Alkutuotanto muodostaa huoltovarmuuden perustan
Huoltovarmuus tarkoittaa käytännössä varautumista mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin. Huoltovarmuus turvaa sellaisia elintärkeitä toimintoja, että yhteiskunta ja elinkeinoelämä toimivat mahdollisissa poikkeusoloissa ja ihmiset voisivat elää turvallisesti. Alkutuotanto muodostaa kansallisen huoltovarmuuden perustan. Oman ruuan tuotannon merkitys tulee huomata jo hyvinä aikoina eikä vasta mahdollisten poikkeusolojen realisoituessa.
Omavarainen ruoantuotanto on tärkeää
Toimiva ruokahuolto on jokaisen kansakunnan toiminnan elinehto. Sen turvaamiseksi tarvitaan maataloutta ja maatalousyrittäjiä. Ilman omavaraista ruoantuotantoa olisimme pelkästään ulkomaisen elintarviketuotannon varassa ja samalla myös entistä haavoittuvaisempia kansainvälisten kriisien ja uhkien suhteen. Kotimainen maatalous luo työtä ja toimeentuloa maaseudulle, joka puolestaan omalta osaltaan vahvistaa niin kansallista kuin taloudellista vakautta.
Huoltovarmuuteen liittyy ruokaturvan lisäksi monia muitakin ulottuvuuksia ja varautuminen poikkeusoloihin onkin paikallaan nähdä riittävän laajasti. Tietotekniikka on tullut hyvin keskeiseksi osaksi tuotantoprosessia myös maatiloilla ja samalla haavoittuvuus on lisääntynyt. Kyberturvallisuus eli digitaalinen turvallisuus tarkoittaa tapoja, joilla voit suojata digitaalisia tietoja, laitteita ja resursseja. Jokaisella maatilalla kannattaakin käydä läpi mahdolliset kyberuhkat ja miten niiltä voi suojautua.
Ruoantuotannon osaamisen jatkuvuudesta on huolehdittava
Huoltovarmuutta on myös elintarviketuotannon osaamisen säilyttäminen. Tässä viljelijät ovat avainroolissa. Suomalaisten maanviljelijöiden osaaminen on huipputasoa ja tämän osaamisen ylläpito ja siirtäminen seuraaville sukupolville on äärimmäisen tärkeää, jotta elintarviketuotanto toimii myös mahdollisina kriisiaikoina. Kannattaa tiedostaa, että vahvaa osaamista ei hetkessä polkaista käyntiin, jos siitä on kerran luovuttu. Tällä hetkellä lopettavien tilojen lukumäärä on maassamme ollut huolestuttavan suuri. Maataloustuotantoon liittyvät investoinnit olisikin tarpeen saada pikaisesti kasvu-uralle, jotta huoltovarmuutemme ja ruokaturvamme vakaus säilytetään myös tulevaisuudessa. Joitakin positiivisia signaaleja tilojen investointihalukkuudessa on ollut nähtävissä alkuvuoden aikana ja toivottavasti tämä trendi vahvistuu edelleen. Kertaalleen alasajettua ruoantuotantoa on vaikeaa ja kallista nostaa takaisin jaloilleen, kuten voimme huomata Ruotsissa käytävästä pohdinnasta maan ruokahuoltovarmuuden parantamiseksi.
Huoltovarmuutta on myös se, että maatalous on kannattavaa ja sitä pystytään laajasti harjoittamaan eri puolilla Suomea. Riittävä maatilojen verkosto vahvistaa sitä, että koko maa pysyy asuttuna ja tiestö ja muu yhteiskunnan infrastruktuuri on kunnossa myös asutuskeskusten ulkopuolella. Tuotannon väheneminen tiettyä ’kriittistä massaa’ pienemmäksi voisi johtaa alan infrastruktuurin ja tuotantokapasiteetin elinkelpoisuuden katoamiseen.
Tuotantopanosten saatavuus on turvattava
Jotta elintarviketuotanto toimisi on tuotannon kannalta tärkeiden tuotantopanosten olemassaolo tärkeää. Tarvitaan keinoja hoitaa kasvien lannoitus, mahdollisesti tarvitaan kasvinsuojeluaineita eivätkä myöskään traktorit liiku ilman energiaa. Pitkäaikaiset häiriöt tuotantopanosten kuten kemikaalien, esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden, saatavuudessa vaikuttaisivat kotimaisen sadon laatuun ja määrään.
Kylvösiemen on yksi tärkeistä tuotantopanoksista, joihin koko ruokaketjun huoltovarmuus perustuu. Suomen siemenhuolto on hyvin omavarainen tärkeimpien viljelykasvien osalta. Eräiden erikoiskasvien tuotanto perustuu kuitenkin tuontisiemeneen. Kylvösiementä tuotetaan eri puolilla Suomea ja meillä on reilusti yli sata hyväksyttyä siemenpakkaamoa, jotka varmistavat siementen saatavuuden. Kylvösiemenen tuotanto kattaa hyvin maantieteellisesti Suomen eri alueet. Hajautettu tuotanto pienentääkin mm. sään aiheuttamia riskejä siementuotannolle.
Huoltovarmuuden turvaaminen on yhteinen asiamme
Huoltovarmuudesta puhuttaessa unohdetaan usein väestön toimintakyky ja henkinen kriisinkestävyys. On syytä huomata, että ne ovat kuitenkin avainasemassa mahdollisina kriisiaikoina. Henkistä kriisinkestävyyttä vahvistetaan yhteisöllisyyden kautta.
Huoltovarmuudessa on kyse siis mittavasta kokonaisuudesta kuten esim. yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista, taloudesta, infrastruktuurista, väestön toimintakyvystä, palveluista, henkisestä kriisinkestävyydestä, elintarvikehuollosta sekä koko ruokaketjun toiminnasta.
Tässä kokonaisuudessa on alkutuottajilla keskeinen tehtävä, jota myös kuluttajat voivat tukea. Jokainen suomalainen pystyy omalla toiminnallaan ja ostokäyttäytymisellään parantamaan suomalaisen maatalouden toimintaedellytyksiä. Hankkimalla suomalaisia elintarvikkeita itse kukin omalta osaltaan tukee myös kotimaisen huoltovarmuuden säilymistä ja kehittymistä.