Juuret - nuo kerääjäkasvien työmyyrät

Kerääjäkasvien yhtenä tarkoituksena on kerätä typpeä, joko maasta tai ilmasta. Raiheinät ja timotei ovat tehokkaita keräämään typpeä maasta, apilat sen sijaan sitovat typpeä ilmasta. Typensidontaan kasvit käyttävät laajoja juuristojaan.

Kerääjäkasvien, kuten muidenkin kasvien, juuristolla on myös muita tehtäviä. Juuret parantavat maan rakennetta ja ne tuovat maahan lisää eloperäistä ainesta, eli ravintoa maaperäeliöille. Maaperäeliöt vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön hajottaessaan ravintoaan, ne tuottavat runsaasti ulosteita ja mikrobit muodostavat eloperäisiä yhdisteitä. Kaikki edellä mainitut parantavat kasvien kasvua, mikä lisää edelleen maahan eloperäistä ainesta ja näin maahan syntyy positiivinen kiertokulku.

Eloperäinen aines myös parantaa maan kuivuudenkestävyyttä ja vedenvarastointikykyä. Kuluneen kuivan kasvukauden jälkeen on varmasti syytä miettiä, miten saadaan lisättyä vettä kasveille. Kerääjäkasveista voi tässäkin olla apua, sillä ne parantavat maan rakennetta ja lisäävät eloperäistä ainesta. Mikäli eloperäistä ainesta saa lisättyä maahan kaksi prosenttia, se tuplaa kasveille käyttökelpoisen veden määrän.

Kuvassa näkyy apilan juuria. Apilalla on paksu paalujuri ja kuvissa voi nähdä myös juurinystyröitä, joita apila käyttää typensidontaan.

Puna-apila kasvattaa paksun (jopa 10 mm) paalujuuren, joka ulottuu syvälle maahan ja ylöspäin laajenevan sivujuuriston. Sivujuurten paksuus voi olla 3 mm. Valkoapilan juuristo muistuttaa paljon puna-apilan juuristoa, syvemmällä valkoapilan pääjuuri jakautuu useiksi pystysuoriksi juurivyyhdeiksi. Apilat ovat kaksisirkkaisia kasveja, joiden pääjuuri pystyy tunkeutumaan tiiviiseen maahan paremmin kuin yksisirkkaisten hajajuuret. Valkoapilan biologinen typensidonta on hieman tehokkaampaa kuin puna-apilalla.

Kuvassa italianraiheinän juuristoa.

Italianraiheinän juuret levittäytyvät laajalle vaakasuoraan ja kaareutuvat alaspäin. Juuristo jatkaa kasvuaan myöhään syksyyn ja siksi italianraiheinä on hyvä kerääjäkasvi. Italianraiheinän juuriston leveys voi olla suurempi kuin syvyys. Suomessa italianraihenää viljellään yksivuotisena, sillä se talvehtii heikosti Suomen olosuhteissa. Jotkut lajikkeet saattavat talvehtia eteläisessä Suomessa, kuten on Ymppi-hankkeen havaintokokeissakin todettu. Englanninraiheinän juuristo on samantapainen kuin italianraiheinällä, juuriston muoto muistuttaa alaspäin kaventuvaa kartiota ja juuriston leveys voi olla yhtä suuri kuin syvyys. Englanninraiheinä on monivuotinen nurmikasvi, joka sopii hyvin myös esimerkiksi laidunseoksiin.

Englanninraiheinän juuristoa.

Timotei on myös monivuotinen nurmikasvi, jonka juuriston leveys voi olla suurempi kuin syvyys. Juuristosta kasvaa useita sivujuuria, jotka kasvavat maanpinnan suuntaisesti maan pintakerroksessa. Italianraiheinään verrattuna timotein juuristo jää hieman vähäisemmäksi ja siten myös typensidontakyky on hieman heikompi, joka tapauksessa timotei kerää hyvin liukoista typpeä maasta.

Timotein juuristoa.

Runsaat juuret parantavat maan mururakennetta erittämällä lima-aineita, jotka sitovat maamuruja yhteen. Juurien kasvu kertoo maan rakenteesta ja juurien kasvua tarkkailemalla voi havaita mahdollisia ongelmakohtia. Mikäli juuret jäävät kasvamaan vain pintakerrokseen tai jos normaalisti suoraan alaspäin suuntautuvat pääjuuret mutkittelevat matkalla, kertoo se maan tiivistymistä.

Kasvien juurien kuvat otettu 27.8.2018 noin puolitoista viikkoa satokasvin puinnin jälkeen. Myöhemmin syksyllä käydään vielä havainnoimassa kasvien maanpäällisen osan ja juuriston kasvua.

Kirjoittaja
Kaisa Pethman
Asiantuntija, kasvintuotanto ja luomu
ProAgria Etelä-Suomi