Kerääjäkasvi - mikä se on?

Kerääjäkasvit herättivät tämän ohjelmakauden alussa suurta kiinnostusta enimmäkseen hyvän tukitasonsa vuoksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen innostus laantui, mutta kerääjäkasvien viljely kannattaa muutenkin kuin pelkän tuen takia.

Kerääjäkasvin tarkoitus on sitoa varsinaiselta viljelykasvilta käyttämättä jääneitä ja maasta vapautuvia ravinteita sekä lisätä kasvipeitteisyyttä sadonkorjuun jälkeen. Kerääjäkasvi kilpailee hyvin rikkojen kanssa ja erityisesti luomuviljelyssä aluskasvien käyttö on osa kasvinsuojelua. Kerääjäkasvin juuristo ja maanpäällinen kasvusto lisäävät maahan biologiselle aktiivisuudelle tarpeellista orgaanista massaa. Kerääjäkasvin juuristo myös kuivattaa maata, jolloin maa kantaa paremmin.

Tukitaso ja ehdot

Viljelysuunnitelmien teko ja tukihaku on parhaillaan käynnissä ja toki kerääjäkasvin tukitaso kiinnostaa. Kerääjäkasvitukea hakeakseen viljelijän tulee olla sitoutunut ympäristökorvaukseen. Kerääjäkasvin tuki on 100 €/ha ja tukea maksetaan maksimissaan 25 % sitoumusalasta, kerääjäkasvia voi tietenkin kylvää suuremmallekin alalle. Kerääjäkasvia voi käyttää yksivuotiselle peltoviljelykasville tai puutarhakasveille. Kerääjäkasvi voi olla nurmi, apila tai muu nurmipalkokasvi, öljykasveja ei hyväksytä kerääjäkasveiksi. Kerääjäkasvin avulla voi perustaa viherkesannon, mutta esimerkiksi monivuotista nurmea tai LHP-nurmea sen avulla ei voi perustaa. Tarkemmat tukiehdot kerääjäkasveihin liittyen löytyvät Mavin sivuilta ympäristökorvauksen sitoumusehdoista.

Kerääjäkasvin valinta

Kerääkasvin valintaa tehtäessä kannattaa huomiota kiinnittää kasvin eri ominaisuuksiin. Tavoitteena kerääjäkasvin viljelyssä on, että kerääjä häiritsee mahdollisimman vähän satokasvin kasvua ja sadonkorjuuta. Kerääjäkasvin tulisi myös jatkaa kasvua tehokkaasti satokasvin puinnin jälkeen, jotta mahdollisimman paljon ravinteista jäisi talteen. Kerääjäkasvin kylvötapa ja -aika vaikuttavat lajikkeen lisäksi siihen, miten vahvasti aluskasvi kilpailee satokasvin kanssa. Tavallisimmin kerääjäkasvina käytetään valkoapilaa, italianraiheinää, englanninraiheinää tai timoteitä.

Italianraiheinä on tehokkain typen huuhtoutumisen estäjä, mutta se kilpailee rikkojen lisäksi myös pääkasvin kanssa alentaen hieman viljan satoa. Valkoapila jää usein melko vaatimattomaksi viljan alla varsinkin, jos sitä ei kylvetä samaan aikaan pääkasvin kanssa. Timotei on myös kasvultaan melko vaatimaton viljan alla ja se talvehtii monivuotisena lajina varmasti jatkaen ravinteiden keruuta vielä keväällä. Englanninraiheinä talvehtii italianraiheninää varmemmin eikä kilpaile pääkasvin kanssa italianraiheinän tavoin. Ravinteiden sitomisen kannalta englanninraiheinä on kuitenkin italianraiheinää heikompi. Eri lajeista voi tehdä myös seoksia, jolla kylvää kerääjäkasvin. Jos esimerkiksi tavoitteena on mahdollisimman suuri ravinteiden kerääminen, kannattaa seokseen laittaa italinaraiheinää ja timoteitä. Apilat aluskasveina taas sitovat typpeä myös ilmakehästä ja onnistuneella kasvustolla on typpilannoitusvaikutusta seuraavalle viljelykasville.

Kerääjäkasveja on tutkittu jonkin verran ja myös Pirkanmaan Ymppi-hankkeessa on tehty havaintokokeita kerääjäkasveille. Muun muassa näistä kokeista tulemme kertomaan lisää tässä blogissa, pysykää kuulolla!

Ymppi-hankkeen koekaistojen havainnointia syksyllä 2017.

Kirjoittaja
Kaisa Pethman
Asiantuntija, kasvintuotanto ja luomu
ProAgria Etelä-Suomi