Rehunäytteiden ottaminen säännöllisesti on tärkeää

Tämän vuoden rehut alkavat olla säilöissä joten nyt on hyvä aika rehunäytteiden otolle, jos sitä ei vielä ole tehty. Karkearehujen rehuarvojen vaihtelu voi olla hyvinkin suurta verrattuna muihin rehuihin. Siksi jatkuva analysointi on tärkeää. Tilakohtainen näytemäärä on lisääntynyt, mikä on hyvä asia.

Syötössä olevasta siilosta voi ottaa näytteitä kuukausittain. Paaleista saattaa olla helpompi kairata näytteet erä-/ lohkokohtaisesti heti syksyllä. Säännöllisten säilörehuanalyysien lisäksi kannattaa teettää kivennäisanalyyseja, jotta rehuannosta voidaan täydentää tarvittavilla kivennäisillä. Varsinkin nurmi-palkokasviseoksissa kivennäispitoisuudet voivat vaihdella paljon. Samoin, jos kasvustossa on runsaasti rikkoja. Viljoista ja kokoviljasäilörehusta on hyvä teettää myös tärkkelysanalyysi.

Laadukasta karkearehua lypsylehmien ruokintaan

Takana on haasteellinen kasvukausi. Ensin vaivasi kuivuus ja myöhemmin runsaat sateet. Kevätsadosta tuli hyvin sulavaa, mutta kuidusta saattaa olla puutetta. Satomäärä jäi niukaksi. Jälkisatojen haasteena oli korjuuajan ajoittaminen. Osasta rehuja tuli hyvin märkiä ja sateiden vuoksi rehuissa voi nyt olla runsaasti maa-ainesta ja sen mukana tulleita maamikrobeita.

Karkearehut muodostavat suuren osan nautojen ruokinnasta. Rehun laatuun vaikuttavat kasvien kehitysaste, kasvilaji, maaperä, ilmasto-olosuhteet ja sadonkorjuun ja varastoinnin tekijät. Eri kasveilla on myös erilainen sadonmuodostuskyky. Nurmipalkokasveilla on yleensä suurempi rehuarvo kuin nurmiheinillä, ja ne parantavatkin syöntiä ja tuottavuutta verrattuna pelkkään nurmirehuun. Rehun syöntiä lisäävät hyvä sulavuus, maltillinen kuitupitoisuus ja hyvä säilöntälaatu. Nurmisadon laatua ja määrää voidaan parantaa lannoituksella. Tärkeät periaatteet rehun korjuussa ovat tunnetusti nopea korjuu, silppuaminen, tiivistäminen ja pH:n lasku sekä hapettomat olosuhteet varastoinnin aikana. Tällöin rehun omien entsyymien ja ei-toivottujen aerobisten bakteerien, hiivojen ja homeiden toiminta ja kasvu estetään. Lisäksi rehun esikuivaus pellolla lisää kuiva-ainepitoisuutta, joka parantaa säilöntäolosuhteita. Korjuuaikanäytteiden avulla sadonkorjuu voidaan ajoittaa mahdollisimman tarkasti.

Säilörehun varastoinnin aikana rehussa tapahtuu käymisreaktioita, joissa sokerit käyvät hapoiksi. Säilönnässä pyritään aikaansaamaan edulliset olosuhteet maitohappobakteereille, koska niiden tuottama maitohappo lisää happamuutta tehokkaimmin. Suomessa rehun sokeripitoisuus on melko pieni eikä se riitä välttämättä käymisreaktion loppuun saakka. Rehun riittävä happamuus voidaan varmistaa lisäämällä rehuun happoa, jolloin käyminen on rajoittunutta. Biologiset aineet taas pyrkivät voimistamaan maitohappokäymistä. Tämä vaatii runsaasti sokeria, jotta pH laskee kunnolla. Säilörehun säilönnässä riittävä happamuus on saavutettava nopeasti, sillä rehua pilaavat kasvientsyymit ja pilaajamikrobit eivät pysty toimimaan happamissa olosuhteissa. Rehun säilöntä on onnistunut, kun pH asettuu tavoitteeseen muutamassa vuorokaudessa. Aerobisen stabiiliuden aikaan saaminen vaatii kuitenkin noin 4 viikon varastoinnin. Korjuu- ja säilöntäprosessin onnistumista voidaan arvioida tutkimalla rehuanalyysia. Tärkeimpiä rehuarvoja ovat D-arvo, valkuainen ja pH. Onnistuminen säilörehun korjuussa säästää ostorehujen kustannuksissa.

Vaihtelevasta säästä huolimatta tänä vuonna on onnistuttu rehujen säilönnässä paremmin kuin viime vuonna. Myös rehujen sulavuus on ollut viimevuotista parempi. Happosäilöntä on edelleen paras vaihtoehto märille säilörehuille. Se, että rehujen säilöntä ja korjuu ovat olleet tänä vuonna haasteellisia, rehujen riittävyys on myös yksi kysymys tulevan talven ruokinnassa monilla tiloilla. Jos on jäänyt ylivuotista puskuria, se tulee varmasti tarpeeseen. Hyvin sulavan kevätsadon kaveriksi rehuannokseen sopii mainiosti ylivuotinen kortisempi jälkisato.

Jutussa on käytetty lähteenä Valio Artturi -tilastoja.