Leanisti parempia ensikoita

Tuli WhatsApp-viesti Heliltä, Marjoniemen Maito Oy:sta. Mukana oli kuvakaappaus tuoreimmasta Kausiraportista: ”Muistatko Tiina kun siunailtiin sitä että meillä ensikot lypsi huonommin suhteessa vanhoihin? Nyt on tilanne kääntynyt. Tuossa porukassa alkaa olla jo myslillä kasvaneita.”

Ruokinnan ohjauksen tilakäyntimuistioon 4.11.2015 oli kirjattu yhteinen havainto, että ensikoiden maitotuotos jää alle tavoitteen. Myöskään hiehojen ulkonäkö ei vastannut karjan sen hetkistä 11 200 kg eikä asetetun tavoitteen 12 000 kilon mukaista tuotostasoa. Kyseisen vuoden aikana ensikoiden poistoprosentti oli peräti 25. Eli Leanin mukaista hukkaa tehtiin karjan uudistusprosessissa merkittävissä määrin.

Karjakoko oli investoinnin myötä kasvanut ja eläinvirtojen hallinta haasteellista muiden uusien asioiden rinnalla. Ulkopuolisia silmiä hyödynnettiin ja hyödynnetään yhä, jotta yrityssokeus ei suuntaisi toimintoja väärään suuntaan.

Vasikoiden syntymä ja alkukasvatus sujuivat hyvin. Suurimpana haasteena oli vanhaan navettaan tehty hiehonavetta, jonne eläimet siirtyvät huolellisesti hoidetun ja päätetyn juottovaiheen jälkeen 4-5 kk iässä. Hiehonavetassa eläimet ovat valmennusvaiheeseen (noin kk ennen poikimista) saakka. Aiemmin vasikkalasta siirtovaiheessa muuttui monta asiaa nopeasti ja yhtäaikaisesti ja se valitettavasti näkyi myös hiehoissa. Nyt siitä on päästy.

Asiat eivät muuttuneet toivomalla, kun parempaa toimintatapaa alettiin etsiä. Oli aika siirtyä Leanisti eteenpäin.

Mikä oli suurin syy, että uskallettiin muuttaa entistä tapaa ruokkia vasikoita ja teinihiehoja?

• Kuultiin vasikkamyslistä ensimmäistä kertaa ProAgria Oulun Maitoliideri-hankkeen pienryhmässä. Ajateltiin silloin miksipä ei jos kerran on maailmalla hyväksi havaittu. Ja Tiina ei meille huuhaata ehdota. Tarvittava kalusto oli jo valmiina, joten ei tarvittu suuria rahallisia panostuksia. Ollaan myös herkkiä kokeilemaan uutta. Ruokinnan yksinkertaisuus houkutti, muistelee Jari. Myslisuunnitelma ja aperesepti vasikoille tehtiin 13.4.2016.

Mitä haasteita uuden systeemin aloituksessa oli?

• Ei oikeastaan muuta kuin komponenttien selvittely – mistä niitä saa. Puuttuvat komponentit saatiinkin näppärästi rehutehtaan tilaseoksella se kuntoon. Toinen haaste oli vasikkamyslin lajittuminen. Pienimmät vasikat popsivat pääosin olkea ja isomaat taas jättivät sitä syömättä. Nyt on opittu, että olki pitää silputa erikseen valmiiksi apekomponentiksi. Sopivinta on 2-6 cm pitkä vehnän olki. Vehnän olkea on ostettu ja urakoitsija on käynyt tekemässä silpun. Nyt vehnän olkea ei enää ole, joten nyt menee ohran olkea, kertoo Aleksi.

Olivatko kaikki muutoksesta samaa mieltä?

• Kyllä oltiin, toteavat kaikki yksissä tuumin

Miten uusi systeemi vietiin käytäntöön?

• Eihän se ollut muuta kuin siirtyä tuumasta toimeen. Tavoite oli selvillä ja uudesta toimintatavasta oli saatu riittävät ohjeet, napauttaa Aleksi.

Miten etenemistä seurattiin?

• Lähtötilanteessa mitattiin vasikoiden painoja ja seurattiin samojen yksilöiden kasvua. Tätä työtä tehtiin yhdessä maitotila-asiantuntijamme Paula Oravan kanssa ja myös omatoimisestikin. Seurattiin vasikoita myös silmämääräisesti, muistelee Heli.
• Myös kasvatettavien lehmävasikoiden lukumäärää tarkennettiin ja tällä hetkellä omaan uudistukseen jätetään neljä lehmävasikkaa kuukaudessa. Näin toimien saadaan myös hiehopoikimisia keskimäärin neljä tapahtumaa kuukautta kohden. Se on alle kaksi hiehopoikimista robottia kohden kuukaudessa, joten systeemi ei sielläkään häiriinny liian suuresta opettelevien ensikoiden määrästä, pohtii Team Marjoniemi yhdessä.

Millaista säätöä tehtiin muutoksen edetessä?

• Kun kasvatettavien eläinten lukumäärää samalla vähennettiin, saatiin kasvatustiloihinkin väljyyttä eikä vasikoita tarvitse siirtää hieholaan liian aikaisin. Ne siirretään nyt sinne vasta 5 kk iässä, jolloin niiden myslin syöntiä on jo rajoitettu ja niitä on opetettu myös hiehoappeelle. Huvittavaa oli myös se, että vanhaan navettaan remontoituun hieholaan piti ensimmäiseen karsinaan vaihtaa etueste. Edellisen välit kun jäivät hyvin kasvaneille teinihiehoille liian ahtaiksi ja pari ehti jo jäädä päästään niihin jumiinkin. Onneksi isompaa vahinkoa ei sattunut ja nyt on etuaita siinä karsinassa päivitetty väljemmäksi, kertoo Jari.

Millaista hukkaa on päästy poistamaan?

• Ns. turhien kasvatettavien uudistuseläinten ja suuren hävikin lisäksi ruokintatyö on helpottunut. Enää ei vasikkalaan tarvita pikkusäkeissä muuta kuin juomarehu. Ei heinää eikä montaa eri rehujaetta. Ruokintatyö on siis helppoa ja myös tuottavaa. Vasikka-appeen tekoa on vain harvoin eli noin 3 viikon välein. Rehu tuodaan suoraan vasikoiden eteen ja saavat syödä vapaasti suoraan kasasta. Pienellä lumikolalla pukataan vasikoiden eteen, kertoo Aleksi.

Mikä on seuraava haaste?

• Vasikkamysliresepti on ProAgrian toimesta päivitetty myös soijavapaaksi. Nyt aloitetaan uusi tarkempi seuranta, miten homma sujuu ilman soijaa. Laskennallisesti pitäisi toimia moitteetta, mutta otamme painojen seurannan taas ohjelmaan, pähkäilee Heli.

Tällä hetkellä kuuden parhaimman ensikon herumisten keskiarvo on 42,7 kg. Korkein lukema on Nokkosella, jonka tulos on 48,5 kg. Hiehoryhmä poiki keskimäärin 24,1 kk poikimaiässä. Nuorimpana maidontuotannon aloitti Narsissi 23,6 kk iässä ja sen herumislukema on 43,3 kg. Hiehojen keskikoko on 540 kg.

Haluatko tietää lisää? www.proagriaoulu.fi/vasikoilla-vauhtiin