Neljä kertaa viimeinen ilta Irlannissa - Muutosjohtamisen syventävä oppimäärä

Arki-hankkeen Irlannin opintomatkan kynnyksellä odotin, mitä opimmekaan irlantilaisilta yrittäjiltä johtamisesta. Irlannissa on vahvaa johtamispienryhmätoimintaa, jossa tilojen tavoitteita ja tuloksia seurataan. Pienryhmätoiminnan kautta tapahtuva tunnuslukujen ja tekemisten vertailu ohjaa tilojen päätöksentekoa. Irlantilaistilat olivat erittäin mielenkiintoisia ja heidän kustannusstrategiansa erilaisuus ajattelun arvoista.

Eniten opimme sittenkin muutokseen mukautumisesta, ihmisten johtamisesta ja pienryhmätoiminnan voimasta toisiltamme. Lentoyhtiö heitti meidät äkillisesti tilanteeseen, jossa 34 keskimääräistä selvästi suuremman kotieläintilan yrittäjää ja kaksi kiireistä asiantuntijaa joutuivat nopeassa tahdissa järjestämään työnsä uudelleen Suomessa. Olimme yhtäkkiä ulkomaanmatkalla ilman lentolippuja, bussia, majoitusta, ruokia ja ohjelmaa. Samalla piti vastaanottaa muutaman vuorokauden mittainen jatkuvien muutosten tulva, ja selvitä siitä peukut pystyssä.

Ryhmämme viimeisenä iltana numero yksi, perjantaina, juhlimme hienosti sujunutta Irlannin opintomatkaa, jossa koettiin paljon yhdessä: päättymättömiä laidunkierroksia, raesadetta, huikeita kallioleikkauksia, keskittyneitä vastuuryhmäanalyysejä tilavierailujen jälkeen. Koti ja arki häämöttivät jo.

Jossain pääruuan ja jälkiruuan kohdilla alkoivat puhelimet kilistä: ”Lentosi Dublin-Hki on peruttu. Valmistelemme uuden lennon varaustasi, ja kerromme heti, kun se on valmis”. Kuusi paria reititettiin nopeimmille mahdollisille aikaisemmille hajapaikkalennoille, että tilojen laadukas toiminta varmistettaisi myös heillä, jotka eivät löytäneet varatyövoimaa navettaan.

Vietimme yhdessä toisen viimeisen illan Dublinin kupeessa. Kaikki oli ihan hyvin, jokaisella etulinjassa lähtijällä oli suunnitelma ja tavoite. Ja ne joilla ei ollut lentoajasta tietoakaan, siirsivät tavoitteensa lyhyemmälle aikavälille. Mitä voisi tehdä Dublinissa ekstrapäivänä?

Yöllä etulinjan matkaajat olivat lähteneet ja Whatsapp-ryhmässä nämä Euroopan kirjeenvaihtajamme kuittasivat seuraavana päivänä päässeensä Pariisiin, Roomaan, Berliiniin, Brysseliin, Lontooseen ja Geneveen. Ja niistä aikanaan Suomeen, toki laukut palasivat retkeltään vasta päiviä myöhemmin. Muutama nukkui Lontoossa yön lentoaseman lattialla. Meidän piti matkustaa yhtenä porukkana kolmessa tunnissa Helsinkiin, mutta olimmekin äkkiä ripoteltuna ympäri Eurooppaa moneksi päiväksi. Tästä tulikin Amazing Race -kuka on eka kotona?

”Tuloksellisella muutosjohtamisella varmistetaan henkilöstön jaksaminen muutoksessa”

Ryhmässä säilyi positiivinen tunnelma, vaikka jokainen johti tilansa henkilöstöä kotisuomessa venymään vielä pari erityistä päivää tai kartoitti uusia tekijöitä paikalle. Moni oli matkalla pariskuntana ja useimmilla tiloilla puuttui molemmat yrittäjistä.

Ryhmässä oli ykkösrivin yrittäjiä ja esimerkiksi ryhmän maitotiloista kolmasosa löytyi samalla viikolla julkaistulta tuotosseurannan parhaat tilat -listoilta. Oli lähdetty maailmalle ihmettelemään, miten erilaista kaikki on.

Tämä paluumatkan muutosprosessi oli ennätyksellisen huonosti suunniteltu meistä riippumattomista syistä. Lisäksi saadut tiedot vaihtuivat jatkuvasti eli toimintaakin piti säätää sen mukaan -ja tehdä päätöksiä ryhmänä erittäin nopeasti ja kiireessä.

Viimeiselle 20 henkilölle, kaikki tilallisia, anelin lentoyhtiöltä paluulippua, kun lentoyhtiön tiedotusviestienkin tulo loppui, eikä paluusta ollut tietoakaan vielä sunnuntainakaan. Jäin luotsaamaan tätä loppuporukkaa takaisin Suomeen. Samalla puhelimiin kilahteli tsemppiviestejä jo kotiutuneilta, ja ryhmä Dublin onnitteli kotiin pääsyn johdosta.

Lentoyhtiön mielestä oli ok, että etsimme itse majoitukset ja ruuat, ja selvitimme itse mistä löytyvät liput uusille lennoille. Hotellin mielestä ei ollut ok, että meille ei myönnetty huoneenluovutusaikaan mennessä vouchereita, ja he nollasivat kaikkien huonekortit ja ehdottivat pikaista poistumista ulos kaatosateeseen. Monta muutakin mutkaa oli matkassa ennen kuin klo 3.20 aamuyöllä maanantaina olimme lentokenttäbussissa. Meillä oli kaikki ok. Ja ne mutkat matkassa, niistä selvisimme asenteella ja hyvällä mukautumiskyvyllä.

”Muutoksista selviää yleensä parhaiten, jos keskittyy niihin asioihin, joihin itse voi vaikuttaa. Näitä asioita ovat esimerkiksi oma käyttäytyminen ja omat ratkaisut. Yksi asia, johon voit vaikuttaa, on myös oma asenteesi. Se, miten suhtaudut muutokseen, vaikuttaa lopputulokseen.”

Viimeisenä päivänä, kun kävi selväksi, ettei lentoja sinäkään päivänä ole, tilasimme hotellilla kärvistelyn sijaan koko 20 henkilön loppuporukalle taksit suoraan The Temple Bariin. Illalla vietimme kolmatta viimeistä iltaa yhdessä.

Sitten alkoi Amazing Racen viimeinen action-osuus: kotimatkapäivä! Ensin lensimme Dublinista Lontooseen, söimme London Heathrowlla aamiaiset, hikoilimme jälleen turvatarkastuksessa ja lensimme toiverikkaina Tukholmaan myöhässä olevalla jatkolennolla.

”Muutosvastarinta on luonnollinen osa mitä tahansa muutosprosessia”

Mikä odottikaan Tukholmassa: lumimyrsky. Jo koneessa yksi porukasta sai tutun viestin: Hei, lentosi on peruttu. Muut eivät saaneet mitään viestiä, vaan liput piti vaan sokkona tilata uudelleen kiireessä. Osalla loksahti suu auki, osa nauroi vedet silmissä. Kukaan ei valittanut vieläkään.

Heitettiin vielä neljännen yhteisen viimeisen illan kunniaksi reipas juoksuretki Arlandan läpi -ulos ja takaisin lähtöruutuun check in jonoon, koska mikään sähköinen järjestelmä ei antanut tehdä lähtöselvitystä. Turvatarkastus tulikin tutuksi, kun kolme kertaa samanakin päivänä sitä treenailtiin. Yksi suurista hetkistä oli, kun Baileys-pulloja ei takavarikoitu turvatarkastuksessa.

Kukaan ei enää edes yllättynyt, kun uusi korvaava viimeinen lento lähti reilusti myöhässä. Suunnitelma B siirtymisestä Viking Linen terminaaliin oli jo hyvää vauhtia etenemässä, kun lennon lähtö venyi ja venyi. Uskoimme päässeemme Helsinkiin vasta, kun pyörät koskettivat Helsinki-Vantaan maaperää. Laukutkin tulivat ja junavuorojen peruuntuminen ja karmea ajokeli ei enää hätkäyttänyt ketään. Amazing Race, se se oli.

”Ihmisten johtamiseen kuuluu kannustava ote, tukeminen, välittäminen, osallistaminen sekä palautteen ja kiitoksen antaminen”

Ryhmäni suoriutui tästä erityisestä johtamiskokeesta kiitettävin arvosanoin. Alkukoe oli Irlannin alkureissun laitumilla odotuksia pitemmillä kaatosadereiteillä vallinnut asenne ja loppukokeen tarjosi lentoyhtiö.

Ryhmän kokonaisarvosana reissulle asteikolla 0-5: ”4,65”

Lähtisitkö uudelleen ProAgria Länsi-Suomen ja Farmimatkojen matkalle? ”100%: kyllä”

”Kiitos, pidätte meidät virkeinä ja kannustatte yrittämään hienoihin venymisiin!

Suomen paras tiimi!

Hyvä reissufiilis pysyi lehmänhermoisten ohjaajien avulla

Tässä kaikessa tarvittiin muutosjohtamista ja asennetta, myös reissuporukalta, kaikki läpäisivät muutosjohtamisen kurssin”

Anu Ellä