Viljatila kasvaa harkitulla riskinotolla

Name: Agency Leroy
Price range: $

13.9.2017 6 min lukuaika

Referenssit

Mika Äijälän mielestä johtaminen, suunnittelu ja riskienhallinta ovat kolme tärkeintä asiaa tilan kehittämisessä.

Salon Kuusjoella sijaitsevan Kylä-Isotalon tilan viljelijä Mika Äijälä laajentaa suunnitelmallisesti ja tarkkaan harkiten. Jatkuva kehittäminen on Äijälälle asennekysymys, joka pitää arkisen puurtamisen mielekkäänä. Toiminnan tavoitteena onkin jo kolmekymmenen vuoden ajan ollut tulos, jolla investoinnit ovat mahdollisia. Kanssaviljelijöitään Äijälä kannustaa tutkimaan tilan tunnuslukuja ohjatussa pienryhmässä tai henkilökohtaisesti asiantuntijan kanssa.

Suvussa jo neljännessä polvessa oleva Kylä-Isotalon tila siirtyi Mika Äijälän vastuulle 30 vuotta sitten, kun hänen isänsä menehtyi yllättäen juuri kylvöajan kynnyksellä. Peltoa oli tuolloin 90 hehtaaria ja metsää 80. Tänä päivänä erinomaisessa kunnossa olevista pelloistaan ja harkituista investoinneistaan tunnettu Äijälä on rakentanut tarkan ammattitaitonsa käytännön työllä ja aktiivisella tiedonhankinnalla parivuotisen maatilateknisen koulun oppien perustuksille.

– Tilamme on ollut kasvitila jo vuosikymmenet, ja siihen on panostettu. Täytyy kuitenkin sanoa, että pitkään kestänyt tilanne viljan alhaisen hinnan kanssa on laittanut miettimään jotain uutta, kertoo Äijälä.

Äijälä tuntee peltonsa ja tietää, mitkä kasvilajit menestyvät. Pellot tuottavat kevät- ja syysvehnää, kevätrapsia, mallasohraa ja satunnaisesti kauraa. Hän ostaa maata hyvin harkiten ja omistaa 125 hehtaaria viljelemästään 520 hehtaarista, loput on vuokrattu. Peltopinta-alan laajentamista Äijälä harkitsee aina sopivan tilaisuuden tullen. Suurin osa tämänhetkisistä pelloista sijaitsee muutaman kilometrin päässä tilasta, mikä helpottaa töiden tekemistä.

Asiantuntijapalveluilla varmistuu taloudenpito ja johtaminen

ProAgria Länsi-Suomella ja Äijälällä on matkan varrella syventynyt asiakassuhde. Tänä päivänä Äijälä käyttää enemmän palveluja kuin koskaan. Maanäytteiden otto ja eteenpäin toimittaminen on ulkoistettu ProAgrialle, ja yhdessä laaditaan myös viljely- ja salaojasuunnitelmat. Ja arvostaahan Äijälä myös hyviä yöunia, jotka tukihakemuksen vakuutus takaa.

– Aiemmin tein tukihakemukset itse, mutta on se aika paljon turvallisempaa, kun joku toinenkin sen katsoo. Sama koskee viljelysuunnitelmia – kyllä se on kivempaa tarkastuksen tullessa, että asiat ovat kunnossa, sanoo Äijälä.

Viljelijöiden määrän laskiessa neuvottava porukka pienenee, mutta jäljelle jäävät tarvitsevat yhä enemmän neuvoja, mikä vaatii asiantuntijoilta alan uusinta osaamista. Sitä tarvitaan esimerkiksi ProAgria Länsi-Suomen ViljelyKasvu-ryhmässä, johon Äijälä liittyi vuonna 2015. Mukana on viitisentoista viljelijää, joiden kanssa keskustelu sujuu kaikkien tietäessä tarkalleen, mistä puhutaan.

– Mitä kauemmin porukka on ollut koossa, sitä paremmin siellä pystytään puhumaan omista tiloista ja sadoista, mikä antaa hyvää vertailutietoa, miettii Äijälä.

Ryhmän vetäjä, ProAgria Länsi-Suomen talousasiantuntija Olli Saaristo huomauttaa, että useimmat tietävät hyvin omat tunnuslukunsa, mutta eivät sitä, miten asemoituvat toisiin tiloihin nähden. Sekä Saaristo että Äijälä painottavat, että tilan kehittämisen kannalta on tärkeää tietää, miten muut toteuttavat asioita.

– Nykyään viljelytekniset toimenpiteet eivät pelkästään riitä, vaan yhtä tärkeää on taloudellinen puoli ja tilan johtaminen yrityksenä, Äijälä toteaa.

Pienryhmästä potkua tunnuslukujen tutkimiseen

Äijälä kokee, että pienryhmän yksi parhaimmista puolista on tunnuslukujen laatiminen omalle tilalle. Vuosi vuodelta kertyy omasta toiminnasta sellaista tietoa, jota ei välttämättä ilman ryhmää tulisi säännöllisesti kerättyä. Ja kun tietoa on, sitä tulee hyödynnettyä tilan johtamisessa. Äijälä soisi, että tunnuslukuja tutkittaisiin alalla laajemminkin. Jos ei ole innokas ryhmässä toimija, voisi henkilökohtaisesta neuvonnasta olla apua.

– Riskienhallinta, suunnittelu ja johtaminen – ne ovat kolme tärkeintä asiaa, kiteyttää Äijälä. – Hankintoja ei tulisi tehdä mututuntumalla vaan laskemalla. Peräänkuuluttaisin enemmän hallittua riskinottoa.

Esimerkkinä Äijälä mainitsee maan ostamisen, joka on kallista sen tuottoon nähden. Myös koneita hankkiessa kannattaa laskea käyttöaste tarkasti. Äijälää miellyttää uusin tekniikka, mikä on omalta osaltaan motivoinut laajennuksiin.

– Ammattitaitoista työvoimaa on vaikea saada, ja siitä tulee lisäkustannuksia. Hyvät ja tehokkaat koneet maksavat itsensä takaisin, viljelyvarmuus lisääntyy ja korjauskulut pysyvät kurissa, laskeskelee Äijälä.

Myynnissä auttaa ”Amerikan malli”

Viljan myyminen on tänä päivänä taiteenlaji, jossa tuuriakin tarvitaan. Tärkeintä on seurata markkinoita globaalisti aina Amerikkaan asti. Äijälä kerää tietoa netistä, lehdistä ja keskusteluista toisten viljelijöiden ja viljakauppiaiden kanssa. Pörssihinnat on pidettävä mielessä, vaikka sää onkin loppujen lopuksi se ratkaisevin tekijä.

– Meillähän on jonkinlainen etu, vaikka se on toisaalta haittakin, että kylvämme Euroopasta viimeisenä. Mutta siinä vaiheessa tiedämme jo Euroopan kylvöalat ja miten syysviljat ovat talvehtineet, ja pystymme tarvittaessa hienosäätämään kylvösuunnitelmaa, kertoo Äijälä.

Siementuotannosta luopunut Äijälä myy osan satoaan sopimuksilla, esimerkiksi mallasohraa Viking Maltille. Hän pyrkii kiinnittämään vähintään kolmasosan, jos hintataso on kohtuullisella tasolla. Hyvänä vuonna 2,5 miljoonaa kiloa viljaa tuottavalle tilalle pienikin hinnanheilahdus aiheuttaa ison muutoksen tuloksessa.

Kannattavuuteen vaikuttaa säiden jälkeen pienet mutta tärkeät valinnat. On oltava oikeat kasvilajit, oikein mitoitetut tuotantopanokset ja oikeat koneet, jotta satomäärä on paras mahdollinen. Jos peltojen kunnossapidosta luistaa, eikä hoida ojituksia tai kalkituksia kuntoon, on turha odottaa huippusatoa.

– Tietysti kun haluaa hyvän tuoton, tekee kaikkensa kasvuston eteen kylvöistä alkaen parhaan sadon saamiseksi. Haluan, että kasvustot ovat puhtaita ja hyvännäköisiä, ja vielä siinä on onnistuttu, Äijälä sanoo.

Äijälä hoitaa peltoja sellaisella tarkkuudella, että maallikkokin näkee kasvustojen kukoistuksen. Tavoitteena on lisätä syyskylvöihin sopivia kasveja. Hän on myös innokkaasti mukana kokeilemassa kaikkea uutta: pelloilla on koeruutuja ja testauksessa on ollut erilaisia kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita. Jostain saa itsellekin hyötyä; ylipäätään uusien asioiden näkeminen etunenässä on mielekästä.

– Antti-Teollisuuden kanssa on ollut monenlaista yhteistyötä, ja heidän uusia tuotteita on ollut tässä meillä koekäytössä. Olen itsekin päässyt kehittämään ja sanomaan mielipiteitä, mikä on ollut mielenkiintoista, kertoo Äijälä.

Uudet mallasohralajikkeet, Pekka-ohrat, puolestaan ovat tämän kesän kokeilu. Arkiseen aherrukseen tuo vaihtelua myös joka toinen syksy järjestettävä Puontin Peltopäivä, iso työnäytös Äijälän mailla Salossa.

Suomalaisesta viljasta pitäisi maksaa paremmin

Syksyisin puimurin päällä istuessaan Äijälä suunnittelee seuraavaa vuotta. Välillä hän ehtii matkustellakin, ja matkatkin tuppaavat liittymään viljelyyn. Juuri ennen haastattelua oli reissu Liettuaan peltopäiville, ja syksyllä edessä on Agritechnica Hannoverissa.

Kotimaassa Äijälä kaipaa nopeaa muutosta viljanhintoihin. Viljasta maksetaan vähemmän kuin kollegoille Keski-Euroopassa, vaikka täällä satotasot ovat pienempiä ja olosuhteet hankalampia. Äijälä kokee, että viljelijöitä ei pitäisi sen enempää rankaista.

– Kyllä odottaisin kaikilta, jotka vaikuttavat suomalaisen viljan hintaan, että ajateltaisiin pidemmän päälle. Suomalaisesta puhtaasta viljasta puhutaan hyvää, mutta siitä ei haluta maksaa tarpeeksi. Hyvän laadun pitäisi näkyä hinnassa, Äijälä harmittelee.

Suomalainen kevätvehnä on Äijälän kertoman mukaan mylläreiden mielestä syysvehnään verrattuna huippulaatuista ja parempaa, mutta silti suomalaiset viljelijät saavat siitä vähemmän kuin mitä ulkomaille maksetaan siilon täyttämisestä tuontisyysvehnällä. Moni Äijälän tuttava onkin siirtynyt viljelemään luomua tai erikoiskasveja, joista saa paremman tuoton kuin leipä- tai rehuviljasta. Poikkeuksen tekee ruis, josta maksetaan paremmin.

– Luomuun siirtyminen on yksi harkinnassa oleva vaihtoehto, jossa kysyntä näkyy hinnassa, Äijälä toteaa.

Tilan tulevaisuus näyttää hyvältä, sillä Äijälän poika aloittaa syksyllä opinnot Mustialassa. Myös tytär auttelee tilan askareissa. Investointeja on mielekästä tehdä, kun seuraava polvi on toiminnassa mukana. ProAgrian palveluihin Äijälä on tyytyväinen. Hän lähettää, luonnollisesti, kehittäviä terveisiä:

- Toivotan hyvää jatkoa ja pitkää ikää! Palvelu on ollut hyvää ja luotettavaa. Toivottavasti palvelut kehittyvät sen mukaan, mitä tilat tulevaisuudessa tarvitsevat.