella. Tilalla työskentelee isäntäväen lisäksi yksi työntekijä. Viljelyssä on nurmen lisäksi maissia, vehnää ja ruista. Lypsäminen tapahtuu asemalypsyllä kahdesti päivässä.

Tila on luomulypsykarjatila, jossa on noin 120 lypsävää eläintä. Lypsävät ovat pihattonavetassa, jonka avattavat kenno- ja verhoseinät mahdollistavat hyvän ilmanvaihdon. Lisäksi osa kattorakenteista on auki. Lehmillä on vapaa pääsy myös ulkotarhaan. Viilennyksestä huolehtivat lisäksi katossa kulkevat vesisuihkut, jotka tihkuttivat säännöllisin väliajoin viilentävää vesisuihkua eläinten päälle. Vierailupäivä oli varsin lämmin, mutta vesitihkun ja hyvän ilmanvaihdon ansiosta navetan sisätilat vaikuttivat suhteellisen viileiltä. Lunta ei alueella tule koskaan niin paljon, että se aiheuttaisi haasteita kevyiden rakenteiden kanssa.

Navetan keskellä kulkee ruokintapöytä. Ruokinta on pyritty automatisoimaan ja rehu jaetaan seosrehuruokkijalla. Laiteelle asetettiin tietyt ruokinta-ajankohdat, jolloin se tekee appeen rehukomponenteista. Pääkomponentteina toimivat säilörehu ja maissipohjainen puriste. Käytössä olevat komponentit säilytettiin konteissa ruokkijan yläpuolella. Periaatteena ruokinnassa on ollut yksinkertaisuus. Laitteiston tulee olla riittävän varmatoiminen ja yksinkertainen, jotta myös nuorempi sukupolvi pystyy osallistumaan tilan toimintaan.

Vasikoille oli omat tilat ulkona igluissa. Nuorkarja laidunsi talon lähistöllä olevilla laidunalueilla. Yrittäjät olivat ostaneet sopivat myyntiin tulleet peltolohkot alueeltaan ja siten laajentaneet. Työntekijä asui kivenheiton päästä tilakeskuksesta, ja heillä oli sopimus, joka mahdollisti työntekijän asuttaa erästä tyhjäksi jäänyttä tilaa ja pitää siellä lammaskatrasta.

Päivän toinen vierailukohteemme sijaitsi lähes ensimmäisen tilan naapurissa. Tilan tuotemerkki on Lomo Alto Organic, ja se on erikoistunut erityisesti vanhojen lehmien lihasta tehtyihin tuotteisiin. Tilalla on oma tilateurastamo ja raakakypsytystilat. Teuraseläinten lisäksi tilalla oli myös noin 70 kappaletta lypsäviä.

Tilalla oli eri-ikäisiä eläimiä monessa ryhmässä. Tilalla tuotetaan naudan- ja vasikanlihaa, ja lisäksi heidän omaan brändiinsä laadittua vanhan lehmän lihaa. Ruokinta on pääosin nurmisäilörehua, heinää sekä viljasekoitusta

Tilan yhteyteen on rakennettu ravintola- ja tilamyymälä. Ravintolatilaa voi vuokrata tapahtumiin tai ryhmien käyttöön, jolloin omistajat valmistavat tilan tuotteita nautittaviksi. Ravintolatilasta on myös ikkunat pihattonavettaan. Myynnissä on myös muita lähialueen tuotteita. Omistajat olivat innostuneet vanhojen lehmien lihan käytöstä, ja ajattelivat sen olevan maukkaampaa kuin nuorempien eläinten lihan. Vanhemman eläimen lihassa on enemmän makua kuin nuoremman.

Alussa ajatus vanhempien eläinten käytöstä oli herättänyt kummasteluja ja jopa vastareaktioita, mutta omistajat kertoivat, että useimpien mieli oli muuttunut heidän maistettuaan lihaa. Raakakypsytetyn lihan lisäksi heidän tuotteinaan oli erilaisia makkaroita, salameja ja muita lihavalmisteita. Lihavalmisteitä he eivät valmista itse vaan ne tulevat yhteistyötaholta. Tilamyymälän lisäksi heillä on verkkokauppa, ja he käyvät tapahtumissa myymässä tuotteitaan. Koronasulkujen aikana ihmiset myös Itävallassa olivat innostuneet kokkaamaan kotona, joka oli näkynyt myönteisesti lihan menekissä. Lisäksi pieni määrä tuotteita menee marketteihin ja ravintoloihin.

Vierailun jälkeen matkasimme yösijaamme Lintziin. Keskiviikkona 10.8 matkasimme 170 kilometriä päivän vierailukohteille, joista ensimmäinen oli tutkimus- ja demonstrointisilla nimeltä Grand Farm. Grand Farmin kanssa yhteydessä ja sisäkkäin toimivat myös yritykset Grand Garten ja Vermigrand Naturprodukte GmbH. Kaikkien yrityksien isäntänä ja perustajana toimi Alfred Grand, joka on innokas tutkija ja kehittäjä sekä suhtautuu suurella intohimolla maaperään.

Tilakokonaisuudella tehdään paljon tutkimusta ja demonstrointia. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi regenatiivisen viljelyn menetelmät ja maan kasvukunnon parantaminen. Tila tekee myös tutkimusta agrometsätalouden parissa. Puut toimivat suojavyöhykkeenä, joka hidastaa tuulien nopeuksia, ja parantaa täten esimerkiksi pölyttäjien mahdollisuuksia alueella. Puuston lisääminen aavoille peltolohkoille vähentää myös eroosiota. Lisäksi tila on sitoutunut ylläpitämään ja kasvattamaan eri hedelmäpuita.

Vermigrand Naturprodukte GmbH on erikoistunut vermikompostointiin, ja yritys myy kompostia maanparannusaineena kuluttajille. Yritys on tehnyt tutkimustyötä 20 vuotta parhaista tavoista käsitellä maata ja parantaa sen laatua. Vermikompostointi perustuu maaperän eliöihin. Kompostilaatikoiden pintaan lisätään karkeampaa materiaalia, minkä eliöt pystyvät hyödyntämään ravinnoksi. Maaperä sisältää runsaasti erilaisia lieroja, matoja ja esimerkiksi petopunkkeja. Laatikoiden pinnalla kulkee vesiletkuja, jotka pitävät maaperän sopivan kostean eliöille. Matojen ja lierojen käsittelemä maa-aines tyhjennetään alhaalta, ja lierot sekä muut eliöt palautetaan takaisin kompostiin.

Valmis vermikomposti on kevyttä ja hajutonta. Se toimii maanparannusaineena, ja sisältää runsaasti kasvien ja maaperän toiminnalle hyödyllisiä entsyymejä ja mikro-organismeja. Tällä hetkellä tuotetta myydään vain kotitalouksien käyttöön tuotannon mittakaavan takia. Yrittäjä kuitenkin näki, että tulevaisuudessa vermikompostia voitaisiin hyödyntää myös peltoviljelyssä.

Grand Garden on pienimuotoinen noin yhden hehtaarin vihannesviljelyalue, joka on aloittanut toimintansa vuonna 2019. Tavoitteena on tuottaa pienellä alueella runsaasti satoa, luonnonmukaisesti ja maaperän kasvukuntoa ylläpitäen. Puutarhan tuotteita myydään kuluttajille satolaatikko periaatteella. Kuluttajat sitoutuvat ostamaan viikoittaisen vihanneslaatikon, johon on kerätty kyseisenä ajankohtana sesongissa olevia kasveja ja vihanneksia. Kuluttajat käyvät hakemassa laatikot sovittuna ajankohdasta sovitusta paikasta. Tähän mennessä toiminta on sujunut hyvin, joskin myös joitakin haasteita on. Kesäaikaan ihmiset lomailevat, mutta myös pitävät omia vihannespalstojaan, jolloin laatikoiden menekki laskee. Tulevaisuuden suunnitelmissa on kehittää toimintaan esimerkiksi mahdollisuus kustomoida satolaatikkoa jonkin verran, ja sitouttaa kuluttajat paremmin myös kesäajan laatikoihin.

Puutarhan toiminta perustuu pitkälti käsityöhön. Puutarhassa olikin töissä useita lähialueen yliopiston opiskelijoita, sekä paikallisia että vaihdosta tulleita. Kaikki viljelystä keräykseen tehdään käsin. Eniten aikaa vievä työvaihe on kitkeminen. Kastelu onnistuu letkujen kautta. Alueella oli kolme kasvihuonetta, minkä lisäksi osa vihanneksista kasvoi avomaalla. Vihanneksia oli hyvin erilaisia, salaateista porkkanoihin ja lukuisista tomaattilajeista persiljaan.

Päivän toinen vierailukohde oli Biohof Anzbock. Yritys on perustettu vuonna 1994, ja se on laajentunut nopeasti, kun myös nuorempi sukupolvi on mukana yrityksen toiminnassa. Vihannesviljelyn ja pakkaamisen lisäksi yritys huolehtii myös alueen kotitalouksien biojätteen kompostoinnista. Yrityksellä on viljelyksessä perunaa, bataattia ja sipulia. Osaa peltopinta-alasta kastellaan, mutta onneksi alueella ei ole pulaa kasteluvedestä. Yritys työllistää henkilökuntaa sekä peltoviljelyn että pakkaamon puolella. Pakkaamotilat olivat melko uudet ja tila pakkasi myös muita kuin omia tuotteitaan.

Kompostoinnin vastaanottopiste toimi itsenäisenä yrityksenä. Kotitaloudet pystyivät tuomaan omaa bio- ja puutarhajätteensä alueelle kompostoitavaksi kilohinnalla. Karkeampi puutarhajäte hienonnettiin pienemmäksi silpuksi erillisellä laitteella. Kompostoitava massa oli ajettu alueelle tasaisiin, pitkulaisiin pinoihin, joiden lämpötilaa seurattiin anturalla. Lämpötilan piti pysyä riittävän korkealla, jotta kompostointiprosessi toimi oikein. Anturit välittivät reaaliajassa tietoa pilveen, josta seurantaa pystyy tekemään puhelimen välityksellä. Talvella aluetta lämmitettiin alhaalta päin tarvittaessa. Kompostipinoja käänneltiin säännöllisesti, ja epäorgaaninen aines kerättiin käsin pois. Valmista kompostia käytettiin maanparannusaineena, ja siitä otettiin ravinneanalyysit.

Toiseksi viimeisen päivämme ensimmäinen vierailukohde joutui viime hetkellä perumaan, sillä tilalle tuli käymään tarkastaja. Vierailimme sen sijaan Gmunden nimisessä kaupungissa. Päivämme toinen vierailukohde oli luomujuustola Fürstenhof. Tilalla on parinkymmenen lypsävän jerseyn karja. Ruokinta oli hyvin pitkälti heinävaltaista, ja tuotannossa pyrittiin ylläpitämään tuotantoa kohtuullisilla tuotantopanoksilla. Hiehot ja nuoriso laiduntavat kesäisin vuoristolla. Vuorilaitumia hyödynnettiin niin pitkään syksyllä kuin lumitilanne mahdollista, ja karja ajettiin alemmille laitumille talven edetessä.

Tilajuustolta jatkojalosti tilan oman maidon ja on brändännyt tuotteensa Jersey Gold-merkin alle. Tuotteita olivat erilaiset juustot, jugurtit ja suklaat. Juustolan yhteydessä oli tilamyymälä, jossa myyntiin tilan ja lähialueen tuotteita kuten hilloja ja hunajaa. Elintarvikkeiden lisäksi tilalla myydään ihonhoitotuotteita ja saippuoita sekä keittiötavaroita. Toinen yrittäjistä on innostunut luonnonkosmetiikasta, joten hoitotuotteet ovat hänen käsialaansa. Juustolan puolella järjestettiin myös kursseja juuston tekemisestä. Juustola työllistää yhden ulkopuolisen työntekijän, mikä mahdollistaa uusien tuotteiden kehittelyn.

Viimeisenä päivänä vierailimme vielä Kotkanpesässä ennen kuin suuntasimme lentokentälle.

Matka tarjosi paljon mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa. Bussilla kulkiessa pääsimme ihailemaan paikallista peltomaisemaa, jossa säännöllisin väliajoin nousivat vahvat maissikasvustot. Yrittäjien puheenvuoroista kuului intohimo omaa alaa kohtaan, mutta myös tuttuja mietteitä tulevaisuudesta. Luomutuotannon tulevaisuuteen suhtaudutaan kuitenkin valoisin ajatuksin.

Kirjoittaja:

Titta Järveläinen

OAMK