Keskikesä on kasvun aikaa

Keskikesä on kasvun aikaa

Viime vuosina talvet ovat usein olleet lauhoja ja loskaisia ja kesät tukahduttavan kuumia. Monet meistä muistavat, että vuosikymmeniä sitten talvet olivat pitkiä, kylmiä ja lumisia ja kesäisin oli vuoron perään poutaa ja sadetta. Sää on kiinnostuksen kohde, jota lähes kaikki tavalla tai toisella seuraavat. Muistan monta kyläreissua ja työelämässäkin tilakäyntejä, jotka aloitettiin toteamuksella ”on ilimoja pijelly.” Siitä olikin sitten hyvä jatkaa keskustelua eteenpäin. Jokainen maanviljelijä on varmastikin ehtinyt jo tänä kesänäkin pohtia, että millaisia olosuhteita kuluva kasvukausi tarjoaa ja millaiseksi satokesä muodostuu. Jatkuuko nyt vallitseva kuuma ja kuiva sääjakso pitkäänkin? Kylvökauden ja alkukesän säiden perusteella voimme sanoa, että jokaisella kasvukaudella on omat erityispiirteensä. Kasvukauden 2023 alku muistetaan toukokuun kylmistä jaksoista ja jopa koviksi äityneistä yöpakkasista, mutta tätä kirjoitettaessa lämpömittari on hellelukemissa ja aurinko paahtaa ankarasti. Kuivuuden vaikutus satonäkymiin on jo monen viljelijän mielessä.

Kuljemme kohti sadonkorjuuta, mutta sadonkorjuusäitä on mahdoton tässä vaiheessa ennakoida. Tiedämme, että säät vaihtelevat viikoittain, kuukausittain ja vuosittain. Normaalistikin olosuhteiden vaihtelu kasvukausien välillä on suurta, mutta ovatko säät muuttuneet pitemmälläkin aikavälillä? Jos tarkastelemme asiaa vuosikymmenten periodilla, pohdimme, että mikä on normaalia vuosittaista vaihtelua vai onko taustalla pidempiaikainen muutostrendi.

Useat meistä kokevat, että jo alle parin vuosikymmenen aikavälillä vuodenaikojen vaihtelun ilo on kaventunut, kun talven lumipeitteet hupenevat, syysmyrskyt pahenevat ja kesän hellejaksot korventavat aiempaa kovempaa ja kestävät aiempaa pidempään. Äärimmäiset sääolosuhteet saattavat tuhota satoja ja lämpenevä ilmasto altistaa metsät tuhoille. On havaittu, että arktisten lajien elinpiirit supistuvat, kun lämpimämpiin oloihin tottuneet lajit leviävät niiden alueille. Viime vuonna lämpöennätykset rikkoutuivat ympäri maailmaan ja kuivuus vaivasi Euroopan lisäksi Aasiassa. Uutisista näimme miten Keski-Euroopan joet kuivuivat ja Pyreneiden niemimaalla oli laajoja metsäpaloja. Kuluvana kesänä on raportoitu Espanjan kuivuudesta ja toisaalta Italian ennätystulvista ja Kanadan laajoista metsäpaloista. Merkkejä muuttuvasta ilmastosta on runsaasti ympärillämme. Arktisista jäätiköistä on pohjoisella pallonpuoliskolla hävinnyt 1990 -luvulta lähtien tuhansia gigatonneja jäätä. Noin suurta määrää on vaikea pystyä kuvittelemaan, mutta vetäytyvän jääpeitteen voi nähdä satelliittikuvista.

On täysin normaalia, että ilmasto muuttuu miljardien vuosien aikana jatkuvasti, mutta nyt muutos on osoittautumassa niin nopeaksi, etteivät maapallon lajit pysy muutoksessa mukana. Vuosien keskilämpötilasta kertova käyrä nousee jyrkästi ylöspäin. Tilastot osoittavat, että kahdeksan viime vuotta ovat olleet mittaushistorian kahdeksan kuuminta.

Ilmastonmuutos on jo heikentänyt miljoonien ihmisten ruokaturvaa eri puolilla maailmaa, erityisesti päiväntasaajan alueilla. Lisääntyneet helle- ja kuivuusjaksot sekä tulvat ovat haitanneet elintarvikkeiden tuotantoa, toimitusketjuja ja elintarviketurvallisuutta. Tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutos heikentää ruokaturvaa entisestään, kun esimerkiksi pölytys ja maan kasvukunto heikentyvät sekä tuholais- ja tautipaineet kasvavat. Toisaalta täällä pohjoisella vyöhykkeellä ilmastonmuutos avaa myös uusia mahdollisuuksia elintarvikkeiden tuottamiseen. Ne kasvilajit joiden viljely ei aiemmin ollut mahdollista pohjoisen sijainnin takia, tulevat todennäköisesti olemaan osa uutta viljelykulttuuria meillä Suomessa.

Olipa viljelyolojen muutoksen syyt mitkä tahansa, on tilanteeseen pyrittävä reagoimaan. Suomalainen maatalous ja elintarvikehuolto on vuosikymmenten kuluessa sopeutunut monenlaiseen muutokseen. Se edellyttää uuden tiedon ja uusien viljelytekniikoiden omaksumista. Vaikka toimintaympäristössämme vaikuttaa useita erilaisia muutosvoimia, yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: ihmiset tarvitsevat edelleen jokapäiväisen ravintoannoksen. ProAgrian asiantuntijat ovat vahvistaneet osaamistaan myös ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa, joten asiantuntija-apua on saatavilla esimerkiksi maan rakenteen parantamiseen tai viljelysuunnitteluun liittyvissä kysymyksissä.

On tärkeä muistaa, että oma alkutuotanto muodostaa ruokaturvan ja huoltovarmuuden perustan. Erityisesti muutosvoimien myllertäessä huoltovarmuus takaa sen vakauden, jonka avulla yhteiskunnan elintärkeät toiminnot pystytään pitämään yllä ja ihmiset voivat turvallisesti elää arkeaan. Työssä huoltovarmuuden säilyttämiseksi on jokaisen viljelijän työpanos tärkeä ja varmastikin koko yhteiskunta on valmis tunnustamaan tämän tosiasian. Kaikille sopivan aurinkoista satokesää ja hyviä sadonkorjuusäitä sitten kun sadonkorjuun aika on!