Suomalaisen maidontuotannon tulokset huippuluokkaa—keskituotos kasvoi merkittävästi

Vuonna 2024 lehmien energiakorjattu keskituotos kasvoi peräti 304 kiloa lehmää kohti: vuoden keskituotos oli 11 171 kiloa energiakorjattua maitoa (EKM), kun vuonna 2023 vastaava lukema oli 10 867 kg EKM. Nousu on jatkumoa vuoden 2023 maltilliselle kasvulle ja peilautuu vuosiin 2021–2022, jolloin maitomäärät jopa hieman laskivat.

Suunta oli ylöspäin myös maidon pitoisuuksissa. Vuonna 2024 rasvapitoisuus oli 4,40 % (+0,01) ja valkuaispitoisuus 3,61 % (+0,01). Valkuaisen ja rasvan yhteistuotos lehmää kohti oli 831 kiloa.

Kestävyys vahvistuu niin ruokinnan kuin genomijalostuksen myötä

Jaana Kiljunen, ProAgria Keskusten Liiton kehitysjohtaja, on huipputuloksen lisäksi erityisen iloinen lehmien kestävyyden kasvusta, sillä lehmät poikivat vuosi vuodelta enemmän, vuonna 2024 keskimäärin 3,44 kertaa, kasvaen 0,03 yksikköä vuodesta 2023.

- Ammattitaito lehmien hoidossa ja ruokinnassa lisääntyy jatkuvasti, samalla on ymmärretty kestävyyden taloudellinen merkitys, Kiljunen summaa.

Osaltaan tätä kehitystä on vauhdittanut myös genomitestauksen hyödyntäminen jalostusvalinnoissa. Tutkimukset osoittavat, että korkeammat genomiset jalostusarvot (gNTM) ennustavat pidempää lypsyuraa ja korkeampaa elinikäistuotosta.

- Genomitestauksen avulla tilat voivat entistä tarkemmin valita kestävämpiä ja tuottavampia eläimiä jo vasikkavaiheessa, mikä tehostaa uudistuskäytäntöjä ja vahvistaa maitotilojen kannattavuutta, kertoo Jukka Pösö, tutkimusagronomi Faba osk:lta.

Kestävyyden kohentuminen on myös ympäristöteko, sillä parempi kestävyys vähentää päästöjä maitolitraa kohden. Pidemmän tuotantokauden ansiosta hiehon kasvattamisesta aiheutuneet ympäristövaikutukset ja kustannukset jakautuvat useamman maitokilon kesken.

Karjojen monimuotoisuuden katoaminen huolestuttaa

Onko positiivisten uutisten rinnalla mitään parannuskohtia, joita Kiljunen voisi nostaa esille?

- Holsteinin yleistymisestä ja karjojen rotukirjon heikentymisestä seuraava geneettisen monimuotoisuuden kapeneminen huolettaa. Emme voi tietää, millaisia geenejä tarvitsemme tulevaisuudessa, ja olemme jo nyt saattaneet menettäneet arvokkaita perintötekijöitä.

Perinteisesti suomalaiset karjat ovat olleet useamman rodun sekakarjoja. Vuonna 1848 maahan tuotu pohjoismainen punainen, ayrshire, oli valtarotu pitkään ja syrjäytti nopeasti suomenkarjan kolmea rotua, joita löytyy nykyään yhteensä alle prosentin verran. Nyt vallalla on holstein yli 62 % lukemallaan, verrattuna ayrshiren alle 35 % osuuteen, ja tämä trendi jatkuu.

Suomenkarjan kolme rotua ovat pääsääntöisesti kestävämpiä ja tuottavat kuiva-ainepitoisuuksiltaan parempaa vaikkakin määrällisesti vähemmän maitoa, mikä vaikuttaa rotujen valintaan. Sekakarjoissa säilyisivät harvinaisemmatkin rodut, mutta lehmien vaihtelevat koot voivat tuottaa ongelmia navetassa. Rodun valinnalla on vaikutusta myös terveyteen, jossa ayrshire peittoaa holsteinin.

- Vuonna 2024 hieman yli puolet holsteinlehmistä ja noin 41 % ayrshirelehmistä tarvitsi hoitoa jonkin terveydellisen syyn vuoksi. Hedelmällisyyshäiriöiden hoitoja kertyy erityisesti tiineeksi tulemisen ongelmien vuoksi, kuvailee Faba osk:n kehitysagronomi Terhi Vahlsten.

Tuotosseurannan hyödyt yhä selvemmät

Kiljunen kannustaa tuotosseurantaan kuuluvia maitotilayrittäjiä hyödyntämään tuotosseurantaa laajemmin, erityisesti maidon pitoisuusnäytteiden osalta. Tämä mahdollistaisi tilojen EKM-laskelmat, joiden avulla voitaisiin kehittää niin ruokintaa kuin jalostusta, ja samalla tulokset olisivat paremmin vertailukelpoisia.

- Kokeileminen maksaa vain vaivaa, ja tarjoamme myös mielellämme palvelua tämän tueksi, Kiljunen rohkaisee.

Tuotosseurantaan kuuluvien ja sen ulkopuolisten tilojen välinen ero kasvaa jatkuvasti. Vuonna 2024 seurannassa mukana olevilla tiloilla oli keskimäärin 21 lehmää enemmän kuin sen ulkopuolisilla. Tämä viittaa siihen, että tuotosseurantaan panostavat tilat ovat tulevaisuuden tiloja.

Maidontuotannon tulosseminaarin esitykset ja kaikki tulokset löydät sivuiltamme.