Ideoita turvemaiden kuivatukseen

Pahhuuventeossa en ainakaan kokenut olevani, vaikka läksyjen tekoa välttelinkin – traktorihommat olivat mukavampia. Työkoneena oli Ford 3000, ja lähinnä oli huolena, säilyvätkö peukalot ehjänä, kun ohjaustehosteettomassa traktorissa pyöri ratti välillä aika villisti.

Turvepelloista on ollut paljon iloa ja elinkeinoa monille pohjoispohjalaisille tiloille viime vuosikymmeninä. Niiden viljely on usein kivennäismaita helpompaa ja koneita säästävämpää suurten, kivettömien lohkojen vuoksi. Ongelmaksi osoittatuu usein kuitenkin niiden kuivatus, mikä saattaa onnistua useita vuosia salaojissa, mutta hiljalleen vesi alkaa jäädä pellolle ja kantavuudet heikkenevät.

Turvemaat muuttuvat

Turvemaa on vaikea kuivattaa ennen kaikkea siksi, että se pidättää hyvin vettä mutta läpäisee sitä huonosti. Maan johtavuuteen vaikuttaa oleellisesti huokostilan koko ja muoto. Aluksi turvemaassa on suuria yli 0,03 millimetrin huokosia, joista vesi valuu pois. Viljelyyn otetun pellon huokostilavuus muuttuu nopeasti maatumisen edetessä. Kymmenen vuoden viljelyn aikana saattaa kuivatuksen kannalta tärkeiden suurien huokosten määrä pudota kolmasosaan.

Turvepeltojen tiivistymiseen ja veden johtavuuteen liittyvät raskaat koneet ja renkaiden suuret pintapaineet. Jatkuvaa glyfosaatin käyttöä on myös alettu pohtia. Usein nurmet lopetetaan glyfosaatilla, jolloin juuriston tuoma kantavuus turvepelloilla voi heikentyä. Jos lohkolla ei ole selvää juolavehnäongelmaa, kannattaisikin pohtia, kannattaako nurmia tällöin lopettaa torjunta-aineella.

Salaojituksen toimivuuden näkökulmasta turvekerroksen paksuudella ja maatuneisuudella on olennainen merkitys. Mitä paksumpi turvekerros ja mitä maatuneempi turve, sitä haasteellisempi on salaojitettava pelto. Jos lohkon viljavuusasiat ovat kunnossa ja juuristo kehittynyt hyvin, veden johtavuus voi olla kohtuullinen maatuneemmallakin pellolla.

Tärkeimmät turvemaiden salaojituksessa huomoitavat tekijät:

• turpeen tyyppi ja turvekerroksen paksuus
• turpeen alla olevien maakerrosten maalaji ja rakenne
• maatumisaste
• ruoste
• maaston muodot (ympäröivä alue saattaa syöttää vettä)
• peruskuivatuksen tila

Turvemaita on monenlaisia ja sen vuoksi turpeen laatu pitää tutkia huolellisesti ennen suunnitelman tekoa. Joskus turpeessa saattaa olla huopamaisia kerroksia, joista ei yksinkertaisesti mene vesi kunnolla läpi.

Salaojituksen ojavälejä on pienennetty varsinkin turvemailla paljon ja nykyisin suositellaan ojaväliksi 8–14 metriä. Myös vanhoja ojituksia voi parantaa sijoittamalla väleihin uudet salaojat ja muotoilemalla peltoja.

Mitä jos salaojitus ei vain toimi?

Joskus salaojitettujen turvemaiden viljely ei onnistu. Silloin voi harkita norjalaisten kehittämää suursarkamenetelmää. Pellot tehdään noin 30 metriä leveisiin suursarkoihin ja muotoillaan kuperiksi. Keskellä voi olla mahdollisesti yksi tai kaksi salaojaa. Useammat viljelijät ovat myös muotoilleet suursarat salaojien päälle, jolloin viljely on onnistunut hyvin.

Turvemaiden viljelyn haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen -hankkeessa olemme koonneet ammattilaisten avulla yhteen pakettiin turvemaiden kuivatusideat. Lisätietoja kannattaa käydä lukemassa hankkeen kotisivuilta.

ProAgria on mukana useissa eri hankkeissa tutkimassa, kehittämässä ja tiedottamassa ympäristöystävällisistä ja ilmastonmuutosta torjuvista toimintatavoista turvepelloille.

Tutustu Ympäristöviisas viljelijä -hankkeeseen