Risteyksessä

Tänä vuonna on eteläisessäkin Suomessa päästy nauttimaan todellisesta sinivalkoisesta ympäristöstä pakkasilman kirkastaman sinitaivaan alla korkeilla nietoksilla hiihdellessä. Laduilla koronaturvallisesti suihkiessa ja kodin tulipesiä lämmittäessä tulee väkisinkin miettineeksi Suomen neljän vuoden tarpeellisuutta maamme ekosysteemin ylläpitämisessä. Tämä edellisiin talviin verrattuna normaali, oikea talvi parantaa osaltaan kotimaisen maa- ja metsätalouden kasvitautitilannetta, ja suitsii osaltaan haitallisten vieraslajien, kuten valkohäntäpeurojen/kauriiden, kantojen kiihtyvää kasvua. Samanaikaisesti keskustelu globaalin ilmastonmuutoksen suunnasta ja vaikutuksista arkipäiviimme jatkuu kiivaana. Parhaiten äänensä nykyisin saa esille harmi kyllä kovimmin huutava, ei vahvimmin faktoihin pohjaaja asiansa esittäjä. Globaaleja syyllisiä ja kaiken ratkaisevaa hopealuotia ilmastokriisiin etsitään kehittyneissä maissa jatkuvasti, milloin mistäkin suunnasta, ja kärjistävät, tahalliset ylilyönnit ovat arkipäivää. Hyvänä (tai oikeastaan huonona) esimerkkinä hämmentävästä debaatista on puhtaan valkoisten hankienkin keskellä jatkunut keskustelu maatalouden ympäristökuormituksesta, jossa kritiikin kärki kohdistetaan syyllistämään suomalaisia maatilayrittäjiä globaalin kriisin keskipisteenä.

Maamme kylmien olosuhteiden maatalouteemme tuoma erityislaatuisuus pitää jatkossa pystyä kääntämään aiempaa paremmin huippulaadukkaiden elintarvikkeidemme myyntivaltiksi. Toki maatalouden on osaltaan pidettävä huoli maataloustuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutuksien minimoinnista. Näiden toimenpiteiden on kuitenkin pohjauduttava Suomessa todennettuihin tutkimustuloksiin, ei pelkästään lämpimimpien kasvuvyöhykkeiden tuloksiin, joita monet kansainväliset vaikuttajatoimijat hyödyntävät vastakkainasettelua lisäävissä kampanjoissaan. Nämä Suomeen suhteutetut toimenpiteet ovat välttämättömiä, sillä lähitulevaisuudessa EU:n maatalouspolitiikan suunta muuttuu ripeästi kohti taloudellisen ja ympäristöllisen kestävyyden painottamista.

Olemme siis latujen risteyksessä, haluammeko olla osana tukemassa muutosta, vai taistelemassa tuulimyllyjä vastaan vanhaa puolustaen.
Itse valitsen mieluummin muutoksen ja suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuuden edistämisen.

Yksi tällainen muutoksen merkki on ruoantuotantosektorin toimijoiden aktivoituminen alkuvuonna AgriHubi-yhteistyöverkoston synnyttämisessä. Tämän verkoston tarkoituksena on nopeuttaa Suomen olosuhteissa havaittujen tutkimustulosten siirtämistä kannattavaksi yritystoiminnaksi sekä nostaa koko sektorin profiilia aktiivisena ja vastuullisena toimialana. Samalla voimme vahvistaa koronakriisin aikana kasvanutta suomalaisten kuluttajien tietoisuutta kotimaisen ruoantuotannon oleellisesta roolista ruokaketjumme ja huoltovarmuutemme selkärankana. Otamme siis oikeita askeleita kohti kannattavampaa ja kaikin tavoin kestävämpää suomalaista, ja maailman parasta ruokaketjua.

Harri Mäkivuokko
toimitusjohtaja
ProAgria Keskusten liitto