Tunne peltosi ja kohdenna panokset oikein
Lauri Pekkarinen viljelee viidettä vuotta maatilaa Keski-Suomessa Viitasaarella. Hänen mielestään pellon arvo on kaikkein isoin kuluerä maatilalla. Pellosta täytyy pitää huolta, koska maan huonon kasvukunnon takia saaduista huonoista sadoista kertyy iso saamatta jäänyt tuloerä viljelijäuran aikana.
- Kärsin mieluummin pikkuisen myyntitulossa ja karsin kustannuksissa, jotta maa pysyy kasvukunnossa. Vinkkinä nuorille aloittaville viljelijöille sanon, että kannattaa laittaa heti alkuun pellot kuntoon, sanoo Pekkarinen.
Heti oman isännyytensä aluksi hän teetti kaikilta pelloilta laajan viljavuusanalyysin, jotta sai tietää, mikä peltojen tilanne on sillä hetkellä. Hän halusi myös täsmällistä tietoa maan multavuudesta.
- Maanäytteet otan edustavalta maalajilta päämaalajin mukaan. Maanäytettä ottaessa tutkin maaperää ja itse peltoa, samoin kaikkien peltotoimenpiteiden yhteydessä. Seuraan maan kasvukuntoa kasvukauden aikana, varsinkin matojen ja pieneliöstön määrää. Maata kannattaa myös haistella, sillä haju paljastaa, onko kaikki kunnossa maaperässä.
Tilalla lannoitus perustuu ravinneanalyyseihin. Viime vuonna otettiin käyttöön lehtivihreämittaus ja -analyysi, jotka osoittavat, miten pääravinteet ja hivenravinteet ovat menneet perille kasviin ja onko jostain ravinteesta puutetta.
Kaikki keinot lannoitussuunnitelman tarkentamisessa kannattavat
ProAgrian kasvinviljelyasiantuntija Juhani Peltola katsoi yhdessä Pekkarisen kanssa, paljonko on lannoitettu ja paljonko kasvit ottivat ravinteita. Sen pohjalta laadittiin seuraavan vuoden suunnitelma.
- Suunnitelman tarkentaminen on tärkeää, sillä silloin voidaan vaikuttaa esimerkiksi hivenravinteiden määrään ja tasapainoon, sanoo Peltola.
Lannoitustarpeeseen vaikuttaa viljelykierto ja maan multavuus. Pekkarinen on huomannut varsinkin hivenravinteiden kohdalla, että viljavuusanalyysi voi näyttää puutetta, vaikka kasvi pystyisikin itse ottamaan sitä maaperästä. Tilan pelloilla on ollut alhainen sinkin pitoisuus, mutta kasvit eivät ole kärsineet sen puutetta. Pekkarinen arvioi sen johtuvan kevytmuokkauksen ja viljelykierron käytöstä.
- Viljelykierto, typensitojakasvit ja kerääjäkasvit ovat tärkeitä maan kasvukunnon parantajia varsinkin viljanviljelytiloilla, joissa ei ole nurmea jatkuvasti kierrossa. Itse käytän kerääjäkasveja kaikkialla viljan alla, vaikka kerääjäkasvitukea saan vain osalle alasta. Kerääjäkasveilla saadaan suuri hyöty maan kasvukuntoon. Nyt kun lannoitekustannukset ovat nousseet ja viljan hinta muuttunut niin kannattaa vakavasti harkita maanparannuskasvien ja erityisesti typensitojakasvien käyttöä viljelykierrossa, summaa Pekkarinen.