Luonnon monimuotoisuus maatilan arjessa
Maatalous ylläpitää ja vaalii luonnon monimuotoisuutta. Vastaavasti monimuotoinen luonto hyödyttää maataloutta. Maatalousympäristöt ovat Suomessa lajistoltaan runsaslukuisia ja viljelymaisema luonnostaan monimuotoista johtuen pienestä peltoalasta (7 %) suhteessa metsiin (70 %), vesistöihin (10 %) ja muuhun maankäyttöön.
Myös peltolohkojen suhteellisen pieni keskikoko, noin 3,2 hehtaaria, tuo peltoympäristöön luontaista moninaisuutta ja rikkonaisuutta. Yhtenäisiä, laajoja peltoaukeita on vähän. Peltolohkot ovat muodoltaan vaihtelevia ja rajautuvat yleensä metsiin tai vesistöihin.
Miten maatila voi lisätä luonnon monimuotoisuutta?
Kun maatalousympäristö Suomessa on jo luonnostaan näin monimuotoista, herää kysymys, mitä voi vielä tehdä monimuotoisuuden eteen. Tavoitteena tällöin onkin ylläpitää erilaisia elinympäristöjä ja niiden lajiston runsautta sekä palauttaa mahdollisuuksien mukaan kadonneita maisemapiirteitä ja elvyttää taantuneita lajeja. On tärkeää oppia tunnistamaan luonnon monimuotoisuuskohteita omassa tilaympäristössä ja samalla oivaltaa, että kohteet voivat olla tavanomaisia ja arkisia eivätkä aina tarkoita perinnemaisemia. Jokaiselta maatilalta löytyvät samat monimuotoisuutta tukevat maatalousmaiseman perusrakenteet: pihapiiri ja rakennukset, viljellyt pellot, pellon ja metsän väliset reunat ja peltoalueita rajaavat metsät. Maatilan viljelyhistoria, tuotantosuunta ja viljelykäytännöt ovat ajan kuluessa vaikuttaneet siihen, millaisiksi maisemapiirteet ovat muotoutuneet kullakin tilalla.
Mitä monimuotoisempi maisemarakenne on, sitä monimuotoisempi on siellä elävä kasvi- ja eläinlajisto. Kotieläintuotanto laiduntamisineen ylläpitää monimuotoisempaa elinympäristöä kuin erikoistuminen kasvintuotantoon. Monimuotoisuutta voi myös itse tietoisesti lisätä tilalla. Pellolla viljelykasvien monipuolisuus ja erilaiset viherlannoitusnurmet ja monimuotoisuuspellot ylläpitävät sekä maaperäeliöstön että maan päällä elävien lajien, kuten monien pölyttäjähyönteisten, perhosten, pikkunisäkkäiden ja lintujen, monimuotoisuutta. Viljelyn monipuolistamisessa jo pienetkin muutokset ovat ympäristölle eduksi. Pellon ulkopuolella monimuotoisuutta tukevia kohteita löytyy maatilan pihapiiristä aina pellon ja metsän reunavyöhykkeelle ja voimajohtoalueille asti. Asiantuntijan avulla voi hakea opastusta alueiden parhaaseen mahdolliseen hyödyntämiseen luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi.
Luonnon monimuotoisus osana ympäristövastuullista maataloutta
Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja lisääminen vahvistaa ympäristövastuullista toimintaa maatilalla ja sillä on positiivisen yrityskuvan tuomia arvoja. Luontotyö on näkyvin merkki maatilan toimista ulkopuolisille ja heijastaa tilan suhtautumista luontoarvoihin. Laiduntavat eläimet, kukkakaistat, auringonkukkapellot ja hoidettu maatilaympäristö ovat tärkeitä käyntikortteja maataloudelle ja nostavat kotimaisen ruoantuotannon arvostusta. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on mukana yhä enemmän myös lainsäädännössä ulottuen raaka-aineita ostavien yritysten, kaupan tai rahoituslaitosten vastuullisuusvaatimuksiin asti.
Luonnon monimuotoisuustoimien pitää olla myös taloudellista kannattavia. Usein luonnon monimuotoisuustoimet ovat monihyötyisiä eli niillä on vaikutusta myös ilmastonmuutoksen hillintään, hiilijalanjäljen pienentymiseen, ravinnehuuhtoumien ja kasvinsuojeluaineiden käyttötarpeiden vähentymiseen sekä viljelykasvien viljelyvarmuuden parantumiseen ja satotasojen nousuun. Nämä hyödyt realisoituvat tyypillisesti pidemmällä aikavälillä. Siksi luonnon monimuotoisuustoimien toteuttamisessa tulee olla pitkäjänteinen, ja jo pienet muutokset esimerkiksi lajiston elpymisessä ovat palkitsevia ja kannustavat eteenpäin. Lopulta kyse on siitä, että jätämme seuraaville sukupolville elinvoimaisen maaseudun ja sitä ympäröivän luonnon.