Luomuviljamarkkinoilla pysyy sama taso

Euroopassa on näkyvissä heikkoja signaaleja siitä, että kestävästi tuotettujen ja jäljitettävien luomutuotteiden kysyntä on elpymässä. Viljojen maailmanmarkkinahinnoissa tapahtuu erilaisten konfliktien vuoksi nopeita nousuja ja laskuja. Syksyn mittaan luomukauranviennissä on ollut havaittavissa ostajien kasvavaa kiinnostusta, ja hintataso on nousussa. Myös viljelijävetoisia luomukauravientejä on tehty, mikä on erittäin positiivinen asia.

Huonon kysynnän aikana on tärkeää selvittää tarkasti oman sadon laatu ja nähdä vaivaa ostajan löytämiseksi, jos tavoitteena on saada hyviä hintoja. Palkoviljat, kuten herne ja härkäpapu, sekä niiden seokset ovat edelleen alituotantokasveja. Sama koskee öljykasveja. Rehuviljoille on tasaista kysyntää, mutta myyntikanavien löytäminen vaatii työtä.

Toksiiniriskit haastavat luomuviljasatoa

Kasvukauden 2024 sadon haasteena ovat erityisesti kauralla ja kevätvehnällä toksiinit. Tänä vuonna näyttää siltä, että luomuviljassa toksiineja on enemmän kuin tavanomaisesti tuotetuissa erissä. Aiemmin luomutuotetuissa, teollisuuteen vastaanotetuissa elintarvikeviljaerissä on ollut vähemmän ongelmia toksiinipitoisuuksien kanssa. Toksiiniriskejä voi pienentää viljelykierron ja huolellisen sadonkäsittelyn avulla, mutta kasvukauden olosuhteet voivat olla ratkaisevia toksiinien muodostumisessa. Toksiinien muodostumisesta tiedetään vielä melko vähän.

Luomuviljelijän katse tulisi jo nyt kääntää seuraavan kasvukauden tuotannon suunnitteluun. On tärkeää pohtia, mikä kasvi sopisi parhaiten kullekin lohkolle. Samalla on mietittävä maatilan kokonaisuutta ja viljelykierron lainalaisuuksia: pitäisikö viljellä useita eri kasveja riskien hajauttamiseksi vai valita suppeampi, esimerkiksi vain yhden satokasvin taktiikka? Ensimmäinen vaihtoehto lisää työtä siementen kunnostuksessa, kylvössä ja muissa viljelyn vaiheissa.

Sopimustuotanto on aina järkevää, sillä sen avulla sadolle löytyy kriteerit täyttävä ostaja. Kaupallisilla toimijoilla on valmiita sopimusmalleja, joita on helppo hyödyntää. Uuden yhteistyön luominen kotieläintuottajan kanssa vaatii kuitenkin työtä ja molemminpuolista luottamusta. Viljanviennissä puhutaan paljon viljelijävetoisesta viennistä. Tässä on paljon mahdollisuuksia, mutta se vaatii luomutuottajilta pitkäjänteistä toimintaa – hyviä esimerkkejä on jo olemassa.