Hirnuttavan haastava hevosheinä
Moni hevosenomistaja on jälleen tutun haasteen edessä: mistä ja millaista heinää hevoselle talveksi. Moni myös pohtii menoja: paljonko on varaa maksaa heinästä energian hinnan ja hevosenpidon kustannusten noustessa. Lisäksi mietityttää heinän laatu.
Heinä on hyvinvoivan korsirehunsyöjän tärkein ravinnonlähde. Korsirehun ravintoaineet ovat hevoselle luonnollisessa muodossa, joten heinän laadusta ei tule tinkiä. Laitumella hevonen voi itse haistelemalla, hamuamalla ja tunnustelemalla valita mieleisimmät kohdat kasvustosta, kun tallissa hevonen syö sitä, mitä sille tarjotaan.
Hevosenomistajan on tärkeää tietää oman hevosensa rehunkulutuksen lähtökohdat: hevosen käyttötarkoitus, mahdolliset ruokintaa rajoittavat sairaudet, pitopaikan rajoitteet ja sisäruokintakaudelle vaadittava heinän määrä. Etenkin uuden hevosenomistajan tulee perehtyä ruokinnan periaatteisiin sekä keskustella ruokinnansuunnittelijan ja eläinlääkärin kanssa sopivasta ruokinnasta.
Kukaan ei pysty ruokkimaan pelkkiin aavistuksiin nojaten. Ruokintasuunnitelman pohjana käytetään aina laajoja rehuanalyysejä käytössä olevista heinäeristä. Laadukasta ja yksilöllisesti sopivaa heinää tarvitsee täydentää lisärehuilla optimaalisen vähän, mikä tuo selvää säästöä.
Miten tuottaa laadukasta heinää?
Sokeri ja sen aiheuttamat ongelmat ovat tuttu asia hevosenomistajille ja niiden parissa työskenteleville. Ruokintasuosituksissa on yleisesti pidetty perusterveen hevosen sokeripitoisuuden rajana 170 grammaa sokeria kilossa kuiva-ainetta. Tämäkin määrä on kokonaisuutta tarkastellen korkea, koska kymmenestä kilosta kuiva-ainetta tulee jo 1,7 kiloa sokeria. Kun korsirehun sokerin määrä saadaan pysymään mahdollisimman alhaisena, riskit oheissairauksiin alenevat.
Ruokinnallisesta näkökulmasta sokerin määrä voi olla alhaisimmillaan 50 grammaa kuiva-ainekilossa maittavuuden kärsimättä. Heinäntuotannossa on mahdollista päästä alhaisiin sokereihin, kun panostaa viljelytekniikkaan ja sopiviin lajikkeisiin. Tuottajan tulee suunnitella lannoitus, kasvilajit ja -lajikkeet tarkoituksenmukaisesti sekä ottaa korjuuaikanäytteitä kasvustoista, jotta korjuuaika ja laatu saadaan optimoitua.
Satokarttoja hyödyntämällä lannoitteet voidaan levittää yhteensopivalla lannoituskalustolla hyötypotentiaalin mukaan. Tällöin lannoitetta ei tule levitettyä turhia määriä kohtiin, joissa se ei anna vastetta. Esimerkiksi ProAgria Oulun Diginurmi-hankkeen käytössä olevilla ravinnemittareilla saadaan kasvustoista mitattua muun muassa typen, mangaanin, fosforin ja stressin tasoa. Tällöin puutoksiin päästään puuttumaan vielä kasvukauden aikana.
Liian vähäinen typpilannoitus ja korsiintuminen nostavat aina heinän sokeripitoisuutta. Jos kasvi kärsii stressistä, se muodostaa lähinnä vain sokereita. Tuottajan tulee ottaa kattavat heinäanalyysit ennen heinäerien toimittamista tallille, jotta ruokinta saadaan suunniteltua ajoissa. Heinäerän muuttuessa siirto uuteen heinään tulee tehdä vähitellen, jotta vältetään ruoansulatuselimistön ongelmilta.
Hygieeninen laatu on myös tärkeää taata laadukkaalla kuivaamisella ja suojaamalla heinät ulkopuoliselta kosteudelta. Rikkakasvien torjunnalla voidaan välttyä niiden aiheuttamilta kivennäisepätasapainoilta ja jopa eläimen sairastumiselta.
Ruokinnan suunnittelua mutun sijaan
Hevosenomistajan tulee ymmärtää heinäntuotannon lainalaisuuksia: vähäsokerista ja matalalla valkuaisella olevaa kortista heinää on mahdotonta tuottaa. Kortisessa heinässä ligniinin määrä kasvaa, joka ei sula ruuansulatuselimistössä ja joka heikentää myös sulavan aineksen imeytymistä solunseinistä. Tämä tarkoittaa enemmän lantaa ja vähemmän ravintoaineita hevosen käyttöön eli turhaa rahanmenoa.
Kun D-arvo on 620–660, heinä ei ole vielä liian kortista, eikä liian sulavaa. Sokeri kertyy aina enemmän heinän korteen kuin lehtiin. Odelmasato (kauden toinen sato) on luonnostaan lehtevämpää ja sisältää näin vähemmän kortta heinän kasvurytmin johdosta. Kun sokeripitoisuus on matala, rehussa on aina valkuaista hieman enemmän. Sulavan valkuaisen pienen ylityksen ei ole nähty olevan vaarallista perusterveelle hevoselle. Jatkuva valkuaisen ylitys voi kuitenkin lihottaa hevosta, joten lihavuuskuntoa tulee tarkkailla.
Asiakkaiden ja tuottajan kohtaaminen on avainasemassa, kun kehitetään heinäntuotantoa. Yhteiset tavoitteet laadukkaalle heinälle ja niiden tarkkailu sekä pitkäaikaiset asiakkuussuhteet ja molemminpuolinen luottamus ovat toimivien heinämarkkinoiden kulmakiviä.
Panosta hevosesi hyvinvointiin ja laita pelimerkit laadukkaaseen heinään.
Artikkeli on julkaistu Suomalainen Maaseutu -liitteessä 9.11.2022.
