Onnistunut sato yhdessä hinnannousun kanssa edellytys kannattavaan tulokseen

Mediatiedote

ProAgria Keskusten Liitto

Viime kasvukaudella kuivuus verotti viljelykasvien sadonmuodostusta merkittävästi, ja keskimääräisistä sadoista jäätiin 30-50 %. Kuivuuden haittavaikutuksista huolimatta tilat, jotka onnistuivat pääsemään lähelle totuttuja satoja, ylsivät myös hyvään taloudelliseen tulokseen. Tähän vaikuttivat oleellisesti kotimaisen viljan hinnan nousu sekä kuivuuden takia pienentyneet kustannukset tuotantopanosten käytössä ja kuivauksessa. Maan kasvukunnon ja pellon vesitalouden merkitys korostui toisen peräkkäisen sääolosuhteiltaan haasteellisen kasvukauden jälkeen.

Vuoden 2018 tulokset muuttivat neljä vuotta jatkuneen tappiollisen tuotannon lievästi positiiviseen suuntaan. Parhaiten viljoista menestyivät ohra, ruis ja kaura. Heikko sato vei vehnien ja kevätrapsin tuloksen tappiolle. Palkokasveista herneen viljely onnistui paremmin kuin härkäpavun, joka alkoi kärsiä kuivuudesta ja lopetti sadonmuodostuksen kesken. Sokerijuurikas hyötyi lämmöstä ja teki parhainta tulosta. Kuminan tulos jäi totutusta heikon hintatason takia.

Tulokset pohjautuvat ProAgrian Lohkotietopankin, pinta-alaltaan suurimpien viljelykasvien tuotantokustannuslaskelmiin vuodelta 2018. Laskelmat perustuvat ViljelyKasvu -ryhmien kasvikohtaisiin toteutuneisiin tuottoihin ja kustannuksiin pääosin eteläisen Suomen alueelta.

Viljan hinnan nousu pelasti katastrofilta

Kotimaisen viljan hinnat nousivat usean vuoden matalan tason jälkeen yli 200 euroon tonnilta johtuen kuivuuden vuoksi selkeästi pienentyneistä tuotantomääristä ja siten ennakoidusta, teollisuuden tarvetta alittavasta tarjonnasta. Merkittävää oli, että viljan hinnan nousu kohdistui kaikkiin, sekä elintarvike- että rehukäyttöön tarkoitettuihin viljoihin, ja hinnat olivat noin 15-20 euroa tonnilta eurooppalaisia hintanoteerauksia korkeampia. Hinnan nousu pelasti tilat pahimmalta ahdingolta, vaikkakaan siitä ei kuitenkaan päästy täysimääräisesti hyötymään matalien hehtaarisatojen takia.

Rehuohran ja kauran taloudellinen tulos oli kevätviljoista paras, koska ne pääsivät lähimmäksi totuttuja satomääriä ja sadosta saatu hinta oli yli 200 euroa tonnilta. Kauran elintarvikekelpoisuutta tosin verotti mataliksi jääneet hehtolitrapainot. Vaikka ruis oli hinnannousun häviäjä myyntihinnan jäädessä alle 190 euroon tonnilta, se kuitenkin tuotti tässä aineistossa hyvän taloudellisen tuloksen johtuen keskimäärin korkeammista, yli 4 500 kilon hehtaarisadoista. Ohra ja ruis ylsivät hieman yli 100 euron ja kaura noin 50 euron nettovoittoon hehtaarilta. Sen sijaan sekä syys- että kevätvehnien tulos painui tappiolle yli 220 euron tonnihinnoista huolimatta, koska niiden sato jäi noin 3 000 kiloon hehtaarilta. Luomuviljat pääsivät 100-200 euron nettovoittoon hehtaarilta 350-370 €/tn myyntihinnoilla. Nettovoitto kuvaa taloudellista tulosta, kun satotuotoista ja tuista on vähennetty muuttuvat, työ- ja kiinteät kustannukset, ja se mahdollistaa tuotannon kehittämisen ja investoinnit.

Herne ja sokerijuurikas menestyivät

Palkokasveista herne menestyi viime kesän oloissa sadon ollessa yli 3 000 kiloa hehtaarilta, millä se pääsi vajaan 90 euron nettovoittoon hehtaarilta. Myös kevätrypsi saavutti positiivisen tuloksen, mutta on huomioitava, että sen aineiston määrä on pienentynyt vuosien saatossa kevätrapsin vallatessa alaa eikä ole siten niin edustava. Sen sijaan kevätrapsin ja härkäpavun tulos meni reilusti, noin 150 euroa hehtaarilta tappiolle johtuen sadon epäonnistumisesta. Myöskin niiden hinta jäi jälkeen suhteessa viljaan.

Sokerijuurikas, joka ei ole ollut näissä tarkasteluissa aiemmin mukana, näytti peittoavan selkeästi muut peltoviljelykasvit hyvällä taloudellisella tuloksellaan. Sokerijuurikkaan sadot eivät kärsineet kuivuudesta yhtä pahasti kuin muiden kasvien sadot, ja pitkä, lämmin syksy siivitti niiden kasvua pitkään. Sokerijuurikkaankin osalta on huomioitava, että sen aineisto Lohkotietopankissa on selkeästi viljoja pienempi ja tilakohtaiset erityispiirteet voivat siten vaikuttaa tulokseen. Tulos antaa kuitenkin viitettä siitä, että tiloilla, joilla on edellytykset ja puitteet valmiina tuotantoon, sokerijuurikas viljelykierrossa on kannattava kasvi ja kohentaa tilan taloudellista tulosta.

Kuminan tulos jäi totutuista lukemista markkinahintojen laskun takia. Kuminan sadot olivat hyvät niin meillä kuin muualla, mikä aiheutti hetkellistä ylituotantoa markkinoilla ja johti hintojen laskuun. Aikaisempien vuosien kokemusten mukaan hinnan notkahdusvaihe on nyt ohitettu ja hintojen odotetaan jälleen nousevan. Kumina on monivuotisena ja syväjuurisena kasvina hyvä viljelykierrossa, hyvä hiilensitoja sekä edistää myös luonnon monimuotoisuutta.

Mistä nostetta ensi kasvukauteen?

Tulevaa kasvukautta ajatellen esillä ovat aiemmista vuosista tutut asiat: viljelyn monipuolistaminen ja satokasvien viljelyn keskittäminen hyväkuntoisille ja -tuottoisille peltolohkoille riskien pienentämiseksi ja satotasojen nostamiseksi. Näillä vastataan myös julkisessa keskustelussa paljon esillä olleisiin ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpiteisiin ja hiilensidonnan kasvattamisen tavoitteisiin. Keskeistä on myös panostaa hyvälaatuisen viljan tuotantoon, koska kotimaiset viljavarastot ovat huvenneet reippaasti kahden hankalan kasvukauden jälkeen, unohtamatta kuitenkaan öljy- ja palkokasveja, joilla on kroonista kotimaista kysyntää. Jos viljan hinta ensi syksynä on 165-180 euroa tonnilta, satovaatimus on 4 500-4 700 kiloa hehtaarilta, jotta saadaan kustannukset katettua. Öljykasvien satovaatimus on hieman alle 2 000 kiloa hehtaarilta 360 euron tonnihinnalla ja palkokasvien 2 500 kiloa 230 euron tonnihinnalla.

Viljelyn kannattavuuden parantaminen vaatii edelleen myös tilakohtaisten ratkaisujen hakemista. Tuotantokustannusten laskeminen ja vertailutiedon käyttö auttavat arvioimaan, millaista sadon määrää tai tuottoa hehtaarilta tarvitaan ylläpitämään viljelyn kannattavuus ja toisaalta, mitkä ovat ne kustannuserät, jotka vaikuttavat eniten tilan taloudelliseen tulokseen ja miten niitä voidaan korjata. ProAgrian viljelyn kehittämisryhmien parhaalla neljänneksellä, joka teki keskimäärin 530 euroa hehtaarilta paremman tuloksen kuin heikoin neljännes, kiinteät kulut olivat noin 150 euroa hehtaarilta pienemmät kuin heikoimmalla neljänneksellä. Lisäksi paras neljännes sai satoa 1 400 kiloa hehtaarilta enemmän kuin heikoin neljännes. Heillä myös sadon myyntihinta oli 10-20 euroa tonnilta parempi. Neuvo2020 asiantuntijapalveluita kannattaa hyödyntää sekä tuotantokustannusten laskentaan että eri viljelyvaihtoehtojen selvittämiseen oman tilan lähtökohdista.