Lihakarjateemainen ammattimatka Yhdysvaltoihin 25.10.-3.11.2019

Kaikki on suurta Amerikassa. No ainakin suurta tosiaan olivat hienot maastoautot, ruoka-annokset, rehuaumavuoret, peltoaukiat ja osin karjan kootkin. Mutta olihan se erityisen silmiin pistävää suomalaiselle, se antibioottien ja hormonien käyttö. Meillä on siis hyvä syy olla ylpeitä puhtaasta tuotannostamme. Emme käytä hormoneja kuin tarpeesta lääkkeissä tietylle eläimelle ja antibiootteja vain tietylle sairaalle eläimelle, joka sitä tarvitsee. Esimerkkinä siellä markkinoitiin hienoilla tarinoilla natural beef:iä (ei hormoneita tai antibioottia), mutta selvisi, että hormonia annetaan kaikille (mutta heidän mittapuunsa mukaan vähän) ja lääkkeenä antibioottia yksittäisille eläimille.

Meidän tulisi sieltä oppia myös tarinan kerronta tilasta ja tuotannosta. Kuinka todella hienoja historioita ja sattumuksia lihan kylkiäisiksi markkinointiin meillä olisikaan. Lisäksi keskiyön aurinkomme, puhdas ilmamme ja vetemme ovat jo pelkästään mielestäni mielettömiä juttuja markkinointiin! Suomalaisille on vaikeaa olla ylpeä menestyksestä, sekä oman että naapurin. Sitä positiivisuutta soisi myös tännekin enemmän opittavan.

Amerikassa oli hienoa huomata, miten ammattiylpeys on suurta karjankasvattajien keskuudessa. Me itse annamme itsellemme viime kädessä sen arvon, mikä meille puhtaan ja luotettavan ruoan tuottajina kuuluu. Me myös minun tietääkseni ainakin myymme rodun sinä mitä väitämme, emmekä sinne päin kuten siellä tuntui olevan tapana (esim. Black Angukseksi kävi kaikki mustat, maitorotu risteytyksetkin).

Amerikassa tukia ei ilmeisesti maatalouteen juurikaan tule (sokerijuurikkaalle tulee jotain tukea ja lainan ehdot ovat helpommat aloittavalle viljelijälle), eli helppoa karjankasvatus ei siellä ole. Toisaalta omat hyvät puolensa siinäkin on. Markkinoilla hinnat vaihtelevat paljon. Maissirehua tulee paljon hehtaaria kohden. Minnesotan eteläosissa ja Etelä-Dakotan itäosassa, missä kävimme, on yleensä kyllä kuivaa, eli ulkona on helpompi pitää eläimiä kuin meillä (tosin nyt siellä oli märin syksy miesmuistiin ja likaisia eläimiä pihalla). Feedlotissa (loppukasvattamossa) on varmasti aika ok olla eläinten taivasalla raikkaassa ilmassa ja kuivalla alustalla (viettävällä alustalla). Ääri säät, eli kuuma ja kylmä kyllä mietityttää, kun ei katossuojaa ole monellakaan. Amerikassa ihmeteltiin, kun kerroimme, että Suomessa ei taivasalla saa eläimiä pitää ilmaston takia. Heillä kuulemma taas ei haluta, että eläimet ovat sisällä, vaan haluttaisiin ne raikkaaseen ulkoilmaan nähtäville.

Strategiat olivat myös aika lailla hiottuja. Mielenkiintoinen oli yksi tila, jossa 7 poikaa lähetettiin 7 eri maatalous yliopistoon hakemaan uusinta tietoa ja heidän piti vielä olla jonkin aikaa töissä muualla ennen kuin tulivat omasta tahdostaan jatkamaan tilaa. Tulevien piti aina antaa ehdotuksensa, miten tilan tuotantoa parannetaan uusilla opeilla. Toisella tilalla työntekijät saivat ostaa tilan omistus osakkeita ja näin motivaatio ja työnteko paranee. Kolmannella tilalla ajateltiin, että kun pienemmältä tilalta on töissä muualla (maatilalla) ’saa palkkaa opiskelusta’ ja voi tehostaa omaa tuotantoaan. Yhdellä tilalla tuli esille, että tulot eivät ole huolestumisen arvoisia, vaan koko ajan piti miettiä menoja tarkemmin, koska menoihin voi vaikuttaa. Maan parannukseen oli onneksi joillain tiloilla herätty. Maissin ja soijan monokulttuuri ei ole maan rakenteelle kovin suotuisaa. Mutta silti pääosin siellä päin oli maissia ja soijaa, nurmea oli sitten laitumina mäkisillä alueilla, jossa maan muokkaus ei oikein edes onnistu.

Ihmiset ovat pääosin hyvinkin ystävällisiä ja maataloutta kohtaan suotuisia. Pihviä tai jauhelihapihviä syödään lähes päivittäin, ’ulkona’ syöminen on tavallisempaa kuin Suomessa. Ilmasto on yllättävän samanlainen kuin meillä, samaan aikaan juuri oli ensimmäisiä pakkasia ja lunta tulee, ilmasto on vain kuivempi. Paljon isoja nauta laumoja näkyi laiduntamassa hienoilla ruoho kukkuloilla. Tykkäsin kyllä tästä maasta, jos siellä vain pärjäisi tuottajana meidän puhtaalla tuotannolla.

Vierailimme siis matkalla Minnesotassa ja pienessä osassa Etelä-Dakotaa, yhteensä seitsemällä tilalla ja teurastamolla, sekä kuulimme yleistä sikäläisestä maataloudesta, että katsantokantani on niin suppea Amerikkaan tämän jutun taustaksi.

Kiitos mahtavasta matkasta matkan järjestäjille ja kanssa matkustajille. Itselläni oli paras ammattimatka tähän mennessä.

Urpu Tanner-Koopmans, ProAgria Etelä-Pohjanmaa,
Kotieläinasiantuntija, naudanlihantuotanto ja luomu