Kuivatus kuntoon peltolohko kerrallaan

Kuivatus kuntoon peltolohko kerrallaan

Peltojen hyvä kuivatus on pellon kasvukunnon perusasia, johon on viime vuosina kiinnitetty liian vähän huomiota. Aihetta on tutkittu runsaasti koti- ja ulkomailla, mutta kuivatuksen puutteet ovat yleisiä. Useimmat Suomen pellot on salaojitettu, mutta ojitusjärjestelmien huoltoon ja ylläpitoon ei ole panostettu. ja sateisina kausina monen tilan pellot kärsivät märkyydestä. Kasvit tarvitsevat kasvuunsa ilmavaa ja kuohkeaa maata. Jos maan ruokamultakerros vettyy, sato jää heikoksi ja maa on herkkä tiivistymään, kertoo Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin OSMO - Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hankkeen tuore raportti.

-Kuivatuksen puutteiden korjaaminen vaatii systemaattista kehitystyötä. Kuivatuksen yleiset edellytykset on tarpeen tuntea ja kuivatusjärjestelmien toimintahäiriöt tulee löytää ja korjata, sanoo OSMO-hankkeen yliopistotutkija ja yksi raportin kirjoittaja Tuomas Mattila.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin juuri julkaisemaan raporttiin kerättiin tutkimustietoa ja käytännön ohjeita pellon kuivatuksesta kokonaisvaltaisesti. Raportissa käydään läpi kuivatuksen teoriaa ja hyviä käytäntöjä kuivatusjärjestelmien vikojen etsimiseen ja korjaamiseen (mm. laskuaukkojen ja reunaojien huolto, salaojahuuhtelu, tukosten paikannus ja korjaus, lisäsalaojituksen tarpeen arviointi). Raportissa esitetään myös havaintoja OSMO-hankkeen tilatutkimuksen lohkoilta, joilla tutkittiin kasvukunnon puutteiden selvittämisen osana myös salaojituksen toimivuutta ja maan rakenteen parantamista. Tilatutkimuksen tulosten perusteella kuivatuksen puutteet ovat monella pellolla kasvukunnon puutteiden perussyy. Puutteellisesti kuivatettu pelto tiivistyy, joka heikentää vedenläpäisykykyä ja tiivistyminen edelleen kuivatusta. Ongelmalohkon voidaan sanoa olevan heikkenevän kuivatuksen ja voimistuvan tiivistymisen syöksykierteessä.

-On tunnistettava tapauskohtaisesti, millaisen kuivatuksen kukin peltolohko ja lohkon osa tarvitsevat, korostaa OSMO-hankkeen vetäjä ja raportin toinen kirjoittaja Jukka Rajala.

Maalajin perusteella tehty arvio ei riitä. Maan vedenläpäisykyky tulee selvittää. Pellon vedenläpäisykykyä voidaan selvittää käytännössä parhaiten kaivurikuoppamenetelmällä, jossa kaivinkoneella kaivetun kuopan reunasta maaprofiilia tarkastelemalla saadaan selville maan vedenläpäisykyky aistinvaraisesti arvioiden. Vedenläpäisykyvystä saadaan myös hyvä kuva tarkkailemalla pohjaveden korkeutta lapiolla kaivetuista kuopista sekä mittaamalla laskuaukosta tulevan virtaaman määrä. Suomalaisessa salaojituksessa pyritään siihen, että laskuaukosta tulisi litra vettä sekunnissa jokaista hehtaaria kohden ja pohjaveden pinta pysyisi 60 cm syvyydessä ojien puolivälissä.

Maan rakenne vaikuttaa suuresti pellon kuivatukseen. Tiivistynyt tai luontaisesti tiivis maa läpäisee vettä erittäin hitaasti. Tämä tulee ottaa huomioon aikaisempaa tarkemmin salaojituksen ojavälejä ja toteutustapaa suunniteltaessa.

Joissain tilanteissa maaperän läpäisevyyden lisääminen on ainoa keino saada kuivatus hyvälle tasolle. Tavanomaisella salaojituksella tai täydennysojituksella ei saada riittävää kuivatustehoa. Iso-Britanniassa ja Irlannissa on hyviä käytäntöjä tiiviiden savimaiden kuivattamiseksi myyräojituksella ja syväkuohkeutuksella. Näissä varsinaiset salaojat yhdistetään soralla maan pintakerroksiin, joiden läpäisevyyttä parannetaan muutaman vuoden välein toistettavalla myyräojituksella.

Monella pellolla kuivatusongelmat voidaan ratkaista kevyemmin panostamalla nykyisen kuivatusjärjestelmän huoltoon. Reunaojien avauksella, laskuaukkojen huollolla, pinnanmuotoilulla ja maan rakenteen korjauksella sekä viljelykierron muuttamisella voidaan parantaa kuivatusedellytyksiä ilman isoja investointeja. Kuivatuksen kunnostaminen lähtee kuitenkin nykytilanteen kartoituksesta ja ongelmien syiden etsimisestä.

Lisätietoja kuivatuksesta voi lukea raportista:

Kuivatus kuntoon peltolohko kerrallaan. Tuomas J. Mattila, Jukka Rajala ja Heikki Ajosenpää. 2019. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raportteja 195. 64 s.
https://luomu.fi/tietopankki/kuivatus-kuntoon-peltolohko-kerrallaan /

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/302622/Raportteja195.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lisätietoja:
Jukka Rajala, erikoissuunnittelija, OSMO-hankkeen projektipäällikkö
Ruralia-instituutti
Puh. 044 303 2210
Sähköposti: jukka.rajala@helsinki.fi

Tuomas Mattila, yliopistotutkija OSMO-hankkeessa
Ruralia-instituutti
Puh. 040 7432 412
Sähköposti: tuomas.j.mattila@gmail.com

OSMO - Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanketta toteuttavat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja ProAgria Länsi-Suomi. Hanketta rahoittavat Varsinais-Suomen ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020, Vesiensuojelun ja ravinteiden kierrätyksen erillisrahoituksella, Eurofins Viljavuuspalvelu Oy, Soilfood Oy, Tyynelän Maanparannus Oy, Ecolan Oy, viljelijät sekä Luomusäätiö ja Rikalan Säätiö.