Viljan taloudellinen tulos peltokasveista heikoin

– Viime vuonna 2023 viljojen taloudellinen tulos oli keskimäärin runsas, 100 euroa hehtaarilta tappiollinen ja ennakkotulos tälle vuodelle 2024 näyttää vieläkin suurempaa miinusta, eli runsaat 250 euroa hehtaarilta tappiota valtakunnan keskisadoilla laskettuna. Viljoista eniten tappiolle menevät tänä vuonna ruis, syysvehnä ja rehuohra. Kauralla ja mallasohralla on viljoista parhain, mutta kuitenkin toista sataa euroa hehtaarilta tappiollinen tulos, kertoo kehityspäällikkö Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitosta.

Muistissa on todennäköisesti vielä vuosi 2022, jolloin viljojen tulos yhdessä muiden peltokasvien kanssa oli keskimäärin noin 350 euroa hehtaarilta voitollinen. Vuosi 2022 olikin hyvin poikkeuksellinen, jollaista ei ole nähty aiemmin eikä välttämättä nähdä pitkään aikaan. Silloin sadon hinnat nousivat epävakaan maailmantilanteen ja osittain myös kotimaan heikon sadon takia ennätyslukemiin, yli 300 euron tonnihintoihin, ja kustannusten korkein hintapiikki ei ollut vielä ehtinyt realisoitua tiloilla. Nyt sadon hinnat ovat laskeneet 200 euron tuntumaan tonnilta ja monin paikoin sen alle. Viljelyn kustannukset olivat korkeimmillaan koskaan vuonna 2023 ja sittemmin laskivat, mutta jäivät vuonna 2024 kuitenkin noin 200 euroa hehtaarilta korkeammalle tasolle kuin ennen hintapiikkejä. Tämä yhdessä vain keskimääräiseen yltävien satotasojen ja laatuongelmien takia heijastuu nyt reilusti tappiollisena tuloksena viljoilla.

Öljy- ja palkokasveilla viljoja parempi tulos, sokerijuurikas omassa sarjassaan

Palkokasvien taloudellinen tulos oli vuonna 2023 runsas 200 euroa hehtaarilta voitollinen, mutta tämän vuoden ennakkotulokset näyttävät, että tulos jää herneellä vain hieman plussan puolelle ja härkäpavulla vastaavasti tulos menee hieman tappiolle. Kevätrapsin taloudellinen tulos oli viime vuonna vain vähän tappiollinen ja tänä vuonna tulos on saman suuntainen. Myös rypsin ennakkotulos tälle vuodelle on lähellä rapsin tulosta, mutta viime vuonna sen tulos meni runsas 200 euroa tappiolle. Kuitenkin öljy- ja palkokasvien keskimääräinen kannattavuus vuosien 2023−24 aikana on viljoihin verrattuna ollut selvästi parempi. Eroa taloudellisessa tuloksessa on ollut noin 200 euroa hehtaarilta öljy- ja palkokasvien hyväksi, ja pelkästään palkokasveihin verrattuna yli 300 euroa hehtaarilta.

Sokerijuurikas erottuu peltoviljelykasveista kannattavuudessaan omassa luokassaan. Erinomaisen tuloksen taustalla on hyvälle tasolle saadun sadosta maksettavan hinnan lisäksi se, että sokerijuurikas on pärjännyt hyvin kuluneiden kahden kasvukauden poikkeuksellisissa sääoloissa ja pitkät lämpimät syksyt ovat siivittäneet sen hyvään kasvuun. Kuminan tulos on ollut parin viime vuoden aikana samaa tasoa öljykasvien kanssa johtuen osittain sen tämän hetken hintanotkahduksesta. Öljyhampusta toivotaan jatkossa saatavan myös aineistoja, sillä tällä hetkellä laskelmia ei ole riittävästi tulosten esittämiseen.

Viljelyvarmuus ja pellon kasvukunto korostuvat

Ensi kasvukaudella 2025 on kiinnitettävä erityistä huomiota pellon kasvukuntoon ja viljelyvarmuuteen, ja kohdistettava satokasvien viljely hyvätuottoisille lohkoille. Vuodelle 2025 tehtyjen ennakkolaskelmien ja syksyn 2025 hintanäkymien mukaan viljoista olisi saatava 4,4−5,8 tonnia hehtaarilta kustannusten kattamiseksi. Öljykasveilla vastaava satovaatimus on 1,4−1,6 tonnia hehtaarilta ja palkokasveilla 2,5−2,9 tonnia hehtaarilta. Öljykasvien hintanäkymät näyttävät tällä hetkellä hyviltä ja hintasuhde viljoihin nähden puoltaa öljykasvien parempaa taloudellista tulosta, jos sadossa onnistutaan edes keskimääräisesti.

Kevätviljapainotteisen viljelyn monipuolistaminen muilla kasveilla on tärkeää sekä sää- että markkinariskien takia. Viljan hintakehitys kotimaassa on tällä hetkellä laskeva vahvan viljataseen takia, jossa tuotanto on parina viime vuonna ollut kotimaan kulutusta selvästi isompi. Tämän takia viljan viljelyssä on varaa pienentää alaa tähdäten hyvään satoon pienemmällä alalla, ottaen öljy- ja palkokasveja tai muita erikoiskasveja mahdollisuuksien mukaan viljelyyn ja jättäen heikkotuottoiset, epävarmat lohkot pois satokasvien viljelystä. Muut pellonkäyttömuodot, kuten luonnonhoitonurmet, viherlannoitusnurmet, monimuotoisuuspellot ja riistapellot ovat varteenotettavia vaihtoehtoja epävarmoille ja kasvukunto-ongelmaisille pelloille. Näillä peltolohkoilla kannattaa myös selvittää kasvuongelmien syyt maan rakennetta ja viljavuustietoja analysoimalla viljelyvarmuuden parantamiseksi tulevina vuosina.

Tulevaa kasvukautta ajatellen on tärkeä havainnoida ja torjua etenkin vieraslajirikkojen, kuten rikkakananhirssin ja viherpantaheinän, esiintymisiä ja tiedostaa viljan punahomeen riski huolehtimalla erityisesti siitä, ettei viljaa kylvetä samoille lohkoille, joissa ongelmaisia eriä puitiin viime kesänä. Myös kylvösiemenen saatavuus ja laatu on hyvä varmistaa ajoissa. Se, mitä on opittu lannoitteiden käytön tarkentamisesta edellisinä vuosina, kannattaa säilyttää.  

Kevään ja alkukesän kuivuusriskejä voidaan pienentää eri kasvuaikojen lajikkeilla, tekemällä kylvöt ajoissa kevätkosteutta säästäen tai kylvöajankohtia vaihtelemalla ja ottamalla käyttöön eri muokkausmenetelmiä, mikä tuo joustoa kylvöajankohtiin keväällä. Viljelypäätösten ja -sopimusten pohjalla tulisi olla oman tilan tiedoilla ja kustannuksilla tehdyt ennakkolaskelmat hehtaarisatovaatimuksen ja sadon hintavaatimuksen määrittelemiseksi. 

Lisätiedot

Kehityspäällikkö Sari Peltonen
ProAgria Keskusten Liitto
sari.peltonen@proagria.fi
050 341 4406