Toivoa uudistavasta viljelystä

Termi uudistava viljely tuntuu toistuvan pikkuhiljaa yhä useammin maatalousihmisten puheissa.

Se kuulostaa kiehtovalta ja tulevaisuususkoa luovalta. Sitähän me viljelijät nyt todella tarvitsemmekin. Uskoa ja toivoa kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuuteen. Suomessa ei ole mahdollisuuksia tuottaa ruokaa erityisen halvalla tai erityisen suuria määriä, mutta meillä on valttikortteja laadun ja eettisen tuotannon suhteen. Uudistavan viljelyn periaatteet sopivat suomalaiseen viljelyyn kuin nenä päähän ja tukevat vahvuuksiamme puhtaan, ympäristöystävällisen ja maukkaan ruuan tuotannossa. Nykyisinä epävarmoina aikoina kotimaisen, mahdollisimman omavaraisen ruoantuotannon ja huoltovarmuuden tärkeys korostuvat entisestään.

Uudistava viljely tarkoittaa maataloutta, joka on mahdollisimman kestävää.

Eikä ainoastaan säilyttävää, vaan jopa uudistavaa. Siinä otetaan huomioon kokonaisuuksia ja pyritään ymmärtämään luonnon omia monimutkaisia järjestelmiä ja sopeuttamaan viljely niihin. Katse suunnataan usein maaperään ja mikrobeihin, mutta samalla myös koko ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin. Vierasperäinen sana uudistavalle viljelylle on regeneratiivinen viljely, mutta suomenkielinen versio valaissee asiaa paremmin.

Uudistava viljely ei ole mitään tavallisesta viljelystä erillään olevaa. Se on viljelyä, jossa kiinnitetään huomiota maan kasvukunnon kehittämiseen, samalla kun pyritään tuottamaan sekä määrällisesti, että laadullisesti mahdollisimman hyviä satoja ja ravitsevaa ruokaa. Aivan sen kummemmin asiaan perehtymättäkin, viljelijät tekevät maataloudessaan monia uudistavan viljelyn mukaisia toimenpiteitä. Oleellista on se, että pyrimme tekemään asiat niin, että emme kuluta tai kadota mitään, vaan samalla kun tuotamme ruokaa, pidämme yllä ja parannamme maan kasvukuntoa. Kuulostaa liiankin hyvältä ollakseen totta, mutta voisiko se olla?

Osoitteessa uudistavaviljely.fi toimii Uudistavan viljelyn e-opisto, joka tarjoaa ilmaisen verkkokurssin maanviljelijöille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Se on useiden eri toimijoiden yhteinen voimannäyte, jonka taustalta löytyvät muun muassa Baltic Sea Action Group (BSAG), Ilmatieteenlaitos ja Sitra sekä iso joukko maatalouden toimijoita mukaan lukien MTK ja ProAgria sekä isoja elintarvikejalostuksen toimijoita, kuten Valio. Verkkokurssilla opitaan muun muassa, että uudistavan viljelyn kolme perusperiaatetta ovat maksimoi yhteytys, maksimoi mikrobit ja maksimoi suoja. Näitä noudattamalla maan kasvukunto kohenee, satovarmuus paranee ja ympäristö hyötyy.

Mitä käytännössä voimme tehdä näiden kolmen asian lisäämiseksi ja jopa maksimoimiseksi?

Yhteytystä voimme lisätä muun muassa sillä, että ylläpidämme mahdollisimman suurta hyvinvoivaa lehtivihreäpinta-alaa, mahdollisimman suuren ajan vuodesta. Esimerkiksi lisätään talviaikaista kasvipeitteisyyttä, kylvetään kerääjäkasveja ja niitettäessä jätetään pidempi sänki. Samoin kuin niitossa, laidunnuksessakin huomioidaan se, että yhteyttävää lehtivihreää ei päästetä liian vähäiseksi missään vaiheessa laidunkautta.

Maanpäälliseen kasvustoon suorassa yhteydessä on myös juurien määrä maan pinnan alla. Mitä suurempi kasvusto maan päällä, sitä isompi on myös juuristo maan alla. Juuristo ja mikrobit elävät maassa symbioosissa. Mikrobiston maksimointi onkin yksi kolmesta perusperiaatteesta. Maan hyvä tuoksu ja murustuva rakenne kertovat mikrobien hyvästä toiminnasta.

Kolmas perusperiaate, suojan maksimointi, voi olla esimerkiksi sitä, että vältetään häiritsemästä maata turhaan vaikkapa muokkauksilla, torjunta-aineilla tai tiivistymistä aiheuttavilla suurilla koneilla märkään aikaan. Tämä ei tarkoita, että muokkaus tai torjunta-aineiden käyttö olisi kiellettyä, mutta niitä suunnitellessa on otettava huomioon kokonaisuus, punnittava tarpeellisuus, haitat ja vaihtoehdot kussakin tilanteessa. Maan mikrobistoa lisäävät myös monipuolinen viljelykierto ja monilajiset kasvustot.

Luomu on uudistavaa viljelyä tutumpi viljelytapaa kuvaava termi.

Toisin kuin luomuviljelyllä, uudistavalla viljelyllä ei Suomessa ole sertifiointijärjestelmää. Tosin ainakin Yhdysvalloissa ensimmäinen sellainenkin on jo luotu. Monet viljelymenetelmät ovat kyllä yhteneväisiä luomussa ja uudistavassa viljelyssä ja monet uudistavan viljelyn oppeja noudattavat tilat ovatkin luomutiloja, mutta yhtä hyvin uudistavaa viljelyä voidaan harjoittaa myös tavanomaisella tilalla. 

Koska uudistavassa viljelyssä pyritään minimoimaan maan organismien häirintää, tavanomaisella tilalla on esimerkiksi mahdollista pohtia rikkakasvien hallinnassa, kumpi menetelmä aiheuttaa vähemmän häirintää, kyntö vai kemialliset kasvinsuojeluaineet. Luomussa kemialliset kasvinsuojeluaineet eivät tietenkään ole mahdollisia vaihtoehtoja. Sekä luomussa, että uudistavassa viljelyssä paljon käytettyjä yhteisiä menetelmiä ovat esimerkiksi monipuolinen viljelykierto, orgaaniset maanparannusaineet ja karjanlanta, viherlannoitus, biologinen typensidonta ja teollisten tuotantopanosten välttäminen. 

Parasta uudistavassa viljelyssä on se, että samalla kun vähennämme viljelyn aiheuttamia ympäristöhaittoja, lisäämme hiilen sitoutumista ja pellon sekä kasvuston resilienssiä erilaisia sääolosuhteita vastaan. (Resilienssi tarkoittaa kestokykyä muuttuvissa olosuhteissa.) Lisäksi vielä luomme yhä parempia viljelyedellytyksiä tulevillekin sukupolville. Vaikuttaa täydelliseltä win-win-tilanteelta. Tätä täytyy opiskella lisää!