ProAgria NIR maa-analyysi osana viljelyn kehittämisohjelmaa

Marko Rautava viljelee eteläisessä Satakunnassa Kokemäellä siemenvilja ja -nurmikasveja sekä sokerijuurikasta. Markolla on viljelyhistoriaa ja kokemusta jo 40 vuoden ajalta. Peltoviljelyssä on alusta asti kulkenut mukana ajatus tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja kehittää lohkojen kasvukuntoa yhä paremmaksi.

Syyskuun alkupuolella jalkauduimme Rautavan kanssa kahdelle hänen lohkolleen. Lohkoilta oli jo aiemmin otettu maanäytteet ProAgria NIR maa-analyysiä varten ja toimitettu Eurofinsille analysoitavaksi.

Analyysitulosten tueksi halusimme arvioida lohkojen kuntoa perinteisellä lapiotestillä. Lohkot olivat sopivassa kunnossa arviointiin, ei liian kuivia, mutta ei myöskään märkiä alkusyksyn runsaiden sateiden jälkeen. Syksy onkin yleensä hyvä ajankohta havainnoida lohkon vedenläpäisykykyä, pellon pinnan muotoa ja vesien johtumista.

Maan rakenteen osalta analyysi antaa arvoksi hyvän ja optimaalisen rajapinnan. Siinä rakenteen arviointi perustuu kalsiumin, kaliumin ja magnesiumin suhteista kationinvaihtokapasiteettiin. Lapiotestillä taas pääsemme havainnoimaan rakennetta konkreettisemmin omin aistein. Kaivuumme puoltaa analyysin tulosta ja toteamme myös, että tiivistymiä ei onneksi löydy. Mielenkiinnosta kairaamme näytteen vielä pohjamaastakin, josta jo löytyy savea tämän runsaan hiekka ja hietakerroksen alta.

Maan rakenteen lisäksi ProAgria NIR maa-analyysi antaa perinteisen viljavuustutkimuksen lisäksi enemmän ja monipuolisempaa tietoa maan kemiallisista, fysikaalisista ja biologisista ominaisuuksista sekä orgaanisesta aineksesta. Hyvin kiinnostava on esimerkiksi typpivaranto ja typen vapautumiskapasiteetti, josta saa erinomaista ajatuspohjaa ensi vuoden lannoitesuunnitteluun. Biologisten arvojen tueksi pääsemme lapiotestillä tutkimaan, kuinka hajonneita viimevuotiset kasvijätteet ovat.

ProAgria NIR maa-analyysi antaa orgaanisen aineksen määrän lisäksi tietoa sen laadusta. Orgaaninen aines voi olla paremmin pysyvää tai helpommin hajoavaa, riippuen sen sisältämästä typen, rikin ja hiilen määristä. Nämä määrittävät, miten suotuisa elinympäristö orgaaninen aines maaperäeliöstölle on. Hiilipitoinen orgaaninen aines puolestaan parantaa maan muokkautuvuutta. Konkreettinen luku, paljonko orgaanista ainesta tulisi vuosittain lisätä, jotta nykyinen taso säilyisi, on käytännössä hyvin selkeä ja käyttökelpoinen. Tämän tulevan timoteilohkon osalta onkin jo päätetty, että siemensadon korjuun jälkeen muu kasvimassa jää peltoon.

ProAgria NIR maa-analyysin, kuoppatestin ja monen muun osatekijän kokoaa yhteen viljelyn kehittämisohjelma, jossa askelittain edetään kohti tilan lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita.