Muokata vai ei, siinäpä vasta pulma

Kun sato on korjattu saattaa olla hyvä hetki sänkimuokata, tai aikaisella perusmuokkauksella, kuten kynnöllä, estää oheiskasvien rehottaminen pellossa. Erityisesti kestorikkojen, kuten juolavehnän, peltovalvatin tai -ohdakkeen kannalta tuleentunut satokasvusto on saattanut jo pidemmän aikaa antaa niille lisää valoa. Kun sato on korjattu, niin ainoastaan viljelijän mekaaniset muokkaukset estävät vararavintojen keräämisen tai juurakkojen laajentamisen.

Syysmuokkauksen hyödyt ja haitat

Tärkeintä kasvin tuhoamisen kannalta on, että juuret, kasvupiste ja lehdet joutuvat erilleen. Käytössä olevalla kalustolla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Toinen vaihtoehto on, että kasvit haudataan niin syvälle, etteivät ne hetkeen pääse pinnalle. Syysmuokkausten haaste on, ettemme tiedä, miten pitkään kasvukautta on jäljellä. Jokainen viikko talvea kohti lyhentää maata kuivattavaa auringonpaistetta.

Huonointa toistuvissa syysmuokkauksissa on, että maata kuivattavaa ja haihduttavaa kasvustoa ei enää ole. Reippaan sateen jälkeen raskas kalusto saattaa tiivistää maata. Muokkauskerroksessa se ei ole vakavaa. On helppoa takertua pelkästään kestorikkojen tuhoamiseen ja unohtaa, että pohjamaa saattaa olla silti kosteaa ja tiivistyä.

Tärkeintä on miettiä, että tuleeko muokkaamisesta enemmän hyötyjä vai haittoja. Maan tiivistäminen on suuri haitta, sillä tuleva satokasvi ei pysty kasvamaan parhaalla mahdollisella tavalla ja tällöin myös vesitalous ja ravinteiden saanti toimivat huonosti. Tämä mahdollistaa pellon kestorikoille ja muille oheiskasveille epätoivottua kasvutilaa.

Syksyllä on parempi muokata maa hyvissä oloissa, ja laittaa sitten jonkinlainen pyydys tai kerääjäkasvi kilpailemaan mahdollisten kestorikkojen kanssa, esimerkiksi uusittavan nurmen kynnöksien rinnalle syysruista. Yhteyttäminen sitoo hiiltä, maaperäeliöt saavat juurieritteitä ja ehkä juuretkin hiukan möyhentävät maata. Viljelijä voi keskittyä muihin tilanpidon haasteisiin, eikä tarvitse enää seurata syksyn muokkauskelejä.