Pellon kasvukunnolla on väliä

Peltojen kasvukunto on yksi tärkeimmistä tarkastelun kohteista, koska kaikki elämisen edellytykset perustuvat lopulta maan rakenteen kuntoon; ei huonokuntoinen maa meille ruokaa tuota. Pellon toimivuus takaa jokaiselle tilalle lähtökohdat uuteen kasvukauteen. 

Pääsimme ProAgrian Mainio Maito – hankkeen mukana Petäjävedelle kuulemaan maanviljelijä-tutkija ja tekniikan tohtori Tuomas Mattilan ajatuksia maan kasvukunnosta. Heti tilaisuuden alusta kävi selväksi, että päivästä on tulossa mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Inspiraationsa maaperän yksityiskohtaiseen tarkasteluun Mattila on saanut oman kasvinviljelytilansa kautta, jonka peltojen toimivuudessa oli aikoinaan havaittavissa epätasaista laatua. 

Lapio olalle ja kaivamaan kuoppaa, tässä tapauksessa ei kuitenkaan omien jalkojen alta, vaan päinvastoin! Peltojen kasvukuntoa ja tuottavuutta saadaan parannettua, kun kasvukuntoa tarkastellaan pintaa syvemmältä ja toimenpiteet toteutetaan johtopäätösten mukaan, mutta lähtötiedot pitää olla tiedossa mahdollisimman tarkasti. Maaperän hyvä kunto on onnistuneen kasvukauden tärkein tekijä, sillä hyvä maan rakenne kestää aina huonoa maan rakennetta paremmin muuttuvia sääolosuhteita.

Pellon toimivuus

Pellon toimivuutta voi mitata silmämääräisesti havainnoimalla pellon pinnan muutoksia. Hyvän pellon pinta on kasvipeitteinen ja siihen ei jää vesi seisomaan sateisillakaan ajanjaksoilla. Kuivien sääolosuhteiden aikaan eroosio on pientä tai sitä ei ole ollenkaan, maan pinta on ehjä ja kasvit saavat tarvitsemansa kosteuden. Hyvä maanrakenne pidättää kosteutta pitkäksi aikaa ja säilyttää sen kasvien käyttöön, edellyttäen, että kasvien juuristo on saanut kylvön jälkeen suotuisat olosuhteet kehittyä tarpeeksi syvälle maanpinnan alle. 

Edellä mainittua voidaan pitää niin sanottuna nollatilanteena, tavoitetilana, mihin verrataan pellolla olevia muutoksia suuntaan ja toiseen. Maan rakenteen muutoksia voi yhden lohkon sisällä olla useita tai ne voivat olla yksittäisiä alueita. Kun pellon kuntoa verrataan nollatilanteeseen ja siitä havaitut poikkeamat herättävät kysymyksen, olisiko syytä tehdä kuoppatesti ja tutkia tilannetta tarkemmin?

Kuoppatesti

Kuoppatestin tarkoituksena on päästä näkemään maan karkea ja hieno rakenne, kasvien juuriston ja pieneliöiden tila, sekä sadonkorjuujätteiden maatumisen tilanne. Jos kuopan kaivamisen jälkeen ilmassa leijailee kellarin haju, on jotain pahasti vialla ja tällöin ruokamultakerroksessa on usein havaittavissa maatumatonta kasvijätettä. 

Testikuoppa kaivetaan pistolapiolla ja noin 50 cm x 40 cm x 40 cm kuopan sivulta lohkaistaan lapiolla 5 – 10 cm paksuinen pala tavoitteena saada puhdas paakku tarkasteltavaksi. Puhdas paakku tarkoittaa, ettei paakun tarkastelukohtaan jää lapion painalluksen aiheuttamaa tiivistymää, vaan palasta saadaan aito maan tilanne tarkasteluun. 

Näytteestä havainnoidaan maalaji, kerrostuneisuus, tiivistyminen, vedenläpäisykyky, maa-aineksen lohkoisuus, mururakenne, juuristot ja pieneliöstö ja niiden muodostamat kanavat. Kyntöantura saadaan parhaiten todettua penetrometriä apuna käyttäen, mutta se voidaan myös todeta kaivamalla tarpeeksi syvä kuoppa. Kyntöantura sijaitsee yleensä noin 20 – 30 cm:n syvyydessä, kylvöantura taas lähempänä pintaa noin 10 – 15 cm:n syvyydessä.

Maan rakenteen arviointi

Palataanpa takaisin termiin nollatilanne, mihin verrataan oman pellon tilannetta. Hyvä maa on huokoinen, missä juuristot, vesi ja ilma voivat liikkua vapaasti ja antavat kasvin kasvulle optimaaliset lähtökohdat. Maa-aineksen ollessa liian hienoa voi sen rakenne sateen jälkeen muuttua liettyneeksi ja maan pinta kuorettuu. Maa-aineksen ollessa liian karkeaa vesi ei pysty imeytymään ja varastoitumaan maahan, koska mururakennetta ja huokoisuutta ei ole. 

Testipaakusta otetun pienemmän palasen tulee hajota käsin ilman voimankäyttöä ja samalla sen tulee murentua kokonaan. Palasen halkeaminen kahteen tai kolmeen osaan kertoo jo maan tiivistymisestä ja mahdollisesta liettymisestä. Maan hyvä mururakenne syntyy hyvän pieneliötoiminnan ja kasvien juuriston ansioista. Muruisen maan mittarina voi pitää sen muovailtavuutta, eli hyvän mururakenteen omaavaa maata ei pysty sormin muovailemaan.

Maan rakenteen kunnostustoimenpiteet

Mitä on tehtävissä, kun huomaa pellon maanrakenteen kaipaavan kunnostustoimenpiteitä? Kunnostustoimenpiteitä ja -vaihtoehtoja on paljon, mutta ensimmäisenä kannattaa lähteä miettimään, mikä toimenpide juuri kyseiselle pellolle sopisi. Tavoite on kuitenkin joka tapauksessa sama, multavuuden lisääminen. 

Toisille pelloille riittää pelkkä kerääjä- ja aluskasvien käyttö ja toiset pellot tarvitsevat teollisia maanparannusaineita. Myös pellon ravinnetarpeet tulee huomioida maanparannuskeinoja miettiessä, sillä markkinoilta löytyy myös ravinteikkaita maanparannusaineita. Eläinten lanta on myös hyvä keino lisätä maan multavuutta ja ravinteikkuutta. 

Jankkurointi-menetelmällä on saatu aikaan hyviä tuloksia, mutta tehokkaimman lopputuloksen aikaansaamiseksi tämä menetelmä vaatii kaverikseen syväjuurisen kasvin kylvön heti toimenpiteen jälkeen. Esimerkiksi mailanen tai kumina ovat hyviä maanparannuskasveja pitkien ja paksujen juuriensa ansiosta.

Ennaltaehkäisy

Kunnostustoimenpiteillä saatu hyöty on myös muistettava pitää yllä, ettei saavutettu pellon hyvä kunto romahtaisi takaisin lähtötilanteeseen. Ennakointi kannattaa aloittaa tarkastelemalla käytössä oleva konekanta, niiden painot ja rengaspaineet, sekä ajokerrat pellolla. Onko rengaspaineita mahdollista alentaa ja ajokertoja vähentää? Voisiko järeää muokkausta käyttää harvemmin ja olisiko kevytmuokkausta tai suorakylvöä mahdollista toteuttaa useammin? 

Myös pellon historia on hyvä ottaa tarkasteluun, onko pellolla ajettu koneilla vuosien saatossa paljon, onko peltoa kenties laidunnettu? Ojitus on myös syytä ottaa viimeistään tässä vaiheessa huomioon, onko pellolla toimiva ojitus vai onko ojitusta ollenkaan, miten vesi kulkee pellolla ja mitkä ovat veden virtauksen pysähtymiskohdat? 

Kerääjä- ja aluskasvien käyttö ei pelkästään korjaa, vaan myös ennaltaehkäisee maan rakenteen taantumista, sillä esimerkiksi märkien peltojen osalta tiheäkylvöinen aluskasvillisuus parantaa kantavuutta, eli ehkäisee maan tiivistymistä ja maakerrostumien ja -anturoiden muodostuminen hidastuu huomattavasti. Ennaltaehkäisyssä kuitenkin pellon kasvukunnon seuraaminen on se tärkein toimenpide. Lopuksi jätetään ilmoille leijumaan kysymys; miltä sinun peltomaasi näyttää?¨

Blogin on kirjoittanut ProAgria Keski-Suomen kasvintuotannon asiantuntija Hanna-Maria Laukkanen Ilmastonmuutokseen varautuva viljelijä -hankkeessa 11.2022.