Nurmella, kerääjällä vai mulloksella?

Hiiliviljely tarkoittaa sellaisia viljelytoimenpiteitä, jotka tähtäävät hiilen varastoimiseen ja maan kasvukunnon parantamiseen. Pellon hiilivaraston kasvattamisesta ja hiilensidonnan todentamisesta keskustellaankin nyt paljon.

Luomuviljelijän työkalupakissa on monia sellaisia menetelmiä, jotka kartuttavat pellon hiilivarastoa, kuten esimerkiksi monipuolinen viljelykierto, maan rakenteen parantaminen ja multavuuden lisääminen eloperäisellä lannoituksella. Tiedämme myös, että voimakas kasvu sekä maan alla että päällä antaa paremman tuoton ja kartuttaa hiiltä.

Yhteyttävän ajan lisääminen eri tavoin vuoden kierrossa eli kasvipeitteisyys parantaa ravinteidenkäytön hyötysuhdetta ja estää hiilen karkaamista ilmakehään. Syksyn muokkaustöiden ja kasvipeitteisyyden suunnittelussa on kuitenkin huomioitava myös rikkakasvitilanne ja pellon ominaisuudet. Siksi toimenpiteet ovatkin aina lohkokohtaisia ja tavoitteena pitkän aikavälin tuotto ja viljelyn kestävyys.

Jos lohkolle on valittu kerääjäkasvitoimenpide ja lohkolla aiotaan tehdä syysmuokkauksia, se on mahdollista 1.10. jälkeen. Jos pellolla ei ole rikkakasveja ja kevätmuokkaukset lohkolla onnistuvat, hyvä vaihtoehto on jättää lohko kasvipeitteiseksi. Tällöin kerääjäkasvista saadaan pitkäaikaisin ja suurin hyöty.

Hiiltä sitoutuu enemmän maahan, kun

• kevennetään muokkausta
• pidetään pelto jatkuvasti kasvipeitteisenä
• lisätään eloperäistä ainesta maahan (kuivalantaa, komposteja ja kasvintähteitä).

Pysyvä hiilensidonta tapahtuu maan alla, siellä missä mikrobitoiminta on vilkkainta. Suurempi hiilensidonta tarkoittaa parempaa maan kasvukuntoa ja suurempia satotasoja – siksi sitä kannattaa tavoitella!

Oheinen kuva koottu Rob Myersin esityksestä, jonka voit seurata Youtube-videolta.