Hintariskin hallinta on ajankohtaista, myös laskevien hintojen aikaan

Viljojen, soijan ja maissin maailmanmarkkinahinnat ovat tulleet rutkasti alas vuoden takaisesta. Maailmanlaajuisten viljatasearvioiden laatijat, etunenässä Yhdysvaltain maatalousministeriö USDA, YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO sekä Kansainvälinen viljaneuvosto IGC ovat vuoroin nostaneet ja vuoroin laskeneet arvioitaan viljataseiden tulevasta kehityksestä. Silti keväästä syksyyn tultaessa suuntaus on ollut selvä; viljataseiden odotetaan vahvistuvan kautta linjan joko vielä odotettavissa olevien tai jo toteutuneiden hyvien satojen ansiosta. Viljojen johdannaismarkkinat ovat sahanneet lähes samaan tahtiin tasearvioiden muutosten mukaan.

Kun viljatase (tuotannon suhde kulutukseen) supistuu, pienetkin satonäkymiin liittyvät signaalit kuultuna maailman suurimmista tuottajamaista heiluttavat usein suurestikin päivän pörssihintoja. Ulkopuolisten sijoittajien osuus viljapörssien kaupankäynnistä on pysynyt suurena. Raha, joka ei liity millään tavalla itse fyysiseen viljakauppaan, on herkkä liikkumaan. Sijoittajien aikaansaama viljapörssikurssien ylireagointi reaalimaailman tapahtumiin, kuten säähavaintoihin ja muutoksiin tase-ennusteissa, on käynyt tutuksi. Toisin sanoen: maailman viljavarastojen pysyessä suppeina vaikeasti ennustettavat maailmanmarkkinahinnat sahaavat edestakaisin isoilla ja nopeilla muutoksilla.

Hintojen sääntelystä vapaaseen markkinatalouteen

Viljakaupan jonkinasteinen sääntely valtioiden sisällä on 2000-luvulla ollut maailman suurissa tuottajamaissa (karrikoidusti) yllättävän yleistä. Australiassa sääntely purkautui 2006-2007, Länsi-Kanadassa viljelijät alkoivat myydä tuotteitaan vapailla markkinoilla viime vuonna (Financial Times /Wealth 2013). EU:n sisällä vastaavanlainen kehitys on tapahtunut jo aiemmin tuotantoon sidottujen tukien vaihduttua hehtaariperusteisiksi. Sääntelyn purkautuessa viljelijä joutuu kasvotusten vapaiden maailmanmarkkinahintojen kanssa. Suomalaiselle viljanviljelijälle tämä todellisuus on auennut viimeisen reilun viiden vuoden aikana. Hintojen nouseminen käy yleensä huomaamattomammin ja se on helpompaa hyväksyä. Nyt takana on kuitenkin myös kaksi suurempaa hintojen laskua (2008-2009 ja 2013). Viljan ostajalle asia näyttäytyy tietysti käänteisessä valossa.

Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) helmikuussa 2013 tekemän kyselytutkimuksen mukaan 87 % suomalaisista viljelijöistä ei aikonut kiinnittää tulevan sadon hintaa millään lailla. Osuus oli jopa kasvanut edellisestä kyselystä. Kyselyn ajankohta osui vieläpä huomattavan korkeisiin hintoihin. Suomen viljakaupassa kiinteähintaisten markkinasopimusten määrä onkin 2000-luvulla ollut mitätön. Käytännössä lähes koko sato on myyty päivän hintaan. Ainut hintariskin hallintakeino on ollut myyntien ajallinen hajauttaminen varastointikustannusten samalla mahdollisesti kasvaessa. Ominaista on ollut myös viljelijöiden kasvava myyntihalukkuus hintojen laskiessa ja kaupankäynnin pysähtyminen hintojen noustessa. Yhden vuoden onnistumista myyntiajankohdassa on saattanut seurata epäonnistuminen seuraavana vuonna. Viljelijät ovat toteuttaneet osakemarkkinoilta tuttua laumakäyttäytymisen mallia, jossa ilman sen suurempia suunnitelmia kurssimuutoksiin reagoidaan joko myymällä paniikissa tai jäädyttämällä kaikki toiminta hintojen nousu-uskossa. Tästä toimintatavasta ei ole hyötynyt kaupanteon kumpikaan osapuoli, ei edes teollisuus, tarjonnan ennustamattomuuden takia.

Markkinointi ei ole spekulointia

Viljelijöiden myyntistrategian puute on ymmärrettävää. Muihin maihin verrattuna Suomessa maataloustuet muodostavat suuren osan viljatilan liikevaihdosta. Lisäksi yleinen ilmapiiri alalla on rinnastanut viljelijät virheellisesti päätoimisiin pörssisijoittajiin. Valveutuneen maatilayrittäjän on täytynyt ennustaa maailmantalouden kehitystä, seurata politiikkaa, lukea tase-ennusteita eri maailman kolkista ja muodostaa tästä oma perusteltu näkemyksensä hintojen tulevasta kehityksestä. Suuri osa viljakauppaan liittyvästä hirvittävästä informaatiotulvasta on vieläpä suunnattu suoraan sijoittajille, ei välttämättä fyysisen kaupan kävijöille. Kuinka käy markkinatalouden alkeita opettelevan viljelijän, jos päätyökseen eri työkaluin riskiä hajauttava ja hallinnoiva rahastosalkunhoitaja onnistuu johdannaismarkkinoilla välillä hyvin, välillä vähän huonommin, eli keskimääräisesti?  Ehkäpä viljelijän tärkein työ ei edelleenkään ole pörssin ennustamisessa. Vai onnistuvatko Skånen vilja-aitan suurtilalliset ja -velalliset paremmin pörssispekuloinneissaan käytettävissä olevine huippuanalyyseineen (agronomics.se)? Tai historiallisen tottuneesti Chigacon pörssin alla vehnää ja maissia viljelevät amerikkalaiset vapaan viljakaupan konkarit? Eivät. He onnistuvat keskimääräisesti hintoja tavalla tai toisella sitomalla ja tekevät bisnestä omista lähtökohdistaan, tuotantokustannusten perusteella.

Hintojen ja ennusteiden seuraaminen on tietysti tärkeää, jotta spekuloinnin ja riskienhallinnan ero hahmottuu. Myös pienellä myyntien viilauksella peilattuna maailmanmarkkinahintojen päivän / viikon kehitykseen on tehtävissä iso tili. Silti omat realiteetit ja ennustajanlahjat on perusteltua kyseenalaistaa; pääpaino on oltava riskinhallinnassa. Työkalut ovat jo valmiina. Viljelijöiden ja kaupan välisiä sopimusmalleja on hiottu ja erilaisten sopimusmallien kirjo on laaja. Lisäksi pankin välittämät futuurit, termiinit ja Eurooppaan vielä tuloaan tekevät optiot (mielenkiintoinen vaihtoehto tänä syksynä) toimivat hyvänä, joustavana mahdollisuutena.

On selvää, että uuteen toimintaympäristöön tottuminen vie aikansa. Silti yrittäjän itsensä kannalta markkinariskin hallinta on tärkeää ottaa osaksi suomalaisen kasvinviljelytilan arkea. Velkaantumisasteen nousun ja hehtaaritukien pienenemisen aiheuttaman paineen ohella ennustan koko ajattelutavan muutosta tilakoon kasvaessa ja uuden sukupolven astuessa kehiin.

Jussi Nurkka, kasvintuotannon huippuosaaja, markkinat

ProAgria Etelä-Suomi

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.