Vanhainkodinmäen kulttuuriympäristöpolku, Uusi vanhainkoti ennen ja nykyään

Kerimäen kaunis vanhustenkoti on nyt valmistunut ja huomenna sunnuntaina tapahtuu sen juhlava vihkiminen tarkoitukseensa. Tämä vanhainkoti on eräs maakunnan edustavimmista ja sikälikin erikoinen, että siinä on suunnittelu ja yksityiskohtaiset hienoudet kehitetty kaikkein pisimmälle verrattaessa naapuripitäjän samantyyppisiä rakennuksia. Kerimäen vanhainkoti sijaitsee lähellä kirkonkylää mäentöyräällä, samalla paikalla, jossa tuhoisa tulipalo hävitti sitä edeltäneen vanhainkodin. Kodin asukkaat siirtyivät jo kolmisen viikkoa sitten väliaikaisista asunnoistaan uutuuttaan hohkavaan taloon, jossa nyt vallitsee kodikas tunnelma ja jota lisää ympäristön lehtevän metsän rauhallisuus. Uuden vanhainkodin valmistuminen on merkittävä tapahtuma Kerimäen kunnan historiassa.

Vieraan saapuessa tutustumaan kauniiseen vanhainkotiin keskittyy ensinnä huomio kodin lähiympäristöön. Mäeltä aukeavat kauniit näkymät ympäristöön: peltoaukeamia, metsäisiä maisemia ja niiden keskellä taustalla kirkonkylä, kirkontorni ylinnä. Jo ympäristö yksinomaan tarjoaa vanhuksille viihtyisän elonpaikan.

Näitä seikkoja korosti myöskin talon johtajatar rouva Impi Heino, jonka kodissa meillä oli tilaisuus keskustella lähestyvän juhlapäivän merkeissä. Rouva Heino, joka on ollut nykyisessä paikassaan kolmen vuoden ajan, sanoi tuntevansa suurta iloa rakennuksen valmistumisen vuoksi. Onhan ollut kyseessä eräs suurimmista kunnan rakennushankkeista, mikä on vaatinut huomattavia menoeriä kunnan varoista.

Kerimäen vanhainkoti on rakennettu ilman, että kunta joutui nostamaan sen vuoksi veroäyriä. Kun rakennustyöt aloitettiin viime vuoden huhtikuun puolivälissä, laskettiin kustannusten kohoavan noin 60 miljoonaan markkaan. Tämä menoerä oli asetettava rakentamiseen ilman valtion tukea, sillä vanhainkodin rakentaminen on yksinomaan kuntain oma tehtävä.

Kerimäki rahoitti työn säästöillä ja osittain voitiin menoja peittää lainoituksin, Varsinaiset rakennuskustannukset kohosivat kunnan rakennusmestari, insinööri Laihon kertoman mukaan noin 52-53 miljoonaan markkaan, jonka lisäksi tekivät pihan ja ympäristön tasaustyöt noin 1,5 miljoonaa. Tämän lisäksi tulivat vielä sosiaalilautakunnan hankkimat erilaiset koneet, kuten mankeli, pesukone, valaisimet ja keittiökalusto.

Kun johtajatar Heino oli kertonut mielenkiintoiset tiedot rakennus- ja kustannuspuoleen liittyvistä asioista, hän tarjosi tilaisuuden esitellä, minkälainen vanhainkoti on lopullisessa asussaan. Rakennus on kaksikerroksinen, avara ja ilmava, Siinä on jokainen yksityiskohta suunniteltu käytännöllisyyttä ja vanhuksien mukavuutta silmällä pitäen. Huoneet ovat valoisat ja niissä olevat huonekatu käytännölliset sekä ennen kaikkea kodikkaat.

Vanhusten asunnot, joista useimmat on tarkoitettu kahta varten, on suunniteltu yksityiskohtiaan myöten nimenomaan iäkästä ihmistä varten. Ne ovat siinä määrin avarat, että varsinaisen kaluston lisäksi on jokaisella mahdollisuus myöskin tuoda sinne vielä rakkaita esineitä.

Katsellessamme johtajatar Heinon seurassa taloa hän opasti vieraan myös talon keittiöön. Se sijaitsee tilavan ruokasalin tuntumassa. Keittiö onkin kertoman mukaan talon naisväen suuren mielenkiinnon kohde, mikä lähinnä johtunee keittiön nykyaikaisesta asusta. Erikoisen kiinnostuvaa on myöskin nähdä ne huoneet, joissa vanhuksilla on tilaisuus työskennellä. Rakennuksen alakerrassa on tarpeellisten varastosuojien ja keskuslämmityslaitteiden lisäksi työsali, joka kertoman mukaan on kaikkein useimmin käytössä ompelu- ja kehräystyötä suorittavien vanhusten keskuudessa.

Mitä vanhukset itse sanovat yhteisestä suuresta kodistaan?

Tapasimme pihan lakaisutyössä olevan Simo Löppösen, joka kertoman mukaan on ollut hyvin kiinnostunut taloon pääsystä – jopa siinä määrin, että kävi henkilökohtaisesti kiirehtimässä totisen sosiaalilautakunnan jäsenistöä asian saattamiseksi nopeaan ratkaisuun.

Myönteinen päätöksestä tuli, jonka vuoksi hän oli vieläkin erittäin kiitollinen lautakunnan jäsenistöä kohtaan.

”Tämä on hyvä kortteeri”, totesi hän kuvaavasti nykyistä asuntoaan. Samalla meille kerrottiin hänen ottaneen muuton uuteen taloon niin vakavasti, että oli sitä ennen hankkinut kaikki uudet pukimet ”sillä mitäs niitä vanhoja tähän koreuteen kantamaan”, hän totesi sekä tiedusteli seuralaiseltamme johtajatar Heinolta mahdollisuuksia emäntänsä kutsumiseksi myöskin sinne. Oli vähän surullinen mieli, että itse sai elellä mukavasti, kun toinen asui kilometrin päässä ahtaassa vanhassa kodissa.

Vanhainkodin piharappusilla istuskeleva vanhus Antti Honkanen, entinen merillä kulkija, oli hänkin tyytyväinen uuteen asuinpaikkaansa. Tyytyväisyys kohdistui erikoisesti siihen, että yksinäinen ihminen tässä talossa tuntee elävänsä omassa rauhassaan huolimatta, että talon asukkaita on yli puolensadan.

Meitä kutsuttiin myöskin vanhusten omiin huoneisiin. Hilma Pitkosen huoneessa kukki helakanpunainen pelargonia Johanna-kahvipaketissa antaen väriä viihtyisälle huoneelle. Hänen katseensa kertoi, ettei kovia kokeneelle vanhalle ihmiselle voida paremmin järjestää jokapäiväistä elämää, kuin antamalla hänelle koti, jossa hän tuntee viihtyvänsä. Tämän saman ajatuksen tulkitsi 79-vuotias vanhaemäntä Ida Turtiainen sanoilla: ”Jos on hyvä olla ihmisen, niin sen pitää näkyä päälle päin jo ilman kysymättäkin.”

Ainakin Kerimäen vanhainkodista puhuttaessa tämä pitää tarkalleen paikkansa.