Jalat ja katse maassa

Varsinais-Suomen Aurassa sijaitsevan Krookantila Oy:n isännälle Matti Antikaiselle viljelyn tavoite on selkeä.

– Maan kasvukunnosta huolehtiminen on tärkeää. Johtavana ajatuksena on antaa seuraaville sukupolville hyvin viljellyt ja huolehditut pellot. Iän myötä suuremmat hullutukset ovat karsiutuneet. Tilalla on realismi ja jalat ovat tukevasti maassa.

Tilan peltojen vesitaloudesta huolehditaan salaojia kunnostaen ja täydentäen. Lisäksi peltolohkojen pinnanmuotoja on saatu lanauksin kunnostettua parempaan suuntaan.

Antikainen haluaa huolehtia ympäristöstä niin, että maalaismaisema säilyy tulevaisuudessakin.

Tilalla on 340 emakkoa ja 1 300–1 400 lihotussikaa.
– Lihantuotannon tulevaisuus mietityttää toki. Muutokset punaisen lihan kulutuksessa vaikuttavat tietenkin myös omiin investointipäätöksiin. Myös viennin mahdollisuuksia on harkittava.
– Se lämmittää mieltä, että koronan positiivisena puolena kotimaisen tuotannon arvostus on kasvanut.

Hiiliviljely mielessä

Matti Antikainen pohtii yhdessä kasvintuotannon asiantuntija Jarmo Pirhosen kanssa hiiliviljelyn elementtejä, kuten viljelykiertoa, kasvipeitteisyyttä ja kerääjäkasvien käyttöä. Tavoitteena tilalla on lisätä syysviljojen viljelyä.
– Viljelyssä on nyt 100 hehtaaria vehnää, josta kolmannes on ollut syysvehnää. Olisi jo iso muutos, että jatkossa jako olisi 50–50. Pelloista kolmannes on kynnetty, osa kevytmuokattu ja osa on sängellä.
– Pyrimme tekemään kevät- ja syystyöt portaittain, jotta aloitus olisi mahdollisimman aikaisin samoin kuin lopetus. Kerääjäkasvien haasteena Antikainen on kokenut puintien venymisen pitkälle syksyyn.

Ohraa, härkäpapua ja rypsiä

Tilan ohrantuotanto pyörii lähes omavaraisesti: 80 prosenttia rehuksi käytetystä ohrasta tuotetaan itse. 200–250 tonnia ohrasta ostetaan keskusliikkeen kautta, kun sitä viljellään lähialueella vain vähän.

Jarmo Pirhonen ottaa esiin tilayhteistyön, jolloin voisi ehkä toivoa sopivia lajikkeita. Isäntä pohtii, että hyvän kumppanin löytyessä näin voisikin toimia. Kotimainen valkuainen on rypsipossun
tuotannon edellytys. Tilalla on ollut viljelyssä sekä hernettä että härkäpapua.
– Herne on työteknisesti hankala. Härkäpapu on myöhäisen korjuuajankohdan takia ollut meille kätevämpi. Viime vuonnakin saimme kohtalaisen sadon haastavasti kasvukaudesta huolimatta.

Pirhonen vinkkaa tutustumaan uusiin härkäpapulajikkeisiin.
– Tulossa on uusia lajikkeita, joiden haitta-ainepitoisuus on entistä matalampi, jolloin niitä voi käyttää enemmän rehuseoksissa.

Öljykasvien osalta Antikainen on kokenut sujuvaksi myydä viljelty rypsi kauppaan sekä ostaa vastaavasti rehuseokseen rouhe ja öljy erikseen.

Olennaista oma jaksaminen

Krookilan tila työllistää viisi henkeä: pari pelto- ja kolme sikapuolella. Tilalla on neljä osakasta, kolme veljestä ja Taru-vaimo. Lisäksi tila työllistää kaksi ulkopuolista työntekijää.
– Jotta kaikki pyörii ja paikat pysyvät kunnossa, tulee olla riittävästi työvoimaa. Iän myötä olen oppinut pitämään huolta omasta jaksamisestani, ottamaan aikaa ajattelulle ja johtamiselle.

Emma Pikkarainen