Viljelyn monipuolistaminen ja hiilensidonnan tehostaminen parantavat viljelyvarmuutta kivennäismailla

Suurimmat hiilivarastot löytyvät savimaista

Ensimmäisenä puhujana toimi erikoistutkija Helena Soinne Luonnonvarakeskuksesta aiheenaan kivennäismaiden kyky sitoa hiiltä. Sointeen mukaan maaperän hiili on maassa osin vapaina partikkeleina/molekyyleinä ja osin mineraalipinnoille kiinnittyneenä. Partikkelimainen hiili on mikrobien saatavilla ja herkemmin hajotettavissa, kun taas mineraalipinnoille kiinnittynyt hiili on stabiilimpaa ja suojassa hajotustoiminnalta. Hienojakoisissa maalajeissa mineraalipintaa on enemmän ja suurimmat hiilivarastot ovatkin yleensä savimaissa.

Suomen kivennäismaapeltojen muokkauskerroksessa mineraalipinnoille sitoutuneen orgaanisen hiilen pitoisuus on korkea, mutta toisaalta 32-40 %:ssa on hiilenkerrytyspotentiaalia vielä jäljellä. Eniten kerrytyspotentiaalia on Etelä- ja Lounais-Suomessa. Hiilen kerryttäminen jo ennestään hiilipitoisiin maihin on kuitenkin haastavaa, ja riski hiilen kiihtyvälle mineralisoitumiselle ilmastonmuutoksen edetessä on korkea. Joka tapauksessa orgaanisen aineksen lisääminen peltomaahan eri viljelymenetelmin olisi jo nykyisten hiilivarastojen säilyttämiseksikin tärkeää. Muokkauskerroksen alapuolella hiilenkerrytyspotentiaalia olisi kyllä enemmän, mutta sen hyödyntäminen on vaikeaa.

Orgaaninen aines parantaa satoa, saveksen määrän kasvaessa satotaso laskee

Seuraavaksi kuulimme erityistutkija Riikka Keskisen (Luke) havaintoja orgaanisen aineksen merkityksestä savimailla. Keskinen on tutkinut aihetta mm. ORANKI- ja TyVi-hankkeissa, joiden aineistoihin seminaariesitys perustui. Keskisen mukaan orgaanisen aineksen ja saveksen vaikutukset kivennäismaissa ovat pitkälti vastakkaisia - orgaaninen aines parantaa satoa, saveksen määrän kasvaessa satotaso laskee. Tämä selittyy maan rakenteen kautta. Mitä enemmän maassa on savesta, sitä enemmän tarvitaan orgaanista ainesta, jotta rakenne säilyy hyvänä. Saves/hiili-suhteen kasvaessa sadontuotto laskee merkitsevästi.

Johtopäätöksenä oli, että orgaaninen aines lisää maamurujen kestävyyttä ja parantaa maan kaasunvaihtoa lisäämällä huokostilavuutta. Se vähentää runsaasta vedestä aiheutuvia ongelmia, eli parantaa maan läpäisevyyttä, mutta kasveille käyttökelpoisen veden määrään sillä ei kuitenkaan havaittu olevan positiivista vaikutusta.

Monimuotoinen viljely vahvistaa muutoskestävyyttä ja huoltovarmuutta

Oman näkökantansa päivän aiheeseen toi niin ikään erikoistutkijana Lukella työskentelevä Marjo Keskitalo. Keskitalon mukaan monimuotoinen viljely vahvistaa muutoskestävyyttä ja huoltovarmuutta. Hän muistutti, että ihmiskunta saa ravintonsa pääosin yhdeksästä viljelykasvista, joista kolmen (riisi, maissi vehnä) osuus on yli puolet kasvikunnasta saatavasta energiasta. Peltoalasta yli 90 % on kolmen kasviheimon (heinä-, herne- ja ristikukkaiskasvit) viljelyssä, mikä tekee ruoantuotannosta monin tavoin haavoittuvan.

”Tarvitaan ratkaisuja, jotka edistävät luonnon monimuotoisuutta, lisäävät hiilen kertymistä maaperään, vähentävät päästöjä ilmakehään ja tukevat kiertotaloutta samalla, kun ne mahdollistavat kannattavan tuotannon”, kirjoittivat Taru Palosuo, Marjo Keskitalo ja Ansa Palojärvi Keskitalon esittelemässä julkaisussa (Luke 2023). Keskitalo esitteli myös useita kenttäkokeita, joissa tutkittiin eri satokasvien seos- ja kaistaseosviljelyä sekä Suomen oloissa uusia satokasveja, kuten hirssiä, linssiä, kikhernettä ja kvinoaa. Monimuotoisuuden hyödyt eivät yleensä realisoidu korkeina satoina, vaan muilla tavoin ja hyvin tapauskohtaisesti.

Hiilitasetta ja kannattavuutta on mahdollista lisätä samanaikaisesti

Viljelyn monipuolistamisen ja hiilensidonnan kannattavuusnäkökulmasta kertoi Eveliina Kiiski Helsingin yliopistolta. Kari Hyytiäinen (HY) ja Kiiski ovat rakentaneet HiiletIn-hankkeessa Tuomas Mattilan ja Jukka Rajalan viljelykiertolaskuriin (2022-2023) pohjautuvaa matemaattista mallia viljelykierron, hiilitaseen ja katetuoton optimoimiseksi. Malli on sovellettavissa Etelä-Suomeen, AB-tukialueelle, ja se hakee parhaita kasviyhdistelmiä katetuoton ja hiilitaseen näkökulmasta.

Viljelyn nykytilanteessa, eli kevätviljapainotteisessa viljelyssä, mahdollisuuksia jää usein hyödyntämättä sekä hiilitaseen että katetuoton osalta. Mallin tuottamassa optimissa viljely monipuolistuu, kun kiertoon saadaan enemmän öljy- ja palkokasveja sekä viherlannoitusnurmia. Tuloksena on, että kannattavuutta ja hiilitasetta on nykyisessä talousympäristössä mahdollista kasvattaa samanaikaisesti. Esitys jätti ilmoille kysymyksen syyskylvöisten kasvien merkityksestä, koska optimoinnin tuloksissa ei juuri syysvilja-alaa ollut. Tämä johtunee siitä, ettei malli huomioi kahta eri kasvia samalle vuodelle, ja malli vaatisi vielä kehittelyä. Tämän kaltaisissa mallinnuksissa yleistyksien hyväksyminen on kuitenkin välttämätöntä, ja Kiisken esittämät tulokset ovat vähintäänkin rohkaisevia.

Kivilän tilalla pellot pyritään pitämään kasvipeitteisinä vuoden ympäri

Käytännön hiilensidontatoimista tilatasolla kertoivat viljelijä Aki Laaksonen Kivilän tilalta Mynämäeltä, Jarmo Pirhonen ProAgria Länsi-Suomesta ja Marko Sairasalo ProAgria Etelä-Suomesta. Kivilän tilalla viljely on monipuolista ja maan kasvukunnosta huolehditaan monin tavoin, mm. huolellisen vesienhallinnan ja orgaanisten maanparannusaineiden ja lannan avulla. Parhailla lohkoilla kiertävät sokerijuurikas, kevätvilja, typensitojakasvit ja syysvilja. Nurmia saadaan kiertoon tilayhteistyönä lohkojen vaihdon avulla. Huonommilla lohkoilla vuorottelevat kevätviljat, maanparannus- ja saneerauskasvit sekä nurmet. Kerääjäkasvit Laaksonen perustaa yhteiskäyttöisellä rikkaäkeellä vasta kasvinsuojelutoimien jälkeen, koska tavoitteena on saada kunnollinen kerääjäkasvusto rikkatorjunnasta tinkimättä. Pellot pyritään pitämään kasvipeitteisinä vuoden ympäri ja muokkaukset suunnitellaan harkiten.

Veriapila on aidosti yksivuotinen ja apiloista edullisin vaihtoehto kerääjäkasviksi

Kerääjäkasvikokemuksistaan kertoivat myös ProAgrian Pirhonen ja Sairasalo. Pirhonen esitteli eri kerääjäkasvivaihtoehtoja, kylvömääriä ja -menetelmiä sekä rikkatorjunnan mahdollisuuksia. Kylvösiemenessä säästäminen ei kannata, kun tavoitteena on saada kaikki hyöty irti kerääjäkasveista. Pirhonen nosti esille erityisesti veriapilan, joka on aidosti yksivuotinen laji ja kilohinnaltaan muita apiloita edullisempi. Sairasalolla on niin ikään pitkä kokemus alus- ja kerääjäkasveista. Hänen pelloillaan kerääjäkasveina kasvavat erityisesti italianraiheinä, timotei ja sinimailanen. Timotei sai kehuja aikaisesta kasvuun lähdöstään keväällä. Italianraiheinästä kuulee paljon huonoja kokemuksia, mutta Sairasalo kertoi arvostavansa sen vahvaa ja kuohkeuttavaa juuristoa. Sinimailanen sen sijaan on Sairasalon kokemusten mukaan ollut mainettaan sitkeämpi, ja sen syvä paalujuuri muokkaa maata tehokkaasti.

Satelliittiseuranta ei ole synonyymi valvonnalle

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Juha Nummilan aiheena oli valvonnat ja monitorointi eli satelliittiseuranta. Hän tähdensi, että seuranta ei ole synonyymi valvonnalle, koska viljelijällä on selvityspyynnön sattuessa mahdollisuus vielä korjata virhe tai muuttaa hakemustaan. Satelliittiseurannan selvityspyyntöjä lähti 17.8.2023 alkaen valtakunnallisesti noin 36 000 kpl, ja 26 000 selvityspyyntöön vastattiin kuvalla ja hakemustaan muutti 2500 tilaa. Kunnat käsittelivät kaikki selvityspyynnöt, eli monitorointi aiheuttaa vielä runsaasti käsityötä, vaikka maastovalvonta väheneekin. Kasvipeitteisyyden satelliittiseuranta (ehdollisuus ja ekojärjestelmä) toteutetaan keväällä, jolloin selvityspyyntöjä lähetetään taas epäselvissä tapauksissa.

Tilaisuuden lopuksi Noora Syrjä esitteli Saaristomeri CAP -hanketta otsikolla: ”CAP-järjestelmän mahdollisuudet maan kasvukunnon parantajana”. Hankkeen tavoitteena on monipuolistaa tilojen tukien käyttöä, luoda tuotantosuuntakohtaisia tukipolkuja ja edistää samalla vesiensuojelutoimenpiteiden toteutusta Saaristomeren valuma-alueella. Hanke kouluttaa viljelijöitä uuden CAP-järjestelmän hyödyntämiseen, jotta kaikki ympäristötuen mahdollisuudet tulevat huomioiduiksi.