Herne – suosittu kotimaisen valkuaisen lähde
Elintarvike- ja rehunvalmistusyritysten kiinnostus valkuaisomavaraisuuden lisäämiseen on tuonut kotimaan markkinoille kysyntää kaikille valkuaiskasveille.
Suomen mittakaavassa korkealla valkuaisomavaraisuudella saadaan pienennettyä tuontirehuihin liittyviä riskejä, parannettua ruokaturvaa ja huoltovarmuutta, kannatettua kotimaista tuotantoa sekä lisättyä lopputuotteiden kotimaisuusastetta. Tilatasolla valkuaiskasvien viljelystä saatavia hyötyjä ovat viljelykierron monipuolistuminen, maan viljelyominaisuuksien parantuminen, rehun korjuuaikojen joustavuuden lisääntyminen sekä ostolannoitteiden ja -rehujen tarpeen väheneminen.
Hyviä Suomessa viljeltäviä valkuaiskasveja ovat esimerkiksi herne, härkäpapu, rypsi, rapsi, apilat, sinimailanen, virnat ja lupiinit. Korjuutapana voi olla kasvista riippuen puinti, säilörehuksi teko tai kumpi tahansa menetelmä. Tilojen välisen yhteistyön lisääminen on yksi hyvä tapa edistää valkuaiskasvien tuotantoa. Karjatilojen valkuaiskasvien viljely voi olla tarpeeseen nähden liian vähäistä, joten yhteistyö kasvitilojen kanssa tuo hyötyjä molemmille tuotantosuunnille.
Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR julkaisi marraskuussa opasvideon herneen viljelyyn liittyen. Videon lisäksi sama taho on julkaissut myös herneen viljelijän huoneentaulun. Molempia voi lämpimästi suositella!
Herne sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta ja muuttaa sen kasville käyttökelpoiseksi nitraattitypeksi. Tämän takia herneen lannoituksessa ei tarvita kuin hyvin pieni määrä typpeä, jos sitäkään. Maan multavuudesta riippuen typpeä tarvitaan Pohjois-Pohjanmaan alueella korkeintaan 20-30 kg/ha. Typpeä jää herneen jäljiltä maaperään, tehden herneestä erinomaisen esikasvin esimerkiksi viljoille.
Herneet ovat hyvä lisä viljelykiertoon kunhan muistetaan noudattaa viiden vuoden viljelykiertovaatimusta, jolla estetään esimerkiksi pahkahomeen lisääntyminen. Herne itää hyvin alhaisissa lämpötiloissa ja kestää hallaakin. Vesitalouden ja maan rakenteen on oltava herneelle valitulla lohkolla kuitenkin kunnossa. Kuivuuden vaivaamana kesänä 2021 herne näytti muutamilla havaintolohkoilla Pohjois-Pohjanmaata sinnittelevän melko hyvin, joten ääriolosuhteiden sietokykyäkin löytyy tästä kasvista. Hehtaarisadot ovat yleensä 2-4 tonnin välillä, mutta yli neljän tonnin satotasotkin ovat mahdollisia.
Kestorikkakasvit kannattaa torjua jo herneen viljelyä edeltävällä kasvukaudella. Siemenrikkakasveja voi tarvittaessa torjua ennen herneen taimettumista. Parhaimmillaan herneen viljely onnistuu ilman kasvinsuojelutoimia.
Tieto tuottamaan -sarjan Uudistuva kasvintuotanto -kirjassa on omat lukunsa palkokasveille ja valkuaiskasveille. Etelä-Suomessa on kokeiltu esimerkiksi kvinoan ja soijan viljelyä. Pohjois-Pohjanmaalla riittää, kun saadaan vahvistettua osaamista ja viljelyalaa herneen, härkäpavun ja rypsin viljelyssä. Niissä on jo riittävästi haastetta ja kasvuaikavaatimukset osuvat paremmin yksiin kasvukauden pituuden kanssa.
